Lily

Isyyspakkaus

Isyyspakkaus
Tommi Koivisto

Tosi nopeat suklaakeksit

Mitä tarjota yllätysvieraalle keskellä arkea? No tietysti juuri paistettuja suklaakeksejä! Kysymys on vain siitä, milloin taikinan tekee.

img_5176_1.jpg

Rouva oli raskauden loppuvaiheessa niin hyvässä kunnossa, että päätti tehdä pakastimeen syötävää, jotta siitä ei tarvitse huolehtia synnytyssairaalasta kotiutumisen jälkeen. Pakastimeen päätyi muuan muassa iso suklaakeksitaikina, joka oli kääritty valmiiksi pötköiksi leivinipaperin sisään.

img_5111.jpg

Taikinapötkö sulaa nopeasti, ja siitä on helppo leikata sopivan kokoisia paloja pellille. Taikinaklönttien muodosta ei tarvitse edes välittää, sille ne sulavat ja litistyvät uunissa juuri sopivan epämääräisen pyöreiksi.

img_5115.jpg

Suklaakeksit

Ainekset

  • 175 g voita
  • 2 dl ruokosokeria
  • ripaus suolaa
  • 2 kananmunaa
  • 250 g tummaa tai leivontasuklaata
  • 2 3/4 dl vehnäjauhoja

Valmistaminen

  1. Vaahdota voi ja sokeri ja lisää suola
  2. Lisää kananmunat yksitellen
  3. Hienonna suklaa isolla kokkiveitsellä leikkuulaudan päällä karkeaksi rouheeksi ja lisää rouhe taikinan sekaan
  4. Lisää lopuksi jauhot
  5. Tee taikinasta kaksi karkkimaista pötköä leivinpaperin sisään ja nosta ne jääkaappiin tunniksi
  6. Viipaloi jähmettyneet pötköt noin 1,5 cm:n kokoisiksi paloiksi ja asettele palat uunipellille leivinpaperin päälle
  7. Paista keksejä 180 asteessa noin 12 minuuttia.

Voit siis tehdä taikinaa myös 2-3 kertaisen määrän ja nostaa leivinpaperipötköt jääkaapin sijaan pakastimeen odottamaan sopivia vieraita. Tai ihan vaan sitä ankeaa arki-iltaa, jolloin suklaakeksit ja maito ovat juuri sitä, mitä tarvitset.

Avainsanat:
Suhteet Ruoka ja juoma Oma elämä Ystävät ja perhe
Tommi Koivisto

Käet heiluu

Nimijuhlia valmistellessamme sain anoppilassa taas kunnon eteläsavolaisen kielikylvyn.

Kun ensimmäisen kerran viisitoista vuotta sitten (!) kävin tulevassa anoppilassani, kuulin lähtöä tehdessäni tulevan appiukkoni suusta käsittämättömän sanan: juokee. Hymyilin ja nyökyttelin kohteliaasti samalla, kun puin takkia päälle. Selityksen jälkeen ymmärsin, että kahvi on katettu pöytään ja minun odotettiin vielä juovan pullakahvit ennen lähtöä. 

Olen jo ehtinyt tottua paikalliseen puheenparteen, outoihin tuplavokaaleihin (jiäkuappi) ja menneen ajan muotoiin (on ollunna, on männynnä).

Osaan tulkita, että kun jotain tapahtuu välleen, sen aika on pian tai kun jotain kävi eilessäpäevänä, se tapahtui eilen. Tiedän, että kun sauna laitetaan lämmite, pian kylvetään, tai kun perunat ovat hippeimmillään, olisi jo aika syödä.

Kun minulle ämpäri on ämpäri, heille se on joko hinkki tai panki – koosta riippuen. Jotain perin kieroa on kuitenkin edelleen siinä, että vaaleaa limppua sanotaan rieskaksi, ja ohutta rieskaa limppurieskaksi.

Luulin, että olen viidentoista vuoden aikana kuullut jo kaiken, mutta parit uudetkin hihitykset sain kesän aikana:

  • ”Ota iltapalloo.” – Mikä on iltapallo?
  • ”Siellä pienellä käet heiluu.” – Käet? Kukkuu!

Tietyt sanat ja sanonnat on edelleen hauska ymmärtää tahallisesti väärin – tai aiheuttavat edelleen huvitusta. Esimerkiksi…

  • kun pihalla on rastoja, ei laiteta soimaan reggaemusiikkia, vaan suojataan marjapensaita rastailta.
  • kun jostain mökistä nousee haiku, kukaan ei lausu japanilaisia runoja, vaan jotain palaa savuna ilmaan.
  • kun Rouva aivan seurustelun alkuaikoina ilmoitti että ei viitsitä kuksia koko yötä, hämmästelin puna poskillani hänen suorapuheisuuttaan, kunnes kävi ilmi, että kyse on ihan pelkästä valvomisesta.

Mutta kyllä nämä sanat tarttuvat, kun niitä kuulee tarpeeksi. Kaverimmekin tuntevat jo termit juokee, ottakee ja syökee. Kun kysymme, miltä maistui, he osaavat vastata oikaoppisesti: ”No hyvveehän se oli.”

***

Oletko sinä törmännyt hauskoihin monimerkityksisiin murresanoihin tai yllättävään kielimuuriin?

Avainsanat:
Suhteet Oma elämä Ystävät ja perhe Höpsöä