Onnea on illallinen Basbasissa ilman pöytävarausta

Mikä on todennäköisyys sille, että kävelee keskiviikkona klo 19 sisään Basbasiin ilman pöytävarausta ja saa pöydän? Eipä se kovin suuri ole, mutta niin vain tässä nyt ollaan!

Tällainen spontaanius on muutenkin niin harvinaista, että en muista milloin olemme Rouvan kanssa ylipäänsä tehneet mitään, mitä ei olisi suunniteltu lainkaan etukäteen. Tämän viikon treffi-illalle ei ollut kuitenkaan mitään suunnitelmia, joten kävimme ensin Kiasmassa, ja kun jossain piti syödäkin, ehdotin Rouvalle, että hyppäisimme ykkösratikkaan ja menisimme viinille ja syömään Basbas & Staff Winebaariin.

Kun siinä Basbasin nurkalla oltiin seiskan aikoihin, Rouva pohti, pitäisikö kuitenkin kurkistaa bistron puolelle ja kysyä olisiko vaikka ravintolan tiskillä tilaa kahdelle.

Tarjoilija yllättikin meidät täysin ja kertoi, että itse asiassa hänellä olisi yksi pöytä vapaana klo 21:een saakka. No mutta sehän riitti meille mainiosti!

Rouva ehti käydä Basbasissa marraskuussa vauvakerhon pikkujouluissa, mutta itse en ole käynyt Basbasissa viime helmikuun syntymäpäivieni jälkeen!

Listalla oli edelleen monta tuttua klassikkoa: burrata, tartar, risotto, pasta… mutta flank steak oli vaihtunut poron ulkofileeksi.

Valitsimme alkuun juuripersiljasalaatin, kivipiiraa ja fenkolia, perunarieskaa ja mätiä sekä härkätartarin. Perunarieska oli hauska blinimäinen leipänen ja tartar taas oli tehty cacio e pepe -tyyliin, siis runsaalla parmesaanilla ja mustapippurilla. Aivan törkeän hyvää!

Kun veriappelsiinikaudella käy Basbasissa, olisi syntiä jättää ottamatta veriappelsiinirisottoa, mutta koska Basbasin voi-salviapastakin on niin täydellistä, otimme Rouvan kanssa yhden kumpaakin ja jaoimme annokset.

Paistetussa mateessa oli rapea kuori.

Poro oli erittäin tervetullut lisä listalle, enkä kaivannut flank steakia tämän saatuani lainkaan!

Kävi vielä niin mukavasti, että koska toiseen pöytään oli ehtinyt tulla tilaa, saimme istua omassamme yli yhdeksään, joten meillä oli aikaa myös jälkiruoille! Rouva sai suklaamoussen, minä rommibaban. Nam!

Aina yhtä hyvää, aina yhtä kiva tunnelma! Ja olipa kiva, kun kerrankin onnistui näin aivan ennalta suunnittelematta ja vieläpä parhaaseen mahdolliseen aikaan!

Nyt olisi kyllä jo aika käydä Basbasissa koko perheenkin kanssa, sillä tyttäremme ei ole päässyt mukaan pariin vuoteen, ja tällä kertaa emme edes viitsineet kertoa, missä kävimme. Ehkäpä syntymäpäiväpukki tuo kontissaan varauksen neljälle? Vink vink.

hyvinvointi oma-elama mieli
Kommentointi suljettu väliaikaisesti.