Mitä kuuluu polvivaivoille? #vainkeskiikäjutut
Joku ehkä muistaa, miten olen kertonut aiemmin polvivaivoistani. Juu, ihan keski-ikäjutuissa mennään, mutta jatketaan aiheesta, kun on kerran jo aiemmin aloitettu. Polvi tuntui kipeytyvän pienestäkin rasituksesta, ja nilkutin muun muassa muutaman vuosi puoli syksyä sen jälkeen, kun tapetoin mökin seiniä ja nousin muutaman päivän ajan useamman kerran pienille portaille.
Juoksuakaan en ole kokeillut enää sen jälkeen, kun edelliset yritykset loppuivat polvikipuihin. Kävin muinoin kuvauttamassa polveni röntgenissä, ja niistä löytyikin jotain kulumaa, jonka arveltiin aiheuttavan vaivoja. Sain jonkin kipulääkkeen ja jotain veteen sekoitettavia jauhepusseja, jotka auttavat nivelvaivoihin.
Kun vaivat jatkuivat, lopetin vähitellen kaiken, mikä voisi rasittaa polvea, enkä lopulta uskaltanut tehdä kuntosalillakaan jalkaliikkeitä. Kun polvivaivat yhä jatkuivat kävin keskustelemassa niistä toisen lääkärin kanssa, saman joka paransi selkävaivani vääntämällä jumiutuneen SI-nivelen paikoilleen.
Hän puuskahti aiemmille tutkimuksille ja röntgenkuville ja määräsi jaloilleni lihaskuntotreeniä. Polvikipuun auttaa parhaiten sitä ympäröivien lihasten vahvistaminen, ei siis lepo ja rasituksen välttäminen. Lääkärin määräys oli, että käyn tekemässä kolmesti viikossa jalkakyykkyä, jalkaprässiä ja reiden ojennuksia ja koukistuksia. Ja näin aloin tehdä.
Vaikka saliharrastukseni onkin viime aikoina ollut mm. koronasta johtuen enemmänkin satunnaista kuin säännöllistä, ja väliin on tullut myös useamman kuukauden taukoja, en ole jättänyt yhtään jalkapäivää väliin. Siis teen nykyisin salilla joka kerta jalkatreenin, ja joka toinen kerta treenaan selän ja rinnan ja joka toinen kerta käsivarret ja olkapäät.
Ja nyt pääsen vihdoin varsinaiseen asiaani. Mikä on siis on ollut tulos, kun olen polvien rasittamisen välttämisen sijaan kuormittanut niitä huomattavasti enemmän kuin ehkä ikinä?
Sen jälkeen, kun aloitin säännölliset jalkatreenit, polveni ei ole ollut kertaakaan kipeä. No juu, kyllä se jäykistyy joskus, jos olen huonossa asennossa sohvalla, ja pari ensimmäistä askelta ylös nousemisen jälkeen tuntuvat ikäviltä, mutta samanlaista jatkuvaa jomotusta ja kävelyä haittaavaa kipua kuin vielä kolmisen vuotta sitten en ole tuntenut kertaakaan viimeiseen reiluun 2,5 vuoteen. Toki polvivaiva oikeassa polvessa saattoi liittyä myös siihen jumiutuneeseen SI-niveleen, joka veti lonkan vinoon ja aiheutti selkäkipua.
En ole yrittänyt tehdään mitään jalkaprässiennätyksiä vaan tehnyt melko kevyillä painoilla ja lisännyt niitä harvakseltaan. Tänään ilahduin, kun laitoin painoja taas hieman enemmän kuin aiemmin, ja treeni tuntui mielestäni jopa kevyemmältä kuin edellisellä kerralla. (Jos jotain kiinnostaa, tein treenin 150 kg:n levypainoilla, ja itse olen 77-kiloinen.)
Mutta mutta… nyt kyllä kiinnostaisi sellainen asia, että mitäköhän polvi tykkäisi, jos kokeilisin taas keväällä kevyttä hölkkää Töölönlahdella..?