Mihin katosi kuukausi?
Hetkinen, jokos siitä on kuukausi, kun tämä pojanpallero pääsi pois teho-osastolta?
Todella! Ja kuukauden ikäinen pikkukundi on jo aivan toinen tyyppi kuin vain pari viikkoa sitten. Hän tarkkailee ja seuraa muuta perhettään ja on päivisin pitkiä aikoja hereillä. Ja kyllä, hän nukkuu yönsä rauhallisesti ja herää yleensä vain kerran syömään. Aika tyytyväinen tyyppi, jota itkettää enimmäkseen vain aamupäivisin.
Painoa hän kerää vajaat 50 grammaa päivässä, mikä on aikamoinen määrä.
Jotenkin tämän toisen lapsen kanssa on enemmän perspektiiviä asioihin, ja nyt ymmärtää paremmin, miten tilapäistä ja lyhytaikaista tämä vauva-aika on. Tuossa se tuhisee ja ähkii, mutta kohta se kääntyy vatsalleen, alkaa kävellä, opettelee ajamaan pyörällä ja sitten pian muuttaakin jo pois kotoa.
Vaikka vauva siis välillä itkee kurkku suorana ja omat yöunet jäävät liian lyhyiksi, tiedän, ettei tätä vaihetta oikeasti kestä kovin kauaa.
Joitain asioita voisi kuitenkin hieman nopeuttaa. Olisi esimerkiksi kiva nähdä jo oikeita hymyjä. Vaikka poika välillä vääntää kasvonsa leveään virneeseen, tiedän sen johtuvan vain vatsanväänteistä. Mutta ei sitäkään pitäisi joutua odottamaan kuin joitain viikkoja enää.
Kuvat: Nata / WTD.fi
Kommentit
Voi miten hän on kasvanut :) Ja paljon on isin näköä ;)
Sitähän nuo kaikki tuntuvat sanovan :)
Siis onks tossa kuvassa vain vatsanväänteitä? Ihan näyttää oikealta hymyltä.
Niin se taisi valitettavasti olla... Mutta oikein kiva hymy oli sen aikaa, kun sitä kesti :)
Nyt vasta kommentoin ensimmäistä kertaa vaikka blogiasi on tullutkin jo pitkän aikaa luettua.
Meille syntyi täsmälleen samana päivänä myös pieni poikavauva, joten on mielenkiintoista ja hauskaa seurata poikanne kehitystä, kun samoissa mennään!
Nauratti myös kun huomasin, että olitte olleet Porvoossa, sillä siellähän mekin samana päivänä! :)
Onnea suloisesta pojasta! :)
Hauskaa! Ja onnea pienestä pojasta!
Aivan ihana tuo eka kuva. Pienen ilme on niin hyvä.
Meillä on alle kuukausi enää sektioon. Nyt se aika kyllä kuluu hi-taas-ti, varsinkin kun vasta ensimmäistä odotetaan. Tai toisaalta raskausaikakin on kulunut nopeasti verrattuna niihin vuosiin, kun sitä raskautta toivottiin ja odotettiin. Mutta kohta aika varmastikin viuhahtaa aivan eri tavalla, niin että yht'äkkiä huomaa kaverin olevan jo kouluikäinen... Kummallista tuo aika :)
Kiitos! Kyllä se aika tuntuu kuluvan koko ajan kovempaa ja kovempaa. Tänään aloin jo ajatella, että apua, syksy on ihan just!
Ensiksikin aivan ihana poika. Niin kaunis <3
Vauva-aika menee tosiaan nopeaa. Itsekin esikoisen kanssa elin elämää ihan eri tavalla ja ajatukset olivat erilaiset. Toisen kanssa juuri ajattelee ihan toisin.
Kun saa toisen lapsen voi ottaa myös vähän rennommin kun osaa jo asioita eikä tarvi jokaista vaipanvaihtoa jännätä tai kylvetystä tai aivastusta. Vaikka teilläkin oli alku melko haastava niin näyttää ainakin kirjoitustesi perusteella että olette jo päässeet vauva-arkeen sisälle.
Onko muuten isosiskossa näkynyt muutoksia vauvan kotiin asettumisen jälkeen? Meillä kun oli niin pieni ikäero(18kk) ykkösen ja kakkosen välillä niin vaikutti ainakin yöuniin. Mustasukkaisuutta ei koskaan ole oikeastaan ollut kun olemme pitäneet huolen että molemmat saavat riittävästi huomioita.
Kiitos!
Tuo on niin totta, että toisen kanssa on paljon rennommin. Tämä tyyppi on kyllä monin tavoin toisenlainen kuin siskonsa, ja en tiedä kuvittelenko vaan, mutta hän tuntuu paljon lungimmalta ja jotenkin tämä on paljon helpompaa kuin muistin.
Isosisko tuntuu kasvaneen henkisesti hurjan paljon, ja hän on niin ylpeä isosisko kuin vain voi olla. Mutta sen huomaa, että hän kaipaa nyt enemmän huomiota, ja nyt kun olen itse ollut tosi paljon vauvan kanssa ja myös syöttänyt poikaa, tyttö on vielä aiempaakin korostuneemmin isin tyttö, jolle ei välillä edes kelpaa äidin seura...
Kommentoin aiemmin että miten voi olla tytöllä niin isänsä suu ja hymy. No nyt kommentoin, että miten voi olla pohjalla niin isänsä silmät!
Höh, ei pohjalla vaan pojalla! Tyhmä autocorrect...
Onhan ne aika samanlaiset. Äitini näytti itse asiassa juuri vauvakuviani ja katsottiin, että joistain kuvista olisi ollut mahdoton sanoa, olinko siinä minä vai poika.
Ihana pieni poika. Nauttikaa vauva-ajasta. Se kuluu aivan liian nopeasti. Meidän "vauva" lähti maanantaina armeijaan.
Kiitos!
Voi ihana pieni poika! <3
Kiitos! Niin on!
Kommentoi