Kantoreppu jatkoi matkaansa
Tänään minun oli aika laittaa kantokiertueen viestikapula eteenpäin, ja Tulan kantoreppu lähti postin mukana kohti seuraavaa blogia. Repun seuraava etappi on CloVer. Olkaa hyvät ja terveiset Helsingistä, tarkemmin sanottuna Kellohallin sunnuntaibrunssilta!
Reppu oli meillä käytössä keskimäärin joka toinen tai kolmas päivä. Itse pidän kantamista huomattavasti kätevämpänä kuin kärryttelyä ja olen käyttänyt aiemmin kantoliinaa, joten minulle oli hyvin luontevaa nostaa tyttö rinnalle ulos lähtiessämme.
Rouva taas totesi, että hän laittaa tytön kuitenkin mieluummin vaunuihin, ainakin pidemmälle matkalle. Vaunuissa, niiden päällä tai tavarakorissa on kätevä kuljettaa leluja, vaippoja, varavaatteita, pikkupyyhettä ja kirppariostoksia. Tyttö myös nukkuu vaunuissa melko hyvin. Eikä pidä unohtaa, että vaunujen kanssa saa matkustaa ilmaiseksi HSL:n kyydissä.
Ei tytöllä kyllä ollut ongelmia nukkumisen suhteen kantorepussakaan. Nyt kun tarkemmin ajattelen, hän taisi nukahtaa reppuun joka kerta, kun sitä käytettiin.
Syöminen oli muuten huomattavasti helpompaa nukkuvan lapsen kanssa.
Reppua olisi voinut käyttää sekä rinta- että selkäreppuna, mutta pieni tyttö tuntui vielä liian pieneltä selkäpuolella kuljetettavaksi. Kokeilin sitä kuitenkin kerran kotona, ja kyllä hän siellä taisi viihtyä, sillä hän nukahti sielläkin ehkä noin kolmessa minuutissa.
Repun pukeminen oli kantoliinaan verrattuna kätevämpää, mutta aivan ensimmäisillä kerroilla lapojen takana kiinnitettävä solki tuntui olevan käsien ulottumattomissa. Sitten kireät rintalihakset antoivat periksi, ja solki alkoi löytymään. Repun kiinnittäminen selkäpuolelle tuntui sen sijaan jotenkin tosi vaivalloiselta. Pelkäsin tytön putoavan selästä ennen kuin saisin olkaimet paikoilleen, ja kerran hänen jalkansakin jäi jotenkin kummalliseen asentoon. Ei se kuitenkaan näyttänyt irronneen.
Rouva puolestaan pelkäsi pudottavansa lapsen myös etupuolelle pujotettaessa, joten hän kiinnitti ohjeiden vastaisesti kaikki soljet ensin ja ujutti vasta sitten lapsen yläkautta sisään. Myös hän koki selän takan olevan soljen kiinnittämisen hieman hankalana. Kaiken kaikkiaan hänkin piti reppua helppokäyttöisempänä kuin kantoliinaa. Hän painotti, että reppu toimii huomattavasti vaunuja kätevämmin koiraa ulkoiluttaessa sekä lyhyillä pikkulenkeillä paikkoihin, joissa vaunut pitäisi jättää ulos.
Kyllä minä olen kantomiehiä, se on selvää. Tula oli kantoliinan ja (kyseenalaisen) rintarepun jälkeen ensimmäinen kosketukseni kantoreppuihin. Luulen kuitenkin, että pitää kokeilla vielä myös kilpailevia malleja ennen kuin pystyn tekemään hankintapäätöksen.
Ja luulen, että taidan valita kokomustan, vaikka pallokuosilla kuulemma saakin aina.
Kuvat Teurastamon Kellohallin sunnuntaibrunssilta.
Kiitämme Kellohallia erittäin lapsiystävällisestä ympäristöstä ja hieman liian herkullisesta sitruunamarenkipiirakasta.
Kiitos myös Ipanaiselle kutsusta Kantokiertueelle, ja hauskaa loppukiertuetta repulle, bloggaajille ja lukijoille!
