Neljäkymmentä

Hei, olen Tommi! Nelikymppinen kahden lapsen isä, bloggaaja ja pelituottaja Helsingistä. Vietän tänään syntymäpäivääni.

Vuoden vaihtuessa on aina tapana katsoa taakseen ja vetää yhteen kulunutta vuotta. Pitäisikö vuosikymmenen vaihtuessa miettiä siis, mitä kaikkea on tullut tehtyä edellisen kymmenen vuoden aikana?

Kolmekymppisenä olen esimerkiksi:

• Saanut kaksi lasta
• Vaihtanut kerran työpaikkaa
• Ostanut toisen asunnon
• Selvinnyt yhdestä putkiremontista
• Kirjoittanut kahta blogia
• Kuvannut kaksi ruokakirjaa
• Ostanut siirtolapuutarhamökin
• Lomaillut yhteensä vuoden verran ja käynyt mm. seitsemän kertaa New Yorkissa
• Laulanut viidessä bändissä ja
• Ollut kaksi kertaa hoitovapaalla, yhteensä vuoden verran.

Blogeihini olen taltioinut näitä tapahtumia jo seitsemältä vuodelta, joten osa tämänkin blogin lukijoista on ollut mukana suurimmassa osassa yllä luetelluista käänteistä.

Neljäkymmentä vuotta on sen verran pitkä aika, että moni asia ehtii muuttua maailmassa. Muistan lapsuudestani monia asioita, joista 1990- ja 2000-luvuilla syntyneet eivät ole ehkä kuulleetkaan.

Lapsuudessani oli esimerkiksi:

• VHS-nauhureita ja videokasetteja, joihin nauhoitettin ohjelmia televisiosta
• C-kasetteja, joihin nauhoitettiin kappaleita radiosta. Kasetteja kopioitiin kaksipesäisellä mankalla
• Puhelin, jossa oli pyöritettävä reikälevy
• Nintendon elektroniikkapelejä, joilla pelattiin yhtä ja samaa peliä päivästä toiseen
• Kaksi tv-kanavaa, ja MTV esitti ohjelmia Ylen kanavilla. (Kolmonen tuli, kun olin ala-asteella. Nelonen aloitti, kun olin jo aikuinen.)
• Kekkonen presidenttinä. Sitten Koivisto
• Berliinin muuri ja Neuvostoliitto – muuri hajosi, kun olin ala-asteella, Neuvostoliitto, kun siirryin yläasteelle.

Sen sijaan ei ollut esimerkiksi:

• Television kaukosäätimiä – muistan, kun ostimme ensimmäisen kaukosäätimellisen Salora-tv:n
• Kotitietokoneita – Commodore 64:t yleistyivät 1980-luvulla
• Kännyköitä – ne yleistyivät vasta, kun olin lukiossa
• WWW:tä – olin yläasteiässä, kun kirjastoon ilmestyi ensimmäiset nettipäätteet. Nettiyhteydet kodeissa yleistyivät vasta, kun olin aikuinen, ja silloinkin ne olivat hitaita modeemiyhteyksiä.

Kun nykyajan lapsille kertoo tästä, se on lähes sama kuin sanoisi, että lapsuudenkodissa ei ollut sähköjä. Vain kymmenen vuotta minua vanhemmat saattavat tosin muistaa sellaisiakin aikoja maaseudulta.

Ei minulla varsinaista ikäkriisiä ole, mutta silti jonkinlainen haikeus siitä, että nuoruus on jo eletty. Nelikymppinen ei ole nuori enää millään tavalla laskettuna. Kolmekymppinen oli riittävän vanha kaikkeen muttei kuitenkaan liian vanha mihinkään. Nelikymppisenä alkaa väistämättä ajatella, ettei joitain asioita voi tehdä enää tässä iässä.

Vietän siis tänään syntymäpäivääni, hyvin pienimuotoisesti perheen kesken tosin. Varasin huomiselle myös juhlaillallisen uudesta ravintola Nollasta, ja ehkäpä sitten kesällä juhlimme Rouvan kanssa syntymäpäiviämme yhteisesti ja isommalla porukalla.

Kippis siis, ja uutta vuosikymmentä kohti!