Mamma Mia! svengaa myös suomeksi

Isyyspakkaus

Ympäri maailmaa liki 20 vuotta kiertänyt musikaalihitti Mamma Mia! pyörii parhaillaan Helsingin Messukeskuksen Amfi-teatterissa, ja se kuullaan ensimmäistä kertaa suomenkielisin sanoituksin. Jos esityksen haluaa nähdä - mitä ehdottomasti suosittelen - kannattaa pitää kiirettä: esityksiä on jäljellä enää tusinan verran seuraavien kahden viikon aikana.

Näimme show'n viime viikonloppuna lauantain iltapäivänäytöksessä, ja mukanani olivat sekä Rouva että tyttö. Saimme Starsquadilta VIP-lippupaketin, johon kuului hyvien paikkojen lisäksi ruokailu ennen esitystä, väliaikatarjoilut sekä käsiohjelma. Buffet-ruokailu koostui kreikkalaisesta salaattipöydästä ja moussakasta.

Lounas oli oikein maukas, ja oli hauska ajatus syödä tapahtumapaikalla, jolloin sinne tuli lähdettyä hyvissä ajoin eikä vain kiirehdittyä viime tipassa ennen esityksen alkua.

Olen nähnyt musikaalin kahdesti Lontoossa (itse asiassa ensimmäisen kerran ennakkonäytöksessä ennen koko musikaalin maailmanensi-iltaa) ja kerran elokuvana, mutta edellisestä kerrasta oli sen verran pitkä aika, että olin unohtanut riittävän monet vitseistä ja juonenkäänteistä. Se siis nauratti aivan aidosti.

Jos nyt joku ei vielä tiedä, mistä musikaalissa on kyse, kerrottakoon juonesta lyhyesti.

Kreikkalaisella saarella asuva Sofia (Petra Pääkkönen) on menossa naimisiin Kain (Jukka Nylund) kanssa. Sofia asuu saarella kahdestaan äitinsä, Donnan (Laura Voutilainen), kanssa, eikä hänen äitinsä ole koskaan kertonut, kuka hänen isänsä on.

Sofia on kuitenkin saanut selville, että vaihtoehtoja on kolme ja hän päätyy kutsumaan äitinsä nimissä kaikki isäehdokkaat häihinsä aikomuksenaan ratkaista mysteeri. Sami (Veeti Kallio), Ville (Arne Nylander) ja Harri (Vallu Lukka) saapuvatkin saarelle, kohtaavat toisensa ja alkavat pohtia, millainen yhteensattuma onkaan, että jokainen heistä on ollut saarella viimeksi juuri 21 vuotta aiemmin.

Tarinaa viedään eteenpäin ABBA:n musiikin tahdissa, ja tutut hitit saavat aivan uudenlaiset merkitykset musikaalin kontekstissa. Englanninkielisestä versiosta muistan, että sanoituksia on muutettu vain vähän, ja kappaleet sopivat esitykseen hämmentävän hyvin - aivan kuin ne olisi alun perin sävelletty juuri Mamma Miaa! varten.

Myös laulujen sanoitukset on tässä esityksessä käännetty suomeksi, joten niihin tulee kiinnitettyä vielä enemmän huomiota. Ja on sanottava, että sanoituksista vastannut Paula Vesala on tehnyt erinomaista työtä! Sanoitukset tuntuvat luontevilta ja sopivat erinomaisesti kappaleiden rytmiin, ja vaikka kaikkea ei olekaan voitu kääntää sanasta sanaan, laulujen henki ja sanoma välittyvät alkuperäisten kaltaisina. "Olethan Dancing Queen, seitsemäntoista, kaunis niin..."

Etukäteen on kerrottu, että lauluja ei tulla levyttämään suomeksi eikä kappaleita voi kuulla suomeksi muuallakaan kuin juuri tässä esityksessä. Minä kysyn: "Miksi?" Luulisin, että kiinnostusta Vesalan sanoituksia kohtaa olisi vielä tämän kesäkuunkin jälkeen.

Esiintyjävalinnat ovat loistavat. Laura Voutilainen on suorastaan häikäisevä Donnana, ja hänen entisten tyttöbändikaveriensa Tanjan (Johanna Kokko) ja Roosan (Nina Tapio) muodostama kolmikko on show'n parasta antia. Vitsit ja laulut lentävät, ja aikuisten naisten itseironia kukkii ja kimaltaa.

Voutilaisen tulkitsema Winner Takes It All oli yksinkertaisesti upea, riipaiseva ja pysäyttävä, ja se nosti ihon kananlihalle.

Ehdin ensimmäisellä puoliajalla pohtia, tulevatko taustamusiikit nauhalta, ja suorastaan hätkähdin, kun väliajalle poistuessamme huomasin orkesterin lavan oikealla puolella. Siis aivan livenä tuli!

Sellaisen jännän asia olen huomannut, että kun nykyisin katson aiemmin näkemiäni musikaaleja lapsen kanssa, olen jotenkin hyvin liikuttunut koko ajan. On hienoa nähdä hänen fiilistelevän samoja kappaleita, jotka ovat tehneet itseeni vaikutuksen joskus kauan sitten, ja hän on myös huomannut sen.

Aina jonkin tunteellisemman kappaleen alkaessa tyttö katsahtaa vaivihkaa minuun ja Rouvaan päin selvästi tarkastaakseen kuinka kostein silmin me esitystä katselemme. Ja täytyy myöntää, että esimerkiksi Laura Voutilaisen esittämä Kunpa voisin ajan pysäyttää (Slipping through My Fingers) kävi tunteisiin niin, että ihan yllätti.

Oli kyllä kiva kuulla, miten hän spontaanisti ihasteli esiintyjiä ja esitystä show'n aikana. Kun katselin myöhemmin kotona jotain kuvia musikaalia koskevasta lehtijutusta, hän osoitteli Laura Voutilaisen kuvaa ja sanoi tämän olleen paras esiintyjä ikinä missään.

Mamma Mia! oli kaikin puolin erittäin hyvin tehty ja hauska esitys, jota oli ilo katsoa. Ensimmäinen fiilis siitä, että "apua biisien sanat on suomennettu" vaihtui helpotukseksi siitä, miten hyvin ne toimivat suomeksi. Jossain arviossa annettiin kritiikkiä äänentoistosta, mutta meidän paikoiltamme kuunneltuna siinä ei ollut ongelmia. Alkuintro tuli hivenen kovalla volyymillä, ja Rouva ainakin hätkähti äänenvoimakkuutta. Onneksi se oli myöhemmin esityksessä maltillisemmalla tasolla.

Kuten sanoin, omat paikkamme olivat hyvät, mutta hieman epäilen, miten hyvin yli 4000 katsojan katsomossa näki lavalle kaukaisimmilta reunapaikoilta ja takariveistä. Kannattaa siis harkita, maksaisiko mieluummin sen parikymppiä enemmän, jotta pääsisi lähemmäs esiintymislavaa. Itselleni se tuo lisäarvoa.

Viikko esityksen näkemisen jälkeen olemme edelleen Mamma Mia -tunnelmissa ja hyräilemme vuorotellen ABBA:n kappaleita. Minä One of Usia, tyttö Mamma Miaa. On niissä melodioissa vaan jotain ajatonta. Vaan olisipa kiva saada laulujen suomenkieliset sanat jostain!

 

mamma-mia.fi

starsquad.fi/tapahtumat/mammamiamusikaali

Näyttämökuvat: Brinkhoff / Mögenburg

Kommentoi