Kolme yötä perhehuoneessa

Äiti oli synnytyksen jälkeen kipeä ja väsynyt. Tyttöä piti hänen pienen kokonsa vuoksi syöttää parin tunnin välein, ja hänen verensokeriaan seurattiin myös yöllä. Olikin helpotus, että saimme Haikaranpesästä perhehuoneen, jossa minä sain harjoitella isänä olemista ja äiti levätä. Kokemus oli ehdottomasti hieno, ja suosittelen sitä kaikille, joilla on siihen mahdollisuus.

Kun Rouva keskittyi tytön ruokkimiseen, minun vastuullani oli ruokkia Rouvaa ja hoitaa tytön vaipanvaihdot. Tyttö nukkui välillä minun vieressäni, välillä äitinsä kanssa. Kun äitiä alussa hirvitti nukkua tytön kanssa, valvoin heidän vierellään vahtien, että äiti ei kierähdä tytön päälle. Niin ei käy kuulemma koskaan.

Vaikka Haikaranpesä tuo monille mieleen luomusynnytyksen, se ei ollut meillä suunnitelmissa eikä se juttu, miksi halusimme juuri sinne. Haikaranpesässä on tarjolla kaikki samat kivunlievityskeinot kuin Kättärin muissakin kerroksissa, ja mekin varauduimme ottamaan niitä koko rahalla.

Haikaranpesään meidät toivat kavereiden suositukset sekä odotus asiakaslähtöisemmästä hoidosta. Haikaranpesä järjesti myös oman perhevalmennuksen sekä henkilökohtaisen synnytyssuunnittelun eli keskustelun kätilön kanssa omista toiveista.

Hoito ja henkilökunta olivatkin mahtavia ja täyttivät kaikki odotukset. Tarvitsimme erityisesti ensimmäisen yön ja seuraavan päivän aikana runsaasti neuvoja tytön syöttämisessä. Olimme myös säikkyjä ja kutsuimme kätilön tai yöhoitajan paikalle joka kerta, kun tyttö yökki lapsiveden jäämiä sisuksistaan.

Olo lapsivuodeosastolla oli kuin hotellissa, jossa on täysihoito. Lämmin ruoka tuotiin kaksi kertaa päivässä, ja aamu- väli- ja iltapalat kuuluivat pakettiin. Olisimme varmasti viihtyneet perhehuoneessa vielä vaikka yhden päivän pidempään, mutta koska siihen ei ollut mitään erityistä tarvetta, teimme tilaa uusille perheille.

Halusimme kiittää aivan erityisesti Leena-Maija-kätilöä, jolla oli yli 30 vuoden kokemus lapsista. Hänen rauhallinen ja kärsivällinen tyylinsä sai meidät vakuutettua siitä, että kaikki menee hyvin. Hän muistutti, että me tunnemme lapsemme kaikkein parhaiten ja osaamme tehdä juuri oikeat ratkaisut ihan vain omaan vaistoomme perustuen.

Poistuimme vauvakuplasta todelliseen maailmaan lauantaina.

Kun ajoimme taksilla kaupunkiin, oli kuin olisimme tulleet kotiin joltain pidemmältä ulkomaanmatkalta. Kaupunki näytti jotenkin erilaiselta ja aurinkokin paistoi kirkkaammin. Matkan varrella näkyi Ravintolapäivän kojuja, ja hyväntuuliset ihmiset parveilivat jalkakäytävillä.

Hain ensi töikseni rouvalle pastöroimattomia juustoja ja muita herkkuja Hakaniemen hallista. Kauppiaat kyselivät uutisia ja lähettivät onnitteluterveisiä kotiin.

Tänne oli hyvä syntyä, ajattelin.