Omat jouluperinteet
Olen aina ollut jouluihminen. Omalla tavallani. En jouluaskartelevalla ja joulukoristelevalla tavalla, vaan enemmänkin joululauluja laulelevalla ja joulutunnelmaa fiilistelevällä tavalla.
Pidän siitä, että voi antaa itselleen luvan vain olla – ilman tarvetta saada jotain tuottavaa aikaiseksi. Löhötä sohvalla, juoda glögiä, syödä suklaata ja katsoa elokuvia.
Pidän myös erityisen paljon siitä tunnelmasta, joka syntyy pimeyden ja joulun valojen yhdistelmästä.
En ole koskaan jaksanut stressata joulusta eikä onneksi Rouvakaan. Jouluvalmisteluja tehdään muutamana päivänä ennen joulua, ja se saa riittää.
Emme ole ikinä lähettäneet ensimmäistäkään joulukorttia. Sain joskus lapsena vakavan jouluaskarteluyliannostuksen, josta en ole vieläkään toipunut. Kaverit ja sukulaiset ovat onneksi tottuneet tähän, joten se ei tule enää yllätyksenä.
Monet varmasti odottivat, että lähettäisimme tänä vuonna kuvan suloisesta tonttutytöstä punaisessa joulumekossa, mutta emme saaneet sitäkään aikaiseksi.
Joulusiivous on meillä aivan tuntematon käsite, enkä voi ymmärtää, miksi jouluksi pitäisi tehdä vielä normaalia imurointia laajempi järjestelyoperaatio. Marttojenkin ohje taisi olla: ”Jos et vietä joulua kaapissa, älä siivoa niitä.”
En myöskään ymmärrä, miksi jouluruokia pitäisi laittaa useampi viikko. Olen useampana vuonna tehnyt kaikki perinteiset jouluruoat laatikoineen ja kinkkuineen edellisenä päivänä ja paistanut vielä piparit jouluaattoaamuna. Rouva on laittanut muut ruoat aattona. Ilman mitään stressiä.
Vietimme Rouvan kanssa ensimmäiset kymmenen yhteistä jouluamme sukulaiskierroksilla. Yövyimme ensin molempien vanhempiemme luona ja tapasimme usein vielä muitakin sukulaisia. Huomasin väsyväni kiireeseen ja jouluruuhkissa ajelemiseen, ja joulu alkoi tuntua suorittamiselta.
On tietysti kiva mennä syömään valmiiseen pöytään ja nähdä sukulaisia, joita tulee nähtyä muutenkin liian harvoin. Mutta jos jouluna on tarkoitus levätä ja rentoutua, teen sen parhaiten omassa kodissani, en muiden luona. Ja minusta on oikeasti kivaa laittaa niitä jouluruokia itse.
Kuusi vuotta sitten ilmoitimme vanhemmillemme, että haluamme luoda oman joulumme, jota vietetään omassa kodissa oman kuusen ääressä omia ruokia syöden. Ja luoda omia jouluperinteitä.
Millaisiksi perinteet ovat sittemmin muodostuneet?
Koristeet. Kynttilöitä ja jouluvaloja. Paljon. Muutamia harkittuja joulukoristeita ja keraamisia lumihiutaleita ikkunaan. Ei tonttuja eikä enkeleitä. Punaisia amarylliksiä, joita Rouva rakastaa.
Kuusi. Haetaan Hakaniemestä ja koristellaan aattoaamuna joulurauhan julistuksen aikaan lasipalloilla ja kultapunoksilla. Latvaan laitetaan tähti. Kuuseen ei tule kynttilöitä vaan valosarja, jossa on pieniä lamppuja.
Piparkakkutalo. Olen tehnyt useampana vuonna piparkakkutalon. Se koristellaan tomusokerimassalla ja ranskanpastilleilla. Ei millään muulla.
Jouluruoat. Rouva vihaa suurin piirtein kaikkia jouluruokia paitsi riisipuuroa ja mummoni ohjeella tehtyä porkkanalaatikkoa. Syömmekin usein jouluaattona jotain aivan muuta kuin perinteisiä jouluruokia, esimerkiksi blinejä mädin, sipulin ja smetanan kanssa. Itse taas pidän jouluruoista. Kaikesta muusta paitsi graavilohesta ja siitä punajuurella värjätystä kermavaahdosta. Laatikoiden, kinkun ja riisipuuron aika onkin usein ollut sitten joulupäivänä.
Joululaulut. Soitan pianoa ja laulan molemmat joululaulukirjani suurin piirtein kannesta kanteen. Ei mitään tonttuleikkejä tai turhan iloisia ralleja vaan kaikkein pateettisimmat veisut.
Joululahjat. Kyllä, ne kuuluvat asiaan. Kerran taisimme yrittää jotain ei-lahjoja-vaan-vuohi-Afrikkaan-periaatetta, mutta eihän se toiminut lainkaan. Lahjojen pitää olla konkreettisia paketoituja esineitä joulukuusen alla, josta ne jaetaan jokaiselle. Lahjat avataan myöhään aattoiltana kiertävällä vuorolla niin, että muut ihastelevat paketista paljastuvaa asiaa odottaen omaa vuoroaan. Joulun kaupallisuutta en kauhistele.
Kyläily. Muistan, että lapsena jouluna ei saanut mennä kyläilemään tai kutsuttu ketään kylään. Tälle sanoimme höpsis, ja olemme parina vuonna kutsuneet kavereita meille viettämään jouluaattoa. Silloin olemme sitten laittaneet pöytään sekä perinteiset että ei-perinteiset jouluruoat.
Vanhempien tapaamiset. Olemme usein käyneet tapaamassa vanhempiamme edellisenä viikonloppuna ennen joulua. Joulun pyhät olemme sitten viettäneet kotona.
Tänä vuonna vietämme joulun kuitenkin anoppilassani yhdessä molempien vanhempiemme kanssa, jotta hekin saavat viettää aikaa tytön kanssa hänen ensimmäisenä joulunaan. Omat jouluperinteet ovat siis ainakin vuoden verran levossa. Voihan niistä osaa harjoittaa myös anoppilassa. Piparkakkutalon rakentamistakin.
Kuvat Tuomaan markkinoilta, jotka ovat Senaatintorilla lauantaihin 22.12. saakka.