Minun

Tyttö on nyt löytänyt itsensä.

En tarkoita hiustyyliä, vaikka poninhäntäkin on uutuushittijuttu ja hän osaa jo pyytää ”poniäntää”.

Sen sijaan hän on alkanut puhua itsestään. On hän jo pitkän aikaa ymmärtänyt olevansa itse vaikkapa peilissä, mutta vasta viime viikkoina hän on alkanut vastata omalla etunimellään, kun kysyy, kuka on peilissä tai valokuvassa.

Hän on viimeisen muutaman viikon aikana alkanut myös kertoa, että hänen tavaransa ovat hänen. Tai siis ”minun”.

Hän saattaa todeta sen neutraalisti leikkiessään lelulla: ”Minun.” Tai sitten hyvin vaativasti tai jopa huutaen, jos häneltä viedään jotain pois: ”Anna! Minun!”

Söpöintä on tietysti se, kun hän osoittaa äitiään ja toteaa: ”Minun äiti.”

Ehkäpä lähiaikoina kuuluisi myös: ”Minun isi.”