Laskiaispullarieha tyhmässä valossa
Heräsin aamulla, nukuttuani lähes kellon ympäri, siihen miten tyttö huusi äitiään viereisessä huoneessa. (Rouva ja tyttö olivat nousseet jo aiemmin, sillä sunnuntaisin on minun vuoroni nukkua pitkään.)
”Äiti, täällä on tyhmä valo. Täällä huoneessa on TYHMÄ VALO!”
(Tyhmällä tyttö tarkoittaa usein sitä, että jokin asia pelottaa häntä. Esimerkiksi erään kerran meidän piti poistaa yksi postikortti hänen huoneensa seinältä, sillä siinä olevalla ilveksellä oli ”tyhmät silmät”.)
Sitten kuuntelin, miten Rouva meni tytön huoneeseen ja tiedusteli tytöltä, mikä tyhmä valo huoneessa loistaa.
”Tuossa seinässä on tyhmä valo”, tyttö sanoi.
”Tarkoitatko sinä tuota aurinkoa, joka paistaa siihen?” Rouva kysyi.
”Joo.”
* * *
Kun tyhmä valon alkuperä oli selvinnyt, oli sittenkin mukavaa, ettei ole pimeää ja harmaata. Sää oli mitä mainioin pienelle Ravintolapäivä-kierrokselle, ja sitten olikin aika mennä kotiin valmistautumaan iltapäivävieraiden vastaanottoon ja laskiaispullariehaan!
Rouva sai eilen ajatuksen, että voisi laittaa muutamalle kaverille viestin, pääsisivätkö he syömään laskiaispullia. Elämä on nykyisin jotenkin niin kovin suunnitelmallista ja pitkälle aikataulutettua, että tuntui mukavalta tehdä jotain aivan hetken mielijohteesta nopealla aikataululla. Parille kaverille sopikin laskiaispullarieha, ja Rouva laittoi pullataikinan kohoamaan.
Tytön ensimmäinen kysymys vieraiden tulosta kuultuaan oli: ”Saako sitten laittaa juhlamekon päälle?” Hänellä oli myös heti mielessä, että hän haluaisi laittaa Anne-tädin tuoman mekon, jossa on musta rusetti.
Kaikkein tutuimpien mansikkahillon ja kermavaahdon lisäksi Rouva kokeili valmistaa myös paria meille vähän uudempaa täytettä: mantelivoita ja mantelimassaa. Mantelivoin hän suurin piirtein samoin kuin cashwepähkinävoin ja mantelimassassa hän sovelsi Maku-lehden ohjetta. Rouvalla ei tosin ollut mantelijauhoja, ja manteleitakin oli hieman liian vähän suhteessa valkuaiseen, joten lopputulos oli hieman löysä ja tahmea. Maku oli kuitenkin kohdallaan!
Huomasin muuten, että olen ollut tietämättäni mantelimassaihminen! Tiedätte varmaan tämän ikuisuuskysymyksen että kuuluuko laskiaispullaan hillo vai mantelimassa. Minä olen syönyt vain hillolla täytettyjä laskiaispullia ja pitänyt niitä jotenkin ällöinä. Nyt huomasin, että kun pullassa onkin hillon sijaan mantelimassaa, ne maistuvat paljon paremmilta!
Mantelivoi oli sekin hauska kokemus. Huomattavasti karvaampaa kuin cashewpähkinävoi, mutta hilloon yhdistettynä oikein herkullista.
Pullien jälkeen seurueen pienimmät pääsivät aloittamaan oman riehansa junaratojen ja pehmolelujen parissa, ja tyhmä valokin ehti jo laskea mailleen.
Kiitos vieraille käynnistä, otetaan vastaavia yllätyspullakahveja toistekin!