Mia Kankimäki: Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin
Kun Rouva ehdotti, että lukisin seuraavaksi Mia Kankimäen kirjan Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin (Otava 2013), olin todella epäileväinen.
Olen aina luottanut Rouvan suosituksiin, mutta tämä kuulosti siltä, että nyt menee pahasti ohi: nainen ottaa vuodeksi sapattivapaata ja muuttaa Kiotoon tutkimaan tuhat vuotta sitten eläneen japanilaisen hovinaisen elämää. Ja sitten hän juttelee sen hovinaisen kanssa.
Mitä, juttelee? Ei, voinko jättää väliin?
Sitten Rouva kertoi, että kirja oli hänen mielestään paras, jonka hän oli lukenut aikoihin. Nooh, kai sitä voi sitten ainakin lukea vähän alkua ja päättää sitten, kiinnostaako.
Olin sivulla 32, kun huomasin jo jääneeni koukkuun.
Kirja on kiehtovan monitasoinen. Ensinnäkin tarina on tosi. Kirjailija Kankimäki kertoo kirjassa itsestään ja omasta tutkimusmatkastaan Kiotoon. Hänen syvän kiinnostuksen kohteensa on puolestaan vuoden 1000 tienoilla Kiotossa (tai silloiselta nimeltään Heian-kyōssa) elänyt Sei Shōnagon, joka kirjoitti yhden vanhimmista tunnetuista japanilaisista kirjoista, Tyynynaluskirjan (Makura no Sōshi).
Kankimäki kuvaa kirjassaan paitsi nyky-Japania, myös japanilaista kulttuuria tuhat vuotta sitten, jolloin suurinta osaa nykyisistä Japaniin liitettävistä kliseisistä asioista ei vielä ollut edes keksitty.
Myös Tyynynaluskirja on oletettavasti tosi, ja siinä kirjailija, Sei, kuvaa omia tunteitaan ja mielipiteitään ja kertoo myös paljon elämästä keisarin puolison hovinaisena. Kirja on päiväkirjamainen ja siitä otetut katkelmat ovat kuin lukisi nykyisiä blogitekstejä. Ne ovat usein lyhyitä havaintoja ympäristöstä ja listoja asioista. Aivan kuten tämän kirjan nimeen päätynyt "Asioita jotka saavat sydämen lyömään nopeammin".
Kankimäen kirja vuorottelee menneisyyden ja nykypäivän kuvausten ja Tyynynaluskirjan katkelmien välillä. Kankimäki peilaa Sei Shōnagonin elämää omaansa, kirjoittaa omia listojaan - ja todella puhuu Seille kirjassa. Hän pohtii asioita kuin puhuisi jollekin, joka istuu mykkänä vieressä vastaamatta yhteenkään kysymykseen. Ja kysymyksiä on paljon, sillä Seistä ei tiedetä juuri mitään, ei edes hänen oikeaa nimeään. Myös hänen elämänsä vaiheet Tyynynaluskirjan kirjoittamisen ja hovielämän jälkeen ovat tuntemattomat ja eri lähteissä annetaan siitä ristiriitaisia tietoja.
Nykypäivään kirjailijan ja lukijan palauttavat kuvaukset maanjäristyksistä ja kirjan kirjoittamisen aikaan Japanin rannikkoa murjoneesta tsunamista, joka lähes räjäytti Fukushiman ydinvoimalan.
Kirja jätti hieman haikean tunnelman. Kirjailija etsii jälkiä, joita ei ehkä ole olemassa, ja vastausta johonkin tietämättä, voiko sitä edes löytää. Se kuvaa myös yksinäisyyttä ja sitä, miten jonain päivänä voi kyseenalaistaa koko nykyisen elämänsä ja suunnan, johon se on mennyt.
Päällimmäinen tunne kirjan lukemisen jälkeen on kuitenkin halu käydä Kiotossa. Kirsikkapuiden kukinnan aikaan.
Katsoin, että se olisi huhtikuun alussa.
Kommentit
Minä luin tuon kirjan viime vuonna ja tykkäsin kyllä kovasti myös - ja mietin tuota Kioton matkaa. :) Kiotossa olen käynytkin, mutta en kirsikankukka-aikaan.
Me käytiin kerran Tokiossa, ja sinne ei ole suurta hinkua uudelleen. Mutta Kioto on ilmeisesti hyvin erilainen. Jotenkin se nyt kutkuttelisi.
Halusin viime kesänä tutustua miki -formaattiin, mutta kirjaston pienestä valikoimasta ei löytynyt mitään kiinnostavaa, ja kirjakaupassa tämä oli ainoa, jota saatoin edes harkita. Kävi tuuri! Muuten en olisi varmaan koskaan tähän tarttunut, mutta tykkäsin kovasti. :) (Miki oli kiva myös.)
Siis minikirja? En ole kokeillut, ja se tuntuu jotenkin niin... pieneltä :) Onko sitä helppo lukea?
Joo minikirja. :) Se on oikeastaan yllättävänkin kiva. Sivut ovat tosi ohuita, mutta ainakaan minua se ei haitannut. Yhdellä aukeamalla on (ilmeisesti) suunnilleen yksi tavallisen kirjan sivu, ja tekstin suunta on eri kuin tavallisessa, mutta sekään ei häirinnyt. Pienuus oli reissussa tosi kätevää. :)
Itse luin myös muutama viikko sitten tämän ja tykkäsin. Hommasin kirjakaupasta pokkarina ja eikä kyllä kaduta, on sellainen kirja jonka voi lukea kyllä uudelleenkin! :) Haikeita muistoja tuli itselle kirjasta ja kaipauksen Japaniin, jossa kävimme muutama vuosi sitten miehen kanssa reppureissaamassa.
Tää on myös mun lukulistalla! Eeva Koluko se oli, joka tämän vähän aikaa sitten myös arvosteli, joten kun huomasin sen Adlibriksen tarjouksessa, pakko oli tilata. Odotan pakettia innolla, sillä en ole koskaan ollut erityisen Japani-fani, mutta Peter Greenawayn The Pillow Book on kyllä yksi lempparileffoistani... Suosittelen sitäkin, jos tulee missään vastaan.
Joo, Eeva siitä kirjoitteli. (Taisi muuten hänkin löytää kirjan Rouvan suosituksesta?)
Peter Greenawayn Pillow Book on seuraava leffasuositukseni sinulle ja yksi nuoruuden vaikuttavimmista leffaelämyksistä. Tummanpuhuva musiikki, eroottinen lataus ja hienosti tulkitut kuvat kuten aina Greenawaylla ovat jättäneet lähtemättömän vaikutuksen.
En tiennyt että suomalainenkin kirjailija on saanut päähänpinttymän Sei Shonagonin runoudesta.
Mulla on sellainen tunne, että olen nähnyt sen. En muista leffasta mitään, mutta kun googlasin leffaa, itse asiassa jo kirjaa lukiessani, se alkoi tuntua tutulta.
Pitää selvästi katsoa uudelleen.
Ihana kirja, tavallaan ei tapahdu mitään ja kuitenkin tuntuu kuin itse kulkisi kirjoittajan mukana kokemassa Kioton makuja ja näkymiä. Jostain syystä tuli myös mieleeni Kyllikki Villan kirjat, jotka ovat samalla tavalla mukanaan vieviä.
Kommentoi