Eppu-koiralla on sydänvika, joka löydettiin kolme vuotta sitten. Hiippaläpän rappeuma. Läppä vuotaa, joten sydän joutuu tekemään töitä enemmän kuin pitäisi, mikä taas rasittaa sydäntä ja koko koiraa. Koirat elävät keskimäärin kaksi vuotta tämän sairauden löytymisen jälkeen.

Eppu on syönyt yhtä sydänlääkettä kaksi vuotta, mutta rappeuman edettyä hän sai vuosi sitten toisen lääkkeen, jota annetaan kahdesti päivässä.

Lääkkeet ovat purutabletteja, joiden pitäisi maistui koirista hyvältä. Eppu on eri mieltä ja sylkee lääkkeen varmasti pois, jos sen antaa ruoan seassa tai pelkiltään. Meidän kulinaristimme nauttii siis lääkkeensä vuohenjuustopallon sisään piilotettuna.

Eppu käy kerran vuodessa kontrollissa eläinlääkärissä. Siellä ihmettelemme lääkärin kanssa sitä, miten reipas ja virkeä hän on, vaikka sydänvika on jo edennyt pitkälle: ”Yskiikö?” Ei. ”Väsyykö aiempaa helpommin?” Ei oikeastaan. ”Ruokahalu?” Oikein hyvä. ”Jaksaa käydä juoksulenkeillä?” Kyllä. Ja sitten jännitetään ultraäänitutkimuksen tuloksia ja tietoa siitä, onko lääkityksestä edelleen apua.

Kontrolli oli tänään.

”Sydämen sivuääni on voimakas, mutta syke rauhallinen. Ei vajaatoimintaoireita. Ultraäänitutkimuksessa todetaan voimakas hiippaläpän vuoto ja rappeuma (myksomatoosi läppäsairaus). Tilanne on kuitenkin ennallaan viimevuotiseen verrattuna eli sairaus tuntuu olevan hyvin stabiili. Tämä parantaa jatkossakin ennustetta.

Sydänlääkitys ennallaan.”

Helpotus oli suuri. Pieni koira sai lisää jatkoaikaa.