Kesäloman viimeinen päivä
Kesäloman päättyminen saa joka vuosi mietteliääksi. Vaikka olisi kuinka lämmintä, en pääse yli ajatuksesta, että tästä se syksy nyt sitten alkaa. Se on hassua, sillä elokuut ovat usein vielä hyvin lämpimiä, ja tämäkin alkukesä oli niin kylmää, että vaikkapa kesäkuun lämpötilat ylittääkseen ei tarvitse yrittää edes hirveän kovaa.
Onneksi näille viimeisille lomapäiville sattui kivat ja lämpimät kelit, joten viimeiset mieli- ja valokuvat kesälomasta ovat lämpimät ja aurinkoiset.
Kesäloma oli kyllä säistä huolimatta hyvin onnistunut. Kaikki listaamamme toiveet toteutuivat, jopa tytön haave käydä uimassa meressä. Vesi oli kyllä niin kylmää, ettei siellä kovin kauaa viihdytty. Allas Seapool ja Uimastadion olivatkin huomattavasti miellyttävämmät pidempään pulikoimiseen, varsinkin kun ilmat eivät olleet lähelläkään helteisiä.
Puutarhamökillä saimme aikaiseksi vähemmän kuin toivoin. Poikanen ei missään vaiheessa tottunut nukkumaan päiväuniaan mökillä, joten teimme vain ne ns. välttämättömimmät asiat. Ensi kesä on varmasti jo toisenlainen.
Lasten kanssa havahtuukin usein siihen, miten ainutkertaisia monet hetket ovat nykyisin. Jos vielä joitain vuosia sitten kesäloma oli vain yksi muiden kesälomien joukossa, nyt jokainen kesäloma on aivan varmasti täysin erilainen kuin edellinen tai sitä seuraava.
Kasvihuoneen olemme kuitenkin saaneet kukoistamaan, ja eilen Rouva latvoi urakalla sekä tomaatteja, kurkkuja että munakoisoja. Myöhään istutettu kurkku näyttää yhtäkkiä vallanneen puolet kasvihuoneesta.
Myös kasvihuoneen oven ulkopuolelle istutetut kesäkurpitsat kukoistavat kuin mitkäkin pensaat.
Kesäloman viimeisen viikonlopun varsinainen teema olivat tiilet. Rouva on haaveillut tekevänsä kasvihuoneeseen lattian vanhoista punatiilistä ja käyttävänsä niitä myös kukkapenkkien reunustamiseen. Reilu viikko sitten hän löysi Tori.fi:stä ilmoituksen, jossa myytiin tiilikasaa. Hain tiilet lauantaina Espoosta pakettiautolla, ja eilen kannoimme ne vielä yhdessä mökin portilta niiden väliaikaiseen sijoituspaikkaan odottamaan käyttöä.
Tiilet ovat peräisin 1950-luvulla rakennetun omakotitalon hormista. Talo oli purettu uuden rakennuksen tieltä, ja hormin tiilet olivat jääneet odottamaan uutta käyttöä. Niitä oli reilu 200, ja arvioisin niiden painaneen yhteensä lähemmäs tonnin.
Vaikka kesäloma loppui, kesä jatkuu vielä puutarhamökillä. Lähiviikkoina pääsemme jo keräämään sekä marjoja että voimia tämän vuoden omenashow’hun. Hedelmää ei tule niin paljoa kuin viime vuonna, mutta paras puumme tekee kyllä ihan hyvää satoa.
Illalla nautimme vielä puutarhassa tomaattipiirakkaa ennen kotiinlähtöä.
Nyt kuitenkin päivätöiden pariin, morot!