(Kuin) Uusi skeittilauta!

Välineistähän se todella oli kiinni. Kun tyttö sai uuden skeittilaudan, homma alkoi sujua niin hyvin että katselen sitä aivan huuli pyöreänä.

Kun kyselin pari viikkoa sitten, mistä ostaa käytettyjä lautoja, tytön kummitäti laittoikin viestin, että heidän pojillaan olisi ylimääräinen skeittilauta. Se oli hieman kosteudesta kärsinyt, mutta ajattelimme silti kokeilla sillä. Saimme laudan mukaamme Jyväskylästä.

Mainitsin isälleni, että laudalle pitäisi tehdä ”jotain”, eikä mennyt aikaakaan, kun hän oli ennen lähtöämme puristanut repsottavan pinnan kiinni liimalla ja liimapuristimilla, vaihtanut kiinnitysruuvit ja jopa uudistanut laudan päällä olevan repaleisen liukuesteen (tai miksi sitä kutsutaankaan). 

Ja siellä hän menee, muiden skeittailijoiden ja scoottaajien kanssa Eläintarhan skeittipuistossa.

Jos edellisillä kerroilla skeittaus tuntui kovin vaikealta ja turhauttavalta, tällä leveämmällä ja pidemmällä laudalla tasapaino pysyy huomattavasti paremmin.

Mainittaakoon, että itse en ole koskaan skeitannut enkä uskaltaisi edes astua laudan päälle.

Liikunnallisesti lahjakkaalle ja hyvällä tasapainolla varustetulle lapselle homma ei tunnu olevan sen kummallisempi asia kuin pyörällä ajamaan opettelu.

Nyt olisi vaan sitten kova hinku oppia temppuja. Tyttörullalautailijat, täältä tullaan!