Ekaluokkalainen sai kännykän
Kännykkä ekaluokkalaiselle, uhka vai mahdollisuus? Päädyimme mahdollisuuden puolelle ja hankimme tyttärellemme puhelimen. Tai no… puhelinlaitehan hänellä on ollut kotikäytössä jo useamman vuoden, mutta nyt siihen tuli myös SIM-kortti.
Puhelimesta ei tehty koulun alussa oikeastaan mitään numeroa. Olin jo aiemmin luvannut, että tyttö saisi puhelinliittymän aloittaessaan koulun, enkä nähnyt mitään syytä pyörtää tätä päätöstä.
Tytöllä on ollut oma puhelinlaite käytössä jo muutaman vuoden ajan, ilman puhelinliittymää. Ensin hän sai leikkiä Rouvalta vanhaksi jääneellä iPhone 4:llä, ja viime syksynä annoin hänelle vanhan iPhone 6:ni, jonka sain lunastaa töistä nimelliseen hintaa, kun sain itse uuden puhelimen. Puhelin on edelleen ihan riittävän hyvin toimiva peli, vaikka onkin jo nelisen vuotta vanha. Lupasin jo silloin, että sitten kun koulu alkaa, siihen voidaan hankkia puhelinliittymä.
Tyttö on ottanut puhelimella kuvia, tarkistanut aamuisin sääennusteen ja hyvin harvakseltaan pelannut joitain pelejä. Tyttärelläni ei ole ollut tarvetta näplätä puhelinta koko ajan, eikä hänen ruutuaikaansa ole tarvinnut koskaan rajoittaa. Jos tällaista olisi ollut havaittavissa, olisin varmasti harkinnut puhelinliittymän hankintaa pidempään.
Hommasin liittymän itse asiassa jo alkukesästä, kun hän lähti mummolaan viikoksi. Tietysti olisimme saaneet toisiimme yhteyden, vaikka puhelinta ei olisi ollutkaan, mutta koska olin jo päättänyt hankkia puhelinliittymän, se kävi luontevasti silloin. Hän ehti myös opetella puhelimen käyttöä kanssani kesällä, ja päästä yli uutuudenviehätyksestä.
Vaikka ruutuaikaa ei tarvitsekaan rajoittaa, kontrolloin puhelimen käyttöä tarkasti muin tavoin. Olen liittänyt hänen tilinsä Applen perhejakoon ja laittanut päälle asetuksen, että minun tai Rouvan on hyväksyttävä kaikki appien asennukset ja ostot iTunesissa. YouTubea en ole suostunut asentamaan mahdollisten epäilyttävien sisältöjen vuoksi, mutta WhatsAppin asensin, sillä niin moni kaveri käyttää sovellusta.
Olen asettanut puhelimeen kaikki mahdolliset järkevät iPhonen ja iCloudin tarjoamat rajoitukset ja asettanut kaikki yli 13-vuotiaille tarkoitetut ohjelmat Netflixissä PIN-koodin taakse.
Nyt on ollut todella kiva havaita, että hän käyttää puhelinta lähinnä viestittelyyn kavereiden kanssa ja piirustusideoiden etsimiseen Pinterestistä. Viikonloppuaamuisin hän saattaa laittaa Netflixistä lastenohjelmia AppleTV:n kautta isolla ruudulle. Opetin hänet myös ostamaan kertalipun HSL:n sovelluksella, ja nyt hän puhuu jo kuin vanha tekijä: ”Voi ei, jätin matkakortin kotiin… No ei se mitään, voin ostaa lipun kännykällä.”
Nyt hänet voi jättää myös jo yksinään kotiin vähäksi aikaa, kuten kauppareissun ajaksi, ja pyytää soittamaan, jos tulee jokin hätä.
Koulussa ja iltapäiväkerhossa puhelimen käyttö on yksiselitteisesti kielletty, ja puhelinta voi katsoa pienen hetken koulun ja kerhon välissä.
Mutta on siinä jotain äärettömän liikuttavaa, kun hän lähettelee viestejä minulle ja äidilleen ja laittaa kavereilleen hyvän yön tai huomenen toivotuksia.
Puhelin ei siis ole nyt sellainen juttu, josta tarvitsee tehdä numeroa, ja koulun alkuun liittyvä ihmeellisin hankinta onkin jotain paljon hämmästyttävämpää. Kortti, jolla saa lainata aivan ilmaiseksi mm. satoja tuhansia kirjoja, pelejä ja elokuvia: Helmet-kirjastokortti! Ja se käy vieläpä kaikkiin pääkaupunkiseudun kirjastoihin! ”Siis eikö tämä kortti oikeasti maksa mitään?” hän ihmetteli.
Kirjastokortti pääsi tytön rahapussiin viime viikolla, ja se oli niin suuri juttu, että hän lähetti heti WhatsAppissa viestin uudesta kortistaan kaikille kavereilleen, ja taisi laittaa jopa kuvan kortista useimmille heistä. Ensimmäiseksi hän lainasi yhden helppolukuisen salapoliisikirjan, yhden kuvakirjan, yhden kirjan pikkuveljelle sekä lautapelin.
Ja seuraavaksi opettelemme tietysti käyttämään hänen kanssaan Taskukirjasto-appia, jollloin fyysistä korttia ei tarvitse edes pitää mukana.