Lomailusta 2- ja 6-vuotiaiden kanssa
Olen nähnyt usein kysymyksen: Mikä on sopiva ikäero lapsille? Kysymys on toki teoreettinen, sillä lasten ikäeroa ei tietenkään noin vain päätetä etukäteen.
Mutta näin 2- ja 6-vuotiaiden lasten vanhempana sanoisin, että juuri tässä iässä neljä vuotta onkin yllättävän hankala ikäero – varsinkin näin kesäloma-aikaan, kun toinen vanhemmista on vielä töissä.
Vanhempi lapsi kun haluaisi ja voisi tehdä jo kaikenlaista, ja itsekin veisin häntä mielelläni vaikka mihin, mutta pienempi on vielä liian pieni moniin asioihin. Kahden lapsen kanssa ei voikaan lähteä huvipuistoon, uimahalliin tai seikkailupuistoon, sillä vanhempia tarvittaisiin mukaan kaksi, tai sitten jouduttaisiin tekemään niin paljon kompromisseja, että isommalle retki ei ole enää mielekäs.
Vanhemman kanssa voisi käydä museoissa, mutta nuorempi hermostuu rattaissa eikä häntä oikein voi päästää joka paikassa vapaastikaan juoksentelemaan. Skeittipuistoretketkin päättyvät lopulta pienemmän raivoamiseen siitä, että hän ei saa laskea liukumäkeä ja taaperrella päättömästi skeittikourussa.
Sen lisäksi päivät on rytmitettävä edelleen ruokailuiden ja päiväunien mukaan, sillä kuopus ei nuku rattaissa, joten päivässä ei ole montaa tuntia, kun voi tehdä jotain kodin ulkopuolella. Sitten on vielä ollut hyvin sateista, joten ulkoilut ovat jääneet väliin muutamana päivänä sen vuoksi, eikä mökilläkään ole ollut järkevää käydä.
Kaikesta tästä seuraa pitkästymistä, joka ilmenee nahisteluna ja jatkuvana huomion kerjäämisenä. On niitäkin hetkiä, kun lapset leikkivät keskenään hyvässä sovussa hetkisen aikaa, mutta hyvin helposti isompi haluaakin leikkiä jotain, mihin pienempi ei voi osallistua ja pienempi hermostuu, kun hän ei saa koskea asioihin.
Ja vaikka heille kuinka sanoisi, että leikkikää molemmat omia leikkejänne, jotenkin he vetävät toisiaan puoleensa kuin magneetit, mistä seuraa väistämätön yhteentörmäys, jossa myös kipinät lentelevät. Suomeksi sanottuna: kotona lomailu on välillä yhtä kirkumista.
Tarjosin jo alkuviikosta pitkästynyttä 6-vuotiasta ja hänen uhmaikäistä veljeään kavereilleni lainaan ja totesin, että samassa tilassa heitä ei voi säilyttää. Ihana WTD-Nata huomasikin tämän ja haki tytön ulkoilemaan kanssaan keskiviikkona koko iltapäiväksi pitkälle iltaan.
Torstaina puolestaan tyttö pääsi päiväkotikaverinsa luo leikkimään heti aamusta. Useampia muitakin leikkikutsuja tuli, mutta akuutein tarve rauhoittaa tilannetta kotona ja antaa isille hetkinen hermolepoa ratkesi.
Parhaiten sujuu, kun ollaan retkellä jossain kodin ulkopuolella kuten tässä piirustusretkellä Kaisaniemen kasvihuoneisiin. Ihastelimme jälleen Palmusalia ja Lummehuonetta ja istahdimme Palmusalin pöydän ääreen piirtämään.
Kyllähän pienempi näilläkin retkillä saattaa hermostua, jos joutuu istumaan rattaissa, kun hän haluaisi kävellä, mutta yleisesti ottaen retket kodin ulkopuolella ovat rauhanomaisempia kotioloihin verrattuna.
Kaksi viikkoa lomailua ilman Rouvaa tuntui yllättävän pitkältä ajalta. Kylläpä on mukavaa, että nyt myös hän jäi lomalle. Uskon, että kaikilla osapuolilla on paljon hauskempaa seuraavien kahden viikon aikana, kun lomailemme yhtä aikaa. Sekä tyttö että poika pääsevät välillä tekemään asioita ilman toista sisarusta, ja sitten yhdessäolokin sujuu varmasti taas vähän paremmin. Eikös niin?
Ja tämä on varmaan taas yksi vaihe, joka helpottaa jo vuoden tai parin sisällä. Eikös niin?