Pääsiäinen anoppilassa jäi suunniteltua lyhyemmäksi

Pääsiäislomamme anoppilassa jäi päivän verran suunniteltua lyhyemmäksi, sillä palasimme kotiin jo eilen, kun aurinko vielä paistoi. Kun olen katsellut tämän päivän lumipyryä, se oli varmasti järkevä päätös.

Harmillista, että suunnittelemamme elokuvailta paikallisessa elokuvateatterissa jäi nyt väliin, mutta saimmepa yhden vapaapäivän kotona ennen töiden ja päiväkodin alkua.

Katselimme illalla Rouvan kanssa maailman huonoimmaksi laulajaksi kutsutusta laulajasta kertova elokuvan Florence ja nautimme punaviiniä. Aamulla kävin kuntosalilla, lapset ovat leikkineet koko päivän pikkulegoilla ja tänään pojan vedellessä päiväunia viimeistelimme Zootropoliksen, joka jäi kesken joskus pari kuukautta sitten.

Pääsiäinen anoppilassa oli kiireetön. Rouva kävi juoksemassa, ja itsekin ehdin paikalliselle kuntosalille. Onnistuipa hän lauantaina houkuttelemaan minut jopa iltakävelylle.

Myös tyttö ulkoili monet kerrat, ja olihan se aika hauskaa, että lapsen voi päästää myös ihan yksinään pihalle leikkimään. Kotona kun sitä ei voi tehdä vielä vuosikausiin, jos sittenkään.

Omat vanhempani kyläilivät anoppilassa lauantaina, ja ruokaa oli riittävästi. Rouva haudutteli karitsan lapaa pääsiäispöytään, ja äitini leipoi tuliaisiksi metsäsienipiirakkaa, joka on ollut perheemme klassikko jo vuosikymmeniä.

Tyttö järjesti kaikille munajahdin: piilotti itse koristelemansa Mignon-munat ympäri taloa ja otti iPadilla kuvat paikoista vihjeiksi. 

Suurta iloa tuli myös mukaan otetuista suksista, mummilasta löytyneistä kiikareista ja siitä, että kevätauringon pehmentämästä lumesta sai tehtyä lumiukon.

On tuossa lähtemisessä ja sen valmisteluissa kuitenkin sen verran puuhaa, että ei tätä hirveän usein tekisi. Ja vaikka jo iloitsimmekin siitä, miten hienosti ja rauhallisesti ajomatkat menivät, vain muutama kilometri ennen kotia poikamme muistutti, että on olemassa myös sellainen asia kuin matkapahoinvointi. Lapsi pääsi siis ensimmäisenä suihkuun ja turvaistuimen päällysteet ja turvavyöt pesuun.

Kun kysyin tytöltä, mikä oli parasta pääsiäisessä, sain vastaukseksi: ”Kissat ja lumi.” Onneksi niistä siis ehdittiin nauttia ennen kotiinpaluuta, ja yksi kissoista ehti lähentyäkin tytön kanssa, kun hän kävi ruokkimassa ja silittelemässä niitä.

Nyt on hieman epätodellinen olo, sillä huomenna on edessä odotettu ja paljon puhuttu töihin paluu. Olisi varmaan hyvä pakata kaikki tarvittavat jutut laukkuun jo tänään, niin ei tarvitse aamulla ihmetellä, mitä pitikään ottaa mukaan ja palata vielä hakemaan unohtunutta läppäriä. Myös matkakortti olisi hyvä muistaa ladata aamulla ennen metrolaiturille menoa.

Iloista huhtikuun alkua sinnekin! Kyllä se vielä keväisemmäksi muuttuu!