Lapsuuden Disney-klassikot palaavat valkokankaille
Ensi vuodesta on tulossa sellainen leffavuosi, että huhheijaa. Enkä edes tarkoita ainoastaan Angry Birds 2 -leffan julkaisua, vaan sitä, mitä kaikkea amerikkalainen pallokorva pullauttaa tuutistaan ulos. Ja itsehän en odota eniten edes Star Wars Episode 9:n julkaisua, vaan leffoja, jotka iskevät suoraan heikoimpaan kohtaani: Disneyn klassikoihin lapsuudestani.
Disney on tuottanut jo aiemmin klassikkoelokuvistaan versioita, joissa oikeat näyttelijät ja CGI-animaatiot yhdistyvät ennennäkemättömillä tavoilla. Viime vuonna vuodatin kyyneliä Kaunottaren ja Hirviön tahdissa, ja ensi vuonna luvassa on käsittämätön kolmen elokuvan putki vastaavia versioita: maaliskuussa Dumbo, toukokuussa Aladdin ja loppukesästä – tämä kouraisee syvimmältä – Leijonakuningas.
Leijonakuninkaan traileri ilmestyi YouTubeen viime yönä, ja sen näkeminen sai aikaan sellaiset kylmät väreet ja kananlihan, että ne eivät ole laskeneet vieläkään.
https://youtube.com/watch?v=4CbLXeGSDxg
Leijonakuningas on edelleen ehdottomasti paras Disneyn piirretty ikinä, ja Elton Johnin elokuviin säveltämistä kappaleista Circle of Life ja Can You Feel the Love Tonight ovat ikuisia suosikkejani. Pelkästään Circle of Lifen alku, ”Nants ingonyama bagithi Baba…”, joka kuullaan myös trailerilla, nostaa niskavillat pystyyn.
Katsoimme piirretyn elokuvan yhdessä tyttäreni kanssa kaksi vuotta sitten, ja hän ihastui elokuvaan ja sen musiikkiin yhtä paljon kuin isänsä 24 vuotta sitten. Itselleni elokuvan katsominen yhdessä lapsen kanssa oli puolestaan niin merkittävä ja tunteellinen hetki, että nyyhkimme Rouvan kanssa kilpaa, kun Mufasa kuoli ja taas lopussa, kun uusi leijonanpentu syntyi Jylhäkalliolle.
Eilinen traileri lupailee suuria tunteita upeissa maisemissa, ja kun ääninäyttelijöiden joukossa ovat muun muassa Beyoncé sekä alkuperäisen Mufasan ääni, James Earl Jones, odotukset ovat korkealla.
Yhtä korkealla ovat odotukset myös Aladdinin suhteen.
Aladdin-elokuvan traileri julkaistiin jo pari kuukautta sitten, ja vaikka henkeä (Will Smith) ei vielä nähty, pelkästään Agrabahin kaupungin ja Ihmeiden onkalon näkeminen ja Arabian Nights ja Friend Like Me -kappaleiden introt saivat huokailemaan ihastuksesta.
https://youtube.com/watch?v=9g5knnlF7Zo
On todella jännä nähdä, miten uskollisia nämä elokuvat ovat alkuperäisille tarinoille. Toivoisin, että ne olisivat hyvin yksi yhteen, eikä hahmoja olisi muuteltu samalla tavalla kuin Aladdinin Broadway-versiossa.
Niin, Aladdinhan on paitsi yksi lapsuuden suosikkejani, merkityksellinen myös siksi, että se oli ensimmäinen musikaali, jonka tyttäreni näki Broadwaylla vajaat kaksi vuotta sitten. Luulen, että elokuvan näkeminen tulee olemaan iso elämys myös hänelle, sillä hän rakasti musikaalia ja kuuntelimme pitkään sen kappaleita Spotifysta lähes päivittäin.
Dumbon alkuperäinen versio ei ole itselleni niin merkityksellinen, mutta elokuvan hiljattain julkaistu traileri vaikuttaa sekin hyvin lupaavalta.
Baby Mine, Don’t You Cry.
Samaa voinen sanoa itselleni, kun käymme katsomassa nämä elokuvat.
Toivotaan, että ikärajat eivät ole liian tiukat.