Nauruista ja itkuista

Kun isä kirjoittaa jutun iloisesti nauravasta vauvasta, vauva päättää palauttaa tasapainon universumiin kitisemällä ja itkemällä tämän jälkeen koko illan.

Siitäkin huolimatta Neiti on ollut edelleen hyvin tyytyväinen tapaus. Hän nukkuu öisin kymmenisen tuntia ja herää tavallisesti syömään kerran tai kahdesti. Silloinkaan hän ei huuda tai itke vaan vain alkaa kääntelehtiä sängyssä levottomasti. Kuuden tunnin tauottomat unet eivät ole harvinaisia.

Tietysti pientä kitinää ja keskimääräistä levottomampia öitä on silloin tällöin, mutta suurempia harmistuksia muistamme olleen vain kahdesti. Jälkimmäisellä kerralla suoraa huutoa kesti ehkä varttitunnin, mutta se tuntui pieneltä ikuisuudelta. Jep, kuulostaa naurettavalta verrattuna monien muiden kokemuksiin.

Tässä vaiheessa kaverit yleensä pudistelevat päätään ja pyytävät etten kerro enempää. Suurin osa kun on ilmeisesti joutunut omien lastensa kanssa kiertämään lähes joka yö ympyrää vauva sylissään ja kuuntelemaan lohdutonta huutoa viikosta toiseen.

Öisillä unenlahjoilla on kuitenkin kääntöpuolensa: Neiti ei nuku päivisin. Joko ei lainkaan tai korkeintaan puoli tuntia. Hänen äitinsä onkin useampana päivänä ollut töistä palattuani melko piukeana, sillä tyttö on vaatinut seuraa tai ravintoa koko päivän, ja Rouva ei ole ehtinyt sitten tehdä mitään muuta.

Sitterissä hän viihtyy toisinaan tovin, mutta silloinkin häntä on katsottava silmiin ja pidettävä sitteri jatkuvassa liikkeessä. Sekään ei toimi kaikkina päivinä. Tällaisia päiviä oli juuri tällä viikolla pari, kun Neiti sai kolmen kuukauden iässä annettavat rokotteet. Ne nostivat sekä vähän lämpöä että saivat tytön olon muutenkin vähän kurjaksi. Mitenkään päin ei ollut oikein hyvä olla. Tämän jälkimaininkeja ne eilisetkin itkut olivat.

Neiti osaa kyllä olla myös aika vieraskorea. Kävimme tänään sukujuhlissa, ja hän kiersi koko iltapäivän sylistä toiseen hymyillen leveästi. Kun istutimme hänet juhlien jälkeen takaisin auton turvakaukaloon, hän sai itkupotkuraivarin, ja tunnin ajomatkalla takaisin mökille jouduimme pysähtymään kahdesti tyynnyttelemään häntä. Ilmeisesti lähdimme hänen mielestään juhlista liian aikaisin.

”Liian helpolla pääsette”, sanovat silti monet. Lapsen kanssa kun kuuluisi olla vähän hankalaa ja omien unien jäädä vähäisiksi.

Pahoittelen, mutta kyllä tämä on aika helpolta tähän mennessä tuntunut.