Tervetuloa vuosi 2013

Vuosi 2012 tulee jäämään omaan historiaani vuotena, jolloin kaikki muuttui. Tämä muutos sai toki alkunsa jo vuoden 2011 puolella, mutta konkreettiseksi se tuli vasta tänä vuonna.

On elämässä ollut aiemminkin monia käänteitä ja merkkipaaluja. Viimeisen kymmenen vuoden ajalle mahtuu naimisiin menoa, asuntojen ostamisia, muuttoja, remontteja, työpaikan vaihtumisia, uralla etenemistä, hienoja ulkomaanmatkoja ja bändihommia. Toki kuolemaa, surua ja suuria pettymyksiäkin.

Mikään yksittäinen tapahtuma elämässä ei ole kuitenkaan tuntunut niin järisyttävältä ja elämälle täysin uuden suunnan määrittelevältä kuin oman esikoislapsen syntyminen.

***

Vuosi 2012 jää mieleeni myös blogivuotena. Vaikka pidin Putkiremonttipäiväkirjaa jo edellisenä vuonna, vasta Isyyspakkaus teki minusta bloggarin. Aiemmin olin vain mies, jolla kävi aika pitkäksi ja joka lähti huvin vuoksi kokeilemaan, osaisiko kirjoittaa juttuja, joita muutkin jaksaisivat lukea. Ilmeisesti jaksavat, sillä Isyyspakkaus on kerännyt vuoden 2012 aikana jo hieman vajaat puoli miljoonaa vierailua – lähes 20-kertaisesti Putkiremonttipäiväkirjaan verrattuna.

***

Mitä sitten vuonna 2013?

TV:ssä pyörivän reality-sarjan mainoksen sanoin: ”Elämää ei voi käsikirjoittaa”. Ei voi, mutta voihan sitä yrittää vähän suunnitella. Jos suunnitelmat toteutuvat, saatte lukea tällaisista aiheista:

Tammikuu: Viimeiset työviikot ennen pitkää vapaata

Niin, viimeinen työpäiväni ennen reilun puolen vuoden perhevapaata on tammikuun toiseksi viimeisellä viikolla. Samalla pitäisi valmistella tuota seuraavaa hommaa eli…

Helmikuu: New Yorkin -matka

Viime viikkojen sairastelut ja kaikenlaiset itkeskelyt ovat hieman hillinneet matkakuumettamme, mutta nyt lopetimme jahkailun: vauva pääsee ensimmäiselle ulkomaanmatkalleen New York Cityyn. Nyt jo jännittää lentomatka ja vauvan jet lag. Ja se, löydämmekö sieltä kivan asunnon.

Maaliskuu – kesäkuu: Hoitovapaa

Rouva palaa matkan jälkeen töihin, minä en. Se tulee olemaan jännää. Ehkä enemmänkin minulle kuin lukijoille.

Heinäkuu: Kesäloma

Rouva on heinäkuussa kesälomalla ja niin tavallaan minäkin. Loma vietettäneen taas mökillä ja jatketaan terassin portaiden rakentamista.

Elokuusta eteenpäin: Työt ja tarha

Tämä on vähintään yhtä jännää kuin kotiin jääminen. Tytölle pitäisi löytää jostain tarhapaikka, ja sitten kaikkien pitäisi totuttautua täysin uuteen arkielämään.

Muita aiheita

Muuten blogini aihepiiri pysyy vuonna 2013 aika lailla ennallaan: kaikkea kotiasioiden ympärillä pyörivää.

  • Vauvasta tulee taapero. Tyttö on jo nyt alkanut osoittaa isoa luonnetta ja vahvaa tahtoa, joten hänen kasvamisestaan riittää kirjoitettavaa.
  • Uskon myös, että ehdin keväämmällä käyskennellä syksyä enemmän kaupungilla tytön kanssa. Voisin siis opetella pitämään kameraa mukanani. (Ja myös käyttämään sitä…)
  • Remonttikonsultti-sarjaa jatkan joulutauon jälkeen ainakin muutamalla mielessä olevalla jutulla. Uusia remontteja en kuitenkaan ajatellut kotona aloittaa.
  • Ruokajuttuja teen edelleen, ja keväällä ehdin varmasti tekemään ruokia enemmän myös itse enkä vain kuvaa Rouvan paistoksia.

***

Uutta vuotta juhlimme Farangissa ja kavereidemme luona. Vanhempani tulevat hoitamaan tyttöä koko päiväksi ja illaksi, joten saamme Rouvan kanssa ensimmäisen vapaaillan sitten Madonnan konsertin elokuussa.

Kiitos kaikille teille tästä vuodesta, hauskaa uutta vuotta ja tervetuloa takaisin vuonna 2013!

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe

Hyvin nukkunut perhe on kuin uudestisyntynyt

Oi mikä tunne, oi mikä yö! Hyvällä tavalla.

Vaikka silmät vielä kirvelevät kahden valvotun yön jäljiltä, viime yö korjasi tilannetta, ja olo tuntuu taas levänneeltä.

Aloitimme jo viikko ennen joulua perhedynamiikan korjaushankkeen. Hanke jakautuu kolmeen projektiin:

  1. Hyvät yöunet kaikille
  2. Päiväunet pienelle
  3. Kiinnostuksen lisääminen kiinteitä ruokia kohtaan.

Hyviä yöunia on tähän asti varjostanut yösyöminen. (Puhutaan nyt vain tytön yösyömisestä – isän öinen jääkaappihiippailu on toinen juttu.)

Jotenkin ajattelimme, että olisi kätevää nukuttaa tyttöä samassa sängyssä äitinsä kanssa, jolloin syöttäminenkin olisi helppoa. Ja olihan se kätevää puoleen vuoteen asti, kun tyttöä piti oikeasti syöttää monta kertaa yössä – ensimmäisinä viikkoinaan 2-3 tunnin välein.

Mutta ilmeisesti se äidin läheisyys saa tytön vaatimaan rintaa öisin myös sen jälkeen, kun sille ei enää olisikaan tarvetta.

Kun Rouva ennen joulua sairastui ja yösyötöt alkoivat tuntua liian raskailta kuumeiselle äidille, kokeilimme toista nukkumajärjestelyä: äiti meni toiseen huoneeseen, ja isä ja tytär nukkuivat vierekkäin.

Ja uskomatonta mutta totta, yösyöminen loppui kuin seinään. Tyttö heräsi kyllä kahtena ensimmäisenä yönä itkeskelemään kolmen aikoihin, mutta sain siliteltyä hänet takaisin uneen. Sen jälkeen hän nukkui aamukuuteen – syömättä kertaakaan yön aikana.

Sitten tuli joulu ja korvatulehdus, ja kaikki rutiinit menivät sekaisin. Jatkoimme siis omaa pikku unikouluamme eri huoneissa nukkuen taas joulunpyhien jälkeen.

Torstai- ja perjantaiöinä korvasärkyinen tyttö heräsi itkemään pikkutunneilla ja jatkoi sitä aamuun asti. Perjantaina pääsin itse nukkumaan aamukuudelta, sillä tyttö alkoi itkeä juuri, kun olin käymässä nukkumaan puoli kahden aikoihin.

Eilen jännitimme jälleen, millainen yöstä tulisi, ja miten monta tuntia joutuisin taas valvomaan.

En yhtään.

Yöllä tyttö havahtui vain kahdesti, mutta pieni itkunpoikanen vaimeni välittömästi, kun laitoin kämmenen hänen päälleen ja silittelin. Tyttö siis nukkui kellon ympäri heräämättä käytännössä kertaakaan! Myös Rouva sai nukkua heräämättä koko yön, ja itsekin sain riittävät unet. Nyt tuntuu kuin koko perhe olisi uudestisyntynyt.

Kyllä se vaan taitaa olla niin, että sen erikoisen terveyskeskuslääkärin horinoissa pari viikkoa sitten oli jotain perää.

Saman havainnon teimme päiväunien ja ruokailun suhteen. Palataan niihin myöhemmin.

Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe