On kuusi tuotu huoneeseen

Koska emme ole kotona jouluna, ajattelimme, että meille ei tulisi lainkaan joulukuusta. Kun kerroimme tästä tytölle, hän oli hyvin pettynyt, ja kävi ilmi, että hän oli odottanut joulukuusen koristelua lähes yhtä paljon kuin joululahjoja. No jaa, ehkäpä sellainen pikkujoulukuusi, joka voisi tulla jo ennen joulua..?

Tytöllä oli lauantaina tanssikoulun joulunäytös Tapiolasalissa, ja mummo, pappa ja mummi tulivat katsomaan sitä. Tekstasin edellisenä päivänä lankomiehelle, voisiko hän hakea metsästään metrisen kuusen ja laittaa sen isäni mukaan samalla, kun hän noutaa anopin matkaan.

Ja voi pienen tytön riemua, kun hän näki kuusen ja pääsi koristelemaan sitä aivan itse!

Kuusi oli juuri sopivan kokoinen hänelle ja saimme tämän pienemmän kuusen vielä nostettua arkun päälle niin, että vauva ei pääse räpeltämään lasipalloja.

Tyttö teki tarkkaa työtä pallojen ja nauhojen kanssa, ja hänellä oli hyvin selkeä näkemys, milloin koristeita on tarpeeksi. Itse autoin vain tähden kiinnittämisen ja valojen kanssa.

”Voi, miten kaunista!” hän ihasteli valmista kuusta, ja kiittelimme itseämme, että kuusi lopulta hankittiin. Nyt mietimme, että ensi vuonna kuusen voisi hyvin hankkia jo reilusti ennen joulua joka tapauksessa.

Tanssinäytös oli tytölle valtavan tärkeä, ja hän varmisteli moneen otteeseen, että mummo, pappa ja mummi ovat varmasti tulossa. Erityisesti mummin tulo oli jännittävää, sillä mummi ei vieraile meillä usein ja pääsi nyt ensimmäistä kertaa katsomaan myös tanssia.

Mummi myös yöpyi kotonamme, kun taas omat vanhempani menivät läheiseen hotelliin illallisen jälkeen.

Seuraavana päivänä avasimme yhdessä yhdet joulupaketit, joita oli hauska tutkia yhdessä.

Tein nimittäin tänäkin vuonna, jo viidettä kertaa, Ifolor-kirjat, joihin keräsin vuoden aikana otetut parhaat kuvat lapsista. Isovanhemmat osasivatkin sellaista jo odottaa.

Yksi kirja lähti postissa isovanhemmilleni ja lisäksi tilasin tällä kertaa omat kopionsa myös molemmille lapsille ja laitoin ne jemmaan tulevia vuosia varten.

Kirjan tekemiseen meni muutama ilta (ja yö), mutta on se todella sen vaivan arvoinen. Kun digikuvia tulee otettua vuodessa tuhansia, on mahtavaa, että vuoden parhaat ja tärkeimmät kuvat ovat yhdessä paikassa kuvateksteineen.

Tyttökin katselee toisinaan edellisten vuosien kirjoja ja muistelee, mistä kuvat on otettu. Tällä kertaa kirjassa oli edellistä vuotta enemmän kuvia myös tytöstä hänen kavereidensa kanssa, ja hän oli siitä kovin iloinen.

”Voi miten söpö pikkuveli!”

Nyt ei olekaan enää montaa päivää New Yorkin -matkaan! Jännää!