Mitä katsoin Netflixistä ja Yle Areenasta?
Olen tv-sarjojen katselijana on-off-tyyppiä. Voi olla, että en katso kuukausiin mitään – ja valitan äänekkäästi, ettei ole aikaa katsoa telkkaria – ja sitten saatan katsella useamman sarjan ja ohjelman vain muutamassa viikossa. Olen juuri siirtymässä maanisesta tv-kaudesta kohti jotain normaalimpaa välitilaa.
13 Reasons Why
Koukutuin totaalisesti Netflixin 13 Reasons Why -sarjaan jo ensimmäisen jakson perusteella. Sarjassa on vahvat teinivibat, mutta se on toteutettu niin kiehtovasti, että tällainen hivenen aikuisempikin viihtyy sen parissa. Lasten vanhempana teema myös koskettaa eri tavalla kuin nuorempia katsojia.
Sarja ei ole lähkökohdiltaan kevyimmästä päästä. Sarjan alussa käy ilmi, että sen päähenkilö, lukioikäinen Hannah Baker (Katherine Langford), on tehnyt itsemurhan. Ennen kuolemaansa Hannah on nauhoittanut kaseteille 13 nauhaa, joissa hän kertoo 13 syytä, jotka ovat ajaneet hänet tähän tekoon. Hannahin ystävä, Clay Jensen (Dylan Minnette), saa nauhat käsiinsä ja alkaa kuunnella niitä. Jokainen nauha kertoo yhdestä henkilöstä, joka on omalla tavallaan ollut osallisena tragediaan. Mitä siis onkaan tapahtunut, miksi Clayn on kuunneltava nauhat ja ketkä muut ovat saaneet samanlaisen paketin?
Sarjan katsomista oli vaikea lopettaa, ja ensimmäisen tuotantokauden päätyttyä siirryin välittömästi toiseen tuotantokauteen. Kakkoskaudella seurataan Hannahin kuolemaan liittyvää oikeudenkäyntiä. Siinä Hannahin kuoleman syyt ovat jo paljastuneet, mutta tapahtumien taustalla on vielä paljon sellaista, mitä Hannah ei tiennyt tai jätti kertomatta. Sarjan kolmas tuotantokausi ilmestyy tänä vuonna.
Dirty John
Kun kehuin edellistä sarjaa Instagramissa, sain vinkin Dirty Johnista. Se on tositapahtumiin perustuva draamasarja, joka kertoo siitä, miten Debra Newell (Connie Britton) rakastuu hurmaavaan, tosin hieman oikukkaaseen, John Meehaniin (Eric Bana) kohtalokkain seurauksin.
Debra on viisissäkymmenissä oleva hyvin varakas kahden aikuisen lapsen äiti, joka on ollut jo useamman kerran naimisissa. Hän tapaa anestesialääkärinä työskentelevän ja Irakissa aiemmin palvelleen Johnin deittisivuston kautta, ja hyvin pian he asuvat jo käytännössä yhdessä. John ei vaan ole koskaan ollut Irakissa eikä työskentele lääkärinä, ja oikeastaan kaikki muutkin hänen kertomuksensa ovat keksittyjä.
Debran tyttäret aavistavat Johnissa jotain outoa alusta asti, mutta heidän äitinsä ei halua uskoa syytöksiä ja on muutenkin niin sinisilmäinen, että sarjan katsojankin tekisi mieli huutaa hänelle, että ”et kai sinä VOI olla noin hölmö?”
Debran vanhempi tytär palkkaa yksityisetsivän, joka saakin selville, että John on tuomittu rikollinen ja narkomaani, ja hän on ahdistellut aiemmin useita muitakin naisia. Ja todella, tämä tarina on tosi. Netflixissä.
Juhlat
Juhlat (Russian Doll) ansaitsisi palkinnon hölmöimmästä sarjan nimen suomennoksesta. Olisitte vaikka jättäneet sen mieluummin kääntämättä. Netflixin uusi draamakomedia on kuitenkin katsomisen arvoinen.
New Yorkissa asuva Nadia Vulvokov (Natasha Lyonne) on viettämässä 36-vuotissyntymäpäiväänsä ystävänsä asunnossa. Ilta ei ole paras mahdollinen, ja illan päätteeksi Nadia jää auton alle ja kuolee. Seuraavaksi Nadia huomaa palanneensa takaisin ystävänsä asuntoon viettämään syntymäpäiväänsä ja kokevansa uudelleen kaiken, minkä hän koki jo aikaisemmin. Kun Nadia kuolee uudelleen ja herää jälleen ystävänsä asunnon wc:stä, hän ryhtyy selvittämään, miksi hän on jäänyt tällaiseen aikasilmukkaan ja mitä hänen on tehtävä päästäkseen siitä pois. Pian hän löytääkin kohtalotoverin.
Aluksi inhosin pääosahahmoa, mutta lopulta hän olikin kyynisyydessään ja sarkastisuudessaan aika riemastuttava.
Sex Education
No joo, sen verran monesti törmäsin Netflixissä tämän sarja mainokseen, että oli katsottava, mistä on kyse. Ja Gillian Anderson yhdessä pääosassa.
Jos 13 Reasons Whyssä teinivibat olivat vahvat, tätä sarjaa voi sanoa ihan puhtaasti teinisarjaksi. Lukioikäinen Otis (Asa Butterfield) asuu kahdestaan äitinsä (Anderson) kanssa jossain päin Englantia. Otisin äiti työskentelee seksiterapeuttina ja pitää vastaanottoa kotonaan, joten myös Otisista on puolivahingossa tullut seksiekspertti. Tosin vain puhujana ja kuuntelijana.
Otis aloittaa lukiokaverinsa Maeven (Emma Mackey) yllyttämänä perustamaan oman seksiterapiavastaanottonsa ja tarjoamaan lukiolaisille neuvoja petipuuhissa.
Kuten arvata saattaa, sarja on kepeä draamakomedia. Olen katsonut sarjasta vasta muutaman jakson, ja voi hyvin olla, että siihen se jää. Hauska se kyllä on ja suorapuheinen, ja on virkistävää, että näyttelijät ovat brittejä, mutta en aivan tunne olevani kohderyhmän ytimessä. Gillian Andersonin vuoksi annan sille kuitenkin vielä mahdollisuuden.
Babylon Berlin
Ja sitten loppuun vielä jotain aivan muuta. Saksalainen suurtuotanto Babylon Berlin löytyy Yle Areenasta, ja se on tällä hetkellä ainoa sarja, jota yritämme katsoa yhdessä Rouvan kanssa.
Ensimmäinen maailmansota on päättynyt ja Berliini on rikosten ja synnin pesä. Sarjassa rikoskomisario Gereon Rath (Volker Bruch) saa siirron Kölnistä Berliiniin ja tutustuu Charlotte Ritteriin (Liv Lisa Fries). Charlotte on peräisin köyhistä oloista ja työskentelee poliisin apulaisena mutta haaveilee rikosetsivän urasta. Sarjassa tapahtuu paljon, ja sen juonta on vaikea typistää muutamaan lauseeseen kuten edellisissä. Kannattaa siis katsoa, ihan jo senkin vuoksi, että sarja on todella upeasti toteutettu ja hyvin näyttävä. Aivan kuin se olisi todella kuvattu 1920-luvun Berliinissä.
* * *
Jos ihmettelet, miten ehdin katsoa nämä kaikki, vastaus on edestakaiset työmatka julkisella liikennevälineellä – ja muutama iltakatselu, kun sarjat olivat kaikkein jännimmissä vaiheissa.