Kiitos päiväkodille
Kävin tänä aamuna tytön päiväkodilla keskustelemassa hänen hoitajansa kanssa siitä, miten päiväkotielämä on lähtenyt sujumaan.
Ja hyvinhän se: tyttö viihtyy päiväkodissa yksinkertaisesti älyttömän hyvin ja nauttii sekä muiden lasten seurasta että kotielämää aktiivisemmista päivistä. Kun jätämme hänet aamulla hoitoon, hän jää sinne vilkuttamaan hymyillen ja lähettää lentosuukkoja.
Bye-bye!
Kun haemme lapsen päiväkodista ja kysymme, miten päivä on mennyt, vastaus on aina sama: ”Tosi hyvin”.
Siinä samalla tuli tietysti mietittyä, miten paljon pieni on oppinut parissa kuukaudessa. Itse asiassa jo muutamassa viikossa huomasimme selkeää edistymistä esimerkiksi ruokailuissa: tyttö söi paremmin ja itsenäisemmin. Kuukauden jälkeen hän osasi sekä käyttää haarukkaa että juoda mukista, jossa ei ole nokkaa. Nykyisin hän syö usein koko annoksensa täysin ilman apua.
Ruusukaalit – herkkua
Hänen motoriset taitonsa ovat kehittyneet valtavaa vauhtia: kun hänen kävelynsä oli vielä pari kuukautta sitten melko huteraa, hän jaksaa nyt kävellä suhteellisen pitkiä matkoja. Viime viikolla kävimme jopa kaupassa parin korttelin päässä yhdessä kävellen.
Talutettavat hihnoissa
Muutama viikko sitten hän oppi kiipeämään syöttötuoliin, ja tällä viikolla hän yllätti meidät kiipeämällä myös tavalliselle tuolille ja jopa pyörälliselle pianotuolille.
O ou!
Kun vielä pari kuukautta sitten hän oli pieni täystuho, joka levitti kaikki tavarat lattialle, hän alkoikin yhtäkkiä kerätä tavarat pois leikin jälkeen. Näinhän he tekevät päiväkodissakin.
Häntä voi jopa pyytää auttamaan astianpesukoneen tyhjentämisessä: hän tietää, mihin laatikkoon pestyt jogurttirasiat kansineen tulee laittaa ja sulkee laatikon perässään. Hän ojentaa pienet lautaset ja aterimet yksitellen, ja ne otetaan kiittäen vastaan.
Tänään hän löysi lattialta kuminauhan ja kävi viemässä sen oma-aloitteisesti siihen pieneen kuppiin, jossa kuminauhoja säilytetään.
Voi miten reipas ja taitava!
Ja kun tuli kirjoitettua aiemmin siitä musiikkikasvatuksesta: minulle on nyt kerrottu (useaan otteeseen) hyvin yksityiskohtaisesti, miten lasten kanssa lauletaan, leikitään ja soitetaan lähes päivittäin. Tyttö kuulemma nauttii kovasti musiikista. Päiväkoti teki hiljattain myös retken lastenmusiikkikonserttiin, ja hoitajat kertoivat, että tyttö oli ollut konsertissa aivan liekeissä. Isin rokkityttö!
Helsingin kaupunki muuten päätti alkaa jakaa kaikille päiväkoti-ikäisille niitä xylitol-pastillejakin.
Jos siis jokin aiemmista kirjoituksistani jätti kuvan, että emme olisi tyytyväisiä päiväkotiin, haluan korostaa, että kritiikki ei kohdistunut päiväkodin toimintaan. Päinvastoin, se mitä halusin sanoa päiväkodillemme on, että olemme hyvin tyytyväisiä.
Tätä kuuleekin liian harvoin sanottuna ääneen: Kiitos päiväkodille! Olette tehneet hyvää työtä.