Löydä oma vahvuutesi

Kaupallinen yhteistyö: Löfbergs Lila

Mitä vastaisit, jos sinulta kysyttäisiin, mikä on vahvuutesi? Kertoisitko työroolisi vaatimista taidoista vai rakkaimmasta harrastuksestasi? Olisiko vahvuutesi jokin konkreettinen taito vai abstraktimpi asia, jonka olet vuosien varrella havainnut osaavasi keskimääräistä paremmin?

Olen itse vastannut kysymykseen monta kertaa eri yhteyksissä ja aina hieman eri tavoin. Joskus halusin korostaa esiintymis- ja viestintätaitoja, ja erityisesti työuran alkuvaiheessa oli merkityksellistä painottaa sitä, että on nopea oppimaan uusia asioita. Toisaalta vahvuuteni ei ole koskaan ollut olla jonkin tietyn asian syväasiantuntija vaan pikemminkin tietää monista asioista sen verran, että ymmärrän ainakin suurin piirtein, mistä oikeat asiantuntijat puhuvat ja osaan esittää oikeanlaisia kysymyksiä. Melko ilmeinen vastaus kysymykseen voisi olla myös musikaalisuus ja laulaminen.

Kun pidimme elokuussa syntymäpäiväjuhliamme puutarhamökillä, eräs vieraista päätti järjestää illan päätteeksi pelin nimeltä ”kiva pullonpyöritys”. Sen idea oli, että pelissä ei ollut lainkaan tehtäviä, vaan pyörittäjän oli esitettävä seuraavalle henkilölle kysymys, johon hän haluaisi itse vastata. Pienen epäröinnin jälkeen peli osoittautui äärimmäisen kiehtovaksi, ja kysymykset olivat niin hienoja ja jopa filosofisia, että ne opettivat paljon uutta kaikista ystävistämme.

Itse sain pelissä vastata kysymykseen, jonka tarkkaa sanamuotoa en enää muista mutta joka liittyi siihen, mistä olen itsessäni ylpeä. Vastasin siihen samoin kuin kysymykseen, jonka esitin postauksen alussa.

Olen vuosien varrella todennut, että vahvuuteni on saada asioita aikaiseksi. Tämä on niin abstrakti vahvuus, että se vaatii enemmän selittämistä kuin vaikkapa laulaminen tai se, että olen huomannut olevani poikkeuksellisen taitava leikkaamaan täytekakkupohjia.

Lähtökohta sille, että saa asioita aikaiseksi on, että uskaltaa tarttua uusiin asioihin ja ottaa selvää asioista, joista ei tiedä tarpeeksi. Sen jälkeen on mahdollista päättää, mitä voi tehdä itse ja mihin pyytää apua joltain muulta.

Asioiden aikaan saaminen vaatii, että osaa nähdä yksityiskohtien lisäksi isomman kokonaisuuden, pilkkoa sen palasiksi, tunnistaa palasten väliset riippuvuudet, järjestellä ja aikatauluttaa asiat ja seurata, miten homman valmistuminen etenee. Yksi tärkeimmistä asioista on kuitenkin priorisointi – sekä yhden kokonaisuuden sisällä että erilaisten projektien välillä. Erityisen tärkeää priorisointi on, jos on itse se ainoa henkilö, joka vastuulla on myös kaikkien tehtävien suorittaminen.

Myönnän, että elämässäni on välillä meneillään jopa liian monta projektia yhtä aikaa: on puutarhaa, remonttia, blogitekstejä, juhlia, esiintymisiä ja treenejä, ja niiden lisäksi on hoidettava vielä työprojektit. Perhekään ei saisi näistä kärsiä. Useampikin tuttava on ihmetellyt, millä ajalla teen tämän kaiken ja että nukunko lainkaan.

Unta olisi tietty hyvä saada aina hieman enemmän, mutta muuten väitän, että asioiden aikaan saaminen on kiinni keskittymisestä olennaiseen ja asioiden priorisoinnista. Ensin on hoidettava kaikkein akuuteimmat asiat, sitten asiat, joiden lykkääminen viivästyttäisi jotain toista asiaa asiaa, sen jälkeen muut asiat kiireellisyysjärjestyksessä ja niin edelleen. Priorisointi tarkoittaa myös, että on osattava päättää, mitä asioita kannattaa siirtää myöhemmäksi tai jättää tekemättä kokonaan. Lisäksi on osattava sanoa ”ei”, jos aika ei todella riitä johonkin. 

Lähes yhtä tärkeää minulle on ollut oppia, että jotta asioita saa tehdyksi, kaiken ei tarvitse olla täydellistä vaan riittävän hyvää. Jos asiassa kuin asiassa hieroo jokaista pientä yksityiskohtaa loputtomasti, mistään ei tule valmista. Olenkin ottanut tavaksi todeta puoli-ironisesti, että jokin asia on ”ihan hyvä”, mikä tarkoittaa samaa kuin ”voisihan tätä vielä hieroa pidempäänkin, mutta onko siitä lopulta hyötyä”.

Vaikkapa blogin kohdalla tämä tarkoittaa, että tänä syksynä olen joutunut hillitsemään postaustahtia ja esimerkiksi kirjoittanut mieluummin uutta postausta kuin käyttänyt saman ajan edellisten blogi- ja Instagram-postausten kommentteihin vastaamiseen. Lisäksi joudun useina iltoina katsomaan kellosta, milloin jokin postaus on valmis. Jos kello on 23 ja teksti on ”ihan hyvä”, painan Julkaise-painiketta.

Asiakkaiden kanssa sovitut yhteistyöpostaukset, kuten tämä, on hoidettava tietysti sovitussa laajuudessa ja aikataulussa, joten jokin muu asia on saanut väistyä tämänkin postauksen tekemisen alta. Toisaalta ennen tämän postauksen kirjoittamista halusin kuitenkin hoitaa edellisen postaukseni Facebook- ja Instagram-jaot pois alta, sillä ne eivät olisi voineet odottaa myöhempään.

Tämän postauksen kuvissa näkyvä omenankeruu meni puolestaan viime viikonloppuna prioriteettilistalla kaikkein korkeimmalle, jopa perheen ohi, sillä viimeiset omenat oli saatava kerättyä ja vietyä mehupuristamoon juuri sunnuntaina.

Jotta muistaisin tehdä kaiken, käytän useita sähköisiä työkaluja. Yksi on sähköinen kalenterini, jossa on työpalavereiden lisäksi koko perheen kaikki ilta- ja viikonloppumenot, sovitut blogiyhteistyöt ja kaikki muut asiat, joita pitää muistaa tehdä tiettynä päivänä. 

Merkitsen sähköpostissani lipulla kaikki viestit, joihin pitää reagoida, ja käyn merkityt viestit säännöllisesti läpi. Lisäksi käytän töissä projektikohtaisia tehtävälistoja, joissa on ylhäällä kaikki muistettavat ja seurattavat asiat.

Listojakaan en voi selailla jatkuvasti vaan käyn merkityt viestit ja muut muistilistat läpi kerran tai pari viikossa. Tästä johtuen siis vaikkapa johonkin sähköpostiviestiin vastaaminen saattaa kestää, ellen ehdi tehdä sitä heti.

Eipä siis ihmekään, että olen myös työurallani ajautunut projektinhallinnallisiin tehtäviin, ja nykyinen työni pelituottajana on aika lailla kaikkea sitä, mitä kuvasin edellä: töiden pilkkomista, aikatauluttamista ja priorisointia.

Vaikka en itse koodaa, piirrä tai suunnittele pelejä, vastuullani on, että asiat tulevat tehtyä ja muut projektin jäsenet tietävät täsmälleen, mitä heiltä odotetaan seuraavaksi. Tehtäväni on siis varmistaa, että asiat etenevät. On osattava ottaa asioista selvää ja kysyä tarvittaessa neuvoa oikeilta ihmisiltä. Ja mielellään aikataulussa ja sovitussa laajuudessa.

Eikä siinä haittaa myöskään se, että on nopea oppimaan ja myös viestintä- ja esiintymistaidot ovat hallinnassa.

Tämä postaus on osa Löfbergs Lila -kahvibrändin kampanjaa, joka kannustaa suomalaisia löytämään omat vahvuutensa niin elämässään kuin kahveissaan. Oma vahvuuteni kahvissa on tumma paahto, joten valitsin kuppiini Löfbergs Lilan Crescendon, joka on paahtoasteeltaan erittäin tummaa. Olen vähentänyt nykyisin kahvin juomista verrattuna aiempaan, mutta juon sitä edelleen kaksi tai kolme kupillista päivässä. En ole koskaan oppinut juomaan mustana muuta kuin espressoa, ja tummapaahtoinen kahvi maistuu suussani yksinkertaisesti paremmalta maidon kanssa kuin vaaleapaahtoinen.

Mikä on sinun vahvuutesi?