Minun
Tyttö on nyt löytänyt itsensä.
En tarkoita hiustyyliä, vaikka poninhäntäkin on uutuushittijuttu ja hän osaa jo pyytää "poniäntää".
Sen sijaan hän on alkanut puhua itsestään. On hän jo pitkän aikaa ymmärtänyt olevansa itse vaikkapa peilissä, mutta vasta viime viikkoina hän on alkanut vastata omalla etunimellään, kun kysyy, kuka on peilissä tai valokuvassa.
Hän on viimeisen muutaman viikon aikana alkanut myös kertoa, että hänen tavaransa ovat hänen. Tai siis "minun".
Hän saattaa todeta sen neutraalisti leikkiessään lelulla: "Minun." Tai sitten hyvin vaativasti tai jopa huutaen, jos häneltä viedään jotain pois: "Anna! Minun!"
Söpöintä on tietysti se, kun hän osoittaa äitiään ja toteaa: "Minun äiti."
Ehkäpä lähiaikoina kuuluisi myös: "Minun isi."
Kommentit
Meidän 1,5v osaa hyvin ilmoittaa että jokin on hänen. Hyvin painokkaasti tulee, että jokin on "(J)Ennan". ;) Muuten oikein ei tulekaan mitään järkevää tuolta suusta kakan ja isin lisäksi. Tai joo, tänään kiukkupäivänä tuli monta kertaa ÄITIIIIIII....
Suloista! Musta on aivan ihanaa väännellä ranskalaista lettiä tytölle (teen joka aamu edes osittaisen letin kun se pysyy ponkkaria paremmin päässä tyttömme liukkaassa tukassa) Meidän neidillä on muutes niin samanpituinen ja samanvärinen tukka että hän sanoo teidän tytön kuvia Instasta katsoessa olevansa itse siinä, ei auta vaikka sanoisin ettei näin ole. Hän toistaa ponnekkaasti olevansa siinä. Tuo minun tulee muuten meilläkin jos johonkin väliin, esim minun meikkipussi kädessä, että "tämä on minun" (tähän kuuluu uhmakas katse, joka kertoo, että tyttö tietää varsin hyvin kenen se on).
miten ihana pieni ponnarityttö!
Muistan tuon vaiheen, kun tyttäreni hoki "oma". Kun oltiin vierailulla Saksan mummun luona, jota emme niin usein näe, niin saatiin hänetkin tyytyväiseksi kun lapsi oppi niin nopeasti hänen nimensä, mummu=Oma, hih:) Ei viittitty todellisuutta paljastaa, kun hän oli asiasta niin mielissään.
Kommentoi