No mutta kukas herrasmies se siellä kaupungilla kulkee uusissa silmälaseissaan?

Tämä saattaa tulla monille yllätyksenä, mutta olen käyttänyt silmälaseja – toisinaan ahkerammin, toisinaan laiskemmin – jo 18-vuotiaasta, jolloin sain ensimmäiset lukulasini. Olen kuitenkin nähnyt ilman lasejakin ihan hyvin, ja niissä on ollut vahvuutta vain noin +1 dioptrian verran, joten en ole koskaan tottunut käyttämään niitä jatkuvasti. Töissä olen käyttänyt laseja aktiivisemmin, sillä vietän usein koko päivän tuijottaen ruutuja.

Viimeisen vuoden aikana olen huomannut kuitenkin, että näköni on alkanut selvästi heikentyä. Aamuisin ja kirkkaassa valossa näen ihan hyvin, mutta iltaa kohden ja varsinkin hämärässä teksti alkaa puuroutua eikä pienimmistä teksteistä saa oikein enää selvää. Silmiäni on siis alkanut vaivata ikänäkö eli kauniimmin sanottuna aikuisnäkö. Ikäni puolesta olen tämän vaivan malliesimerkki, sillä aikuisnäkö alkaa usein vaivata juuri 40 vuoden jälkeen.

Tähän asti olen uusinut silmälasini tasan kymmenen vuoden välein, mutta vaikka edellisten lasien hankkimisesta oli vain neljä vuotta, päätin silti käydä tutkituttamassa näköni ja katselemassa uusia kehyksiä Forumin Kukontorin Silmälasikeskuksessa.

Olen ostanut myös edelliset kahden lasini samasta paikasta ja ollut molemmilla kerroilla hyvin tyytyväinen sekä palveluun että lopputulokseen, ja olin varma, että tälläkin kerralla optikko löytäisi minulle juuri sopivat lasit, vaikka en itse edes tiennyt, mitä tarkalleen ottaen haluaisin.

Näöntarkastus paljasti, että tarvitsisin todella lukemiseen reippaasti lisää vahvuuksia. Ne kuitenkin heikentäisivät näkemistä kauemmas, joten edessä oli ensimmäisten moniteholasieni ostaminen. Optikko suositteli, että uusiin laseihin hiottaisiin aktiivilinssit, joiden alareunassa on enemmän plussaa helpottamaan lukemista ja yläreunassa taas vähemmän, jotta kaukana sijaitsevat kohteet eivät puuroudu. Lukemiseen tarvittava vahvuus oli +2 dioptrian tuntumassa, joten ei mikään ihmekään, että olen viime aikoina siristellyt silmiä yhä enemmän yrittäessäni lukea jotain ilman laseja.

Silmälasien sovittaminen on kyllä hauskaa puuhaa. Hetkisen aikaa voi leikitellä ajatuksella, että repäisisikin kunnolla ja valitsisi jotkin todella rohkean erikoiset kehykset. Sitten voi miettiä, millainen mielikuva ihmisille syntyisi milläkin lookilla. Mainostoimiston luova johtaja?

Politiikan toimittaja?

Harkitsin, että valitsisin jotkin hyvin kevyet ja kapeat kehykset, sillä edellisissä rilleissäni on ollut melko vahvat pokat. Ne näyttivät kuitenkin yksi toisensa jälkeen vähän oudoilta kasvoillani ja saivat myös täystyrmäyksen kotoa, kun laitoin selfieitä näytille. Näitä Harry Potter Senior -henkisiä en tosissani edes harkinnut, sillä omasta mielestäni linssien pyöreä muoto ei sovi kasvoilleni.

Edellisten lasieni kehykset olivat puuta ja olen pitänyt niistä kovasti, mutta nyt ajattelin siirtyä taas muovikehyksiin.

Paria tätä kehystä hillitympää mallia kokeiltuani valintani oli melko selvä. Bloomdale Eyewear BD 540 Col 95. Muovikehykset, joissa yläosa on musta ja alaosa ruskean kirjava ja hieman läpinäkyvä. Aavistuksen kepeämpi look kuin vanhoissa laseissani, asiallinen mutta ei liian vakava. Ja mikä tärkeintä, omiin kasvonpiirteisiin sopiva.

Kehysten hinta oli 325 €, mutta lasien lopullinen hinta riippuu tietysti siitä, millaiset linssit niihin tarvitaan. Kehykset olivat parhaat myös optikon mielestä, ja kun sain vielä kotoakin huutomerkein varustellun hyväksyntäviestin, valinta oli tehty.

Nyt kelpaa taas palata etätöihin ja toivottavasti jossain vaiheessa taas toimistolle! Ja sitten kun toimistoaika tulee, on kivaa, että on erikseen työlasit ja kotilasit (ne 4 vuotta vanhat), kun en kuitenkaan muista kuljettaa niitä mukanani sinne ja tänne.