Omenamehun puristaminen on satokauden loppuhuipennus
Puutarhamökin satokauden varsinainen loppuhuipennus on omenamehun puristaminen. Viime vuonna sato jäi kahden kuivan kesän jälkeen niin pieneksi, että mehua ei tarvinnut puristaa, mutta tänä vuonna on ollut taas erittäin hyvä omenavuosi.
Olen kanniskellut muutaman viikon ajan omppuja kotiin jo sen verran, että omenahilloa ja -sosetta on säilötty jääkaappiin ja pakastimeen aivan riittävästi, ja (s)omenapiirakoita ja -paistoksiakin on päästy nauttimaan useita kertoja. Katselin puissa yhä kypsyviä omenia sillä silmällä, ja kun näytti siltä, että viimeinenkin puu alkoi vähitellen tiputella hedelmiään, päätin, että nyt on aika tehdä lopuista omenoista omenamehua.
Päätökseen vaikutti sekin, että totesin, etten jaksa enää käydä keräilemässä omenoita maasta paria kertaa viikossa ja kuljettaa niitä kotiin pyöräni sarvista roikottaen.
Sain ajan melko nopealla varoituksella: soitin Sipoon mehuasemalle lauantaiaamuna, ja valitsin tarjolla olevista ajoista myöhäisen sunnuntai-illan. Laskeskelin, että ehdin kyllä tyhjentää puut, huuhdella omenat, käydä hakemassa naapurin auton lainaan ja ajella illaksi Sipooseen, kun aloitan sunnuntaina viimeistään puolilta päivin. Jos lauantaille ei olisi luvattu sadetta aivan koko päiväksi, olisin saattanut kerätä omenat jo edellisenä päivänä ja ottaa mehun puristamiselle aamuajan, mutta tämäkin oli oikein hyvä vaihtoehto.
Omenoiden määrää oli melko vaikea arvioida. Puissa ei näyttänyt alhaalta luotujen silmäysten perusteella olevan aivan hirvittävästi hedelmiä ja arvelin, että saisin kasaan noin 60 – 80 kg.
Kun olin tyhjentänyt pienemmän puun ja yhden toisen puun jämät, epäilin saaneeni kasaan kuitenkin jo viitisenkymmentä kiloa, ja viimeisessä puussa näytti olevan suurin piirtein saman verran.
Ei ihan.
Kun olin pudotellut kaikki omenat ja kerännyt ne laatikoihin, korjasin arviotani reilusti ylöspäin, 150 – 160 kiloon.
Lopulta sekään ei riittänyt. Omenasaaliini punnittiin mehuasemalla, ja se oli kaiken kaikkiaan 202 kg. Vein lisäksi vielä kymmenisen kiloa kotiin, että saadaan tehtyä vielä syksyn viimeiset paistokset ja piirakat ja vähän omenasosetta syötäväksi heti aamupuuron kanssa.
Omenat antavat mehua noin 6 dl / 1 kg omenaa. Hieman raaoista omenoista mehua tulee enemmän, ja kypsyessään omenat kuivuvat. Odotettu mehun määrä oli siis noin 120 litraa, ja melko lähelle sitä myös osuttiin.
Suurin osa mehusta laskettiin pastörointikeittimen kautta pulloihin, mutta osan laitettiin hanapakkauksiin.
Kokeilimme hanapakkausta ensimmäistä kertaa kaksi vuotta sitten, ja se oli sekä todella kätevä että myös tuntui säilövän mehun pulloa paremmin. Hanapakkaukset myös menevät pienempään tilaan.
Tiedän siis, mitä meillä juodaan seuraavien puolen vuoden aikana. Sen pidempään mehuja ei kannata juurikaan säilyttää, sillä joudumme säilyttämään niitä huoneenlämmössä. Samasta syystä mehu myös pastöroidaan, sillä pastöroimaton mehu lähtisi käymään melko pian, eikä meillä ole yksinkertaisesti pakastinta tai kylmiötä, mihin säilöä mehut. Mehut oli tarkoitus laittaa keittiön komeroon, mutta nyt näyttää, että niille on raivattava lisää tilaa ”jostain”.
Monet ovat jo kyselleet, aiommeko juoda kaiken vai meneekö mehua myyntiin. No, aivan kaikkea ei pysty juomaan itse, vaikka mehun käyttämisessä voikin olla aika luova. Se toimii esimerkiksi hyvin smoothien pohjana, ja Rouva juuri mietti, että sitä voisi hyvin käyttää myös risotoissa happamuuden tuojana sitruunamehun ja viinin sijaan. Mutta kyllä mehuista riittää myös ystävillemme.
Myymään en varmaan viitsi lähteä, sillä mehun eteen näkemäni vaiva, noin 12 tunnin työ, oli sen verran iso, että mehulle pitäisi laittaa aika kova litrahinta. Tai ehkä myyn sen verran, että saan takaisin puristamoon maksamani hinnan, jolloin jäljelle jäävä mehu olisi itselleni tavallaan ilmaista. Heh. Itse mehun hinnaksi tuli mehustamossa noin 1,25 €/ litra.
Mutta nyt on aika huokaista helpotuksesta: sadonkorjuu alkaa olla ohi. Viimeiset tomaatit käyn keräämässä ensi viikolla, ja sen jälkeen on aika pestä kasvihuone ja laittaa mökki muutenkin talvikuntoon. Ehkä saan siihen jo vähän apuja mykoplasmastaan toipuvasta Rouvasta, joka ei ole päässyt auttamaan sadonkorjuussa sitten elokuun ensimmäisen viikon. Sitten sekä puutarha että puutarhuri pääsee ansaittuun talvilepoonsa.