Kööpenhaminassa roiskuu
Vietimme kaksi ensimmäistä yötä Kööpenhaminassa Airbnb:n kautta hankitussa asunnossa Vesterbron kaupunginosassa aivan Kööpenhaminan päärautatieaseman tuntumassa. Sijainti oli loistava ja asunto juuri sellainen kuin toivoimme. Omistajat olivat hurmaava nuori pariskunta, jotka ottivat meidät hyvin lämpimästi vastaan.
Kun asuu jonkun toisen kotona, yrittää tietysti olla mahdollisimman varovainen ja kunnioittaa toisen omaisuutta. Jos itse vuokraisin asuntoamme, olisin ainakin vähän huolissani kaikista tavaroistamme ja tietysti koko kodista. Ikävintä olisi, jos vieras onnistuisi hajottamaan jotain tai kävisi jotain muuta ikävää.
No, nyt sitten kävi.
Kuvan punaviinipullo liittyy tapaukseen
Ei uskoisi, miten paljon punaviiniä voi olla lasillisessa punaviiniä, ennen kuin sen roiskauttaa keskelle olohuoneen käsittelemätöntä, vaaleaa puulattiaa.
Välikohtaus alkoi siitä, kun näytin Rouvalle hauskan nettivideon, jossa kolme miestä valmistaa sarjatuotantona sämpylöitä ja yksi miehistä heilauttaa letkeällä ranneliikkellä pitkulaisen taikinaköntsän pöydälle.
Olin hetkeä aiemmin tuonut Rouvalle lasillisen punaviiniä ja asettanut sen sohvapöydälle. (Punaviiniä taas oli hankittu siitä ilosta, että sitä saa Tanskassa maitokaupasta.) Rouva demonstroi videon taikinanheilautusta omalla kädellään – ja viuh: sinne lensi punaviini, nyrkiniskusta, kahden metrin matkalle, lähes vastapäiseen seinään saakka.
Siitä sitten hakemaan rättiä ja kosteaa riepua, mutta kuiva, käsittelemätön puupinta ehti imaista kaiken punaviinin sisäänsä. Jatkoimme lattian luuttuamista kosteilla pyyhkeillä, mutta punaviinin tahrimat kohdat näyttivät aina vain tummemmilta kuin muu puu.
Jouduin tietysti laittamaan omistajillekin viestiä, että nyt kävi näin, ja jäin jännittyneenä odottamaan, millaisen vastauksen he lähettäisivät. Ehdinpä tarkastaa, onko matkavastuuvakuutuksemmekin voimassa, jos tässä jouduttaisiin joihinkin vahingonkorvauksiin.
Omistajien vastaus oli: ”Alkää huolehtiko.” He ovat kuulemma tehneet saman monesti aiemminkin, ja lattia olisi joka tapauksessa kunnostettava piakkoin. Ja heillä olisi jokin keino saada tahrat pois. Se oli tavallaan helpotus, mutta jäimme silti jännittämään, miten pahalta lattia näyttäisi aamulla, kun se on kuivunut.
Kun heräsimme aamulla, kävimme heti katsomassa sitä.
Ei jälkeäkään. Vaikka tiesin, mistä kohtaa etsiä, en löytänyt yhtään merkkiä edellisen illan katastrofista.
Tästä ihmeestä huojentuneina pakkasimme laukut keventyinen mielin ja jatkoimme kohti seuraavaa majapaikkaamme, joka onkin turvallisesti vähän elähtänyt hotellihuone.
Mitä tästä opimme? Ei varmaan mitään.
Tai ehkä sen, että kun on jonkun toisen kotona, on turvallisempaa nauttia valkoviiniä.