Kesän odotetuin päivä: Lintsi-päivä
Voikohan mikään muu aiheuttaa sellaista riemua ja ”Jooo!!!”-huutoa kuin kysymys: ”Pitäisiköhän meidän käydä huomenna Lintsillä?” Tänä vuonna Linnanmäen-retkeä on odotettu erityisen paljon, sillä yleensä käymme Lintsillä ensimmäisen kerran jo toukokuussa, mutta sattuneesta syystä vierailua piti lykätä myöhempään kesään.
Aivan suunnitelmien mukaan ei tosin tämäkään retki mennyt, sillä Rouva ei päässyt omasta yskäisyydestään johtuen mukaan. Mietin, mitä vaihtoehtoja meille käytännössä olisi, kun 4-v ei pääse mukaan kaikkiin laitteisiin mutta 8-v:kin tarvitsee useisiin laitteisiin edelleen huoltajan mukaan.
Sitten keksin, että menemme huvipuistoon kolmestaan ja käymme ensin läpi kaikki ne laitteet, joihin pienempikin pääsee. Sovimme, että Rouva noutaa pikkuisen iltapäivällä kotiin ja jatkamme sitten isomman kanssa muihin laitteisiin. Ja tämä suunnitelma toimi erittäin hyvin.
Kun jaoin aiemmin Instagram-stooreissa pätkiä videolta, minua huvitti, miten useampi kommentoi sitä, miten ihanaa on nähdä aitoa iloa lasten kasvoilla. Mutta aidosti iloinen oli kyllä tämän aikuinenkin! On niitä vanhempia, joille jokakesäinen Lintsi-reissu on vähän vastenmielinen asia, mutta minä tunnustaudun Lintsi-ihmiseksi. Nytkin vietimme puistossa sellaiset 8,5 tuntia, eikä tehnyt edes tiukkaa. On kiva, että isomman kanssa pääsee jo vähän hurjempiinkin laitteisiin, ja ehdimme käydä mm. 11 kertaa (!) Vuoristoradassa.
Iltapäivällä sade yllätti poutaisista sääennusteista huolimatta, mutta sen yli päästiin hattaralla ja sadeviitoilla.
Oli myös suuren suuri OMG-yllätys, että tytöllä oli tullut 130 cm:n pituus täyteen, joten hän pääsi käymään myös Kingissä.
Se oli kovin jännittävää, mutta hän rakasti laitetta. ”Oli niin kuin olisi lentänyt!”
Olisimme käyneet Kingissä toisenkin kerran, mutta koska jonottaminen olisi vienyt hivenen turhan pitkään, kävimme mieluummin muutaman lisäkerran Vuoristoradassa, jonka jono veti hyvin nopsaan.
Jonot olivat vieraiden määrän rajoittamisen myötä muutenkin hyvin maltilliset. Pisimmät jonot olivat juurikin Kingiin, Salamaan ja tietty viime kesän uutuuteen, Taigaan. Lapsen pituus ei vielä Taigaan riitä, mutta pääsin itse käymään laitteessa, kun istutin hänet Taiga Shopin puolelle odottamaan siksi aikaa.
Viime päivinä on puhuttu paljon turvaväleistä ja niiden pitämisestä. Taigassa turvaväleistä muistutettiin kuulutuksin, mutta kieltämättä väljempääkin jonossa olisi voinut olla. Itse laitteisiin jätettiin seurueiden väliin tyhjä penkki eikä esimerkiksi Taigassa viereiseen istuimeen tullut ketään. Käsidesiannostelijoita ja pulloja oli sijoiteltu runsaskätisesti joka puolella puistoa ja kaikille laitteille.
Oli kyllä tosi kivaa, kaikesta huolimatta!
”Tullaanko toisenkin kerran? Valokarnevaaleille?” Jaa-a, katsellaan.