Nintendo Switch oli rakkautta ensisilmäyksellä
Vaikka työskentelen itse pelialalla, en tunne konsolipelimaailmaa lähes lainkaan. Pelasin teininä ja nuorena aikuisena tietokonepelejä, mutta sitten en pelannut mitään useaan vuoteen, kunnes siirryin suoraan mobiilipeleihin. Nyt olen yrittänyt tutustua varovasti myös konsolipeleihin.
Ostin muutama vuosi sitten Playstation 4:n, mutta pleikka ei sitten ollutkaan niin helposti lähestyttävä kuin ajattelin. Olen yrittänyt pelata tyttärenkin kanssa joitain pleikkapelejä, mutta olemme molemmat turhatuneet siihen, miten vaikeita pelit ovat ja miten vaikeat pelien kontrollit ja pleikan peliohjain ovat.
Nintendo julkaisi vajaat kaksi vuotta sitten uuden Switch-laitteensa, joka vaikutti hyvin kiinnostavalta. Switch on samalla paitsi täysiverinen pelikonsoli myös mukana kulkeva mobiilipelilaite. Kun laite on mukana matkalla, pelejä voi pelata laitteen omalta ruudulta, ja kun ollaan kotona, Switch on kiinni telakassa (ylin kuva), ja pelikuvaa katsotaan HDMI:n kautta isolta ruudulta.
Peliohjaimet ovat kiinni laitteen sivuissa ja niitä tulee konsolin mukana kaksi. Useita pelejä voi pelata kaksinpelinä, ja jotain jopa neljän pelaajan kanssa, jos ostaa yhden ohjainparin lisää.
Ohjaimiin voi liittää myös rannenauhat, jos pelaa pelejä, joissa on riskinä, että ohjain lentää kädestä.
Switch ilmestyi talouteemme joulupukin kuormasta. Konsoli oli osoitettu isille, jotta hän voi jatkossakin vedota laitteen omistajuuteen, jos pitää neuvotella, kuka sillä pelaa ja miten paljon.
Tyttö sai lahjaksi kaksi peliä, Super Mario Partyn ja Kirby Star Alliesin, ja myöhemmin ostin vielä Torista käytetyn Mario Kart Deluxe 8:n. Olen kyllä katsellut sillä silmällä paria muutakin peliä, ja varannut kirjastosta myös jonkin kiinnostavan pelin, jota en ainakaan vielä aio ostaa itselleni. Ehdin jo lainata yhden Ryhmä Hau -pelin kirjastosta, mutta se ei kyllä ollut oikein millään tasolla suositeltava.
Muiden pelien parissa olemme ehtineet kuitenkin viihtyä jo useamman kerran. Erityisesti Mario Party ja sen kymmenet minipelit ovat olleet neiti 6-v:n mieleen. Niissä peliohjainta käytetään hyvin monipuolisesti ja useita minipelejä pelataan heiluttamalla ohjainta, ei vain painelemalla nappeja.
Myös Mariokart on hyvin helposti lähestyttävä ja nopeasti opittava autopeli, jota pelataan ohjainta kääntelemällä kuin se olisi ajoneuvon ohjauspyörä.
Ja ruksi seinään: saimme jopa Rouvan pelaamaan Mario Kartia, vaikka hän ei muuten peleihin koskekaan.
Nyt odotan itse japanilaista rummutuspeliä, Taiko no Tatsujinia, jonka varasin kirjastosta ja jonka ostamista harkitsen. Lisäksi kiinnostelisi uusi Super Mario Bros. U Deluxe, joka voisi olla kiva lapselle.
Me ihastuimme Switchiin siis kertaheitolla. Onko siellä muita faneja? Entä suositeltavia pelejä aikuisille ja lapsille?