Miten tässä näin kävi? Uskon, että rouva on pian takaisin vuoden takaisissa mitoissaan, mutta minä en. Miksei kukaan varoittanut isille kertyvistä raskauskiloista? Jos kirjoitan tänne jutun, jossa hehkutan, miten kovin innokkaasti lenkkeilen Töölönlahdella monta kertaa viikossa koiran kanssa, tuleeko siitä itseään toteuttava ennuste?

Eipä kyllä ihmekään, että housut kiristävät. Talven ja kevään aikana kuntoilu jäi muiden kiireiden vuoksi aiempaa vähemmälle. Toukokuussa se loppui sitten kokonaan. Aiemmin ainoat ajat, jolloin ehdin kuntosalille, sijoittuivat arkiaamuihin ja viikonloppuihin. Arkiaamut ovat nyt hyvin vaikeita (ks. Kun kaikki käy vähän hitaasti), ja viikonloppuisinkaan en malta lähteä salille. Syömistavat ja annoksien koot eivät ole kuitenkaan muuttuneet.

Rouvalla oli tähän ilmiselvä ratkaisu: juokseminen koiran kanssa. Puuttuu vain se juoksukunto. Kun edellisestä puolimaratonista on jo kaksi vuotta, ja sen jälkeen juostut lenkit mahtuvat kahden – tai no ehkä kolmen – käden sormiin, alku on ollut kovin tikkuista.

Koska minusta on hauska keskittyä epäolennaisuuksiin, esittelen kunto-ohjelmani sijaan yhden kaupungin suosituimmista maisemareiteistä, jolle myös omat lenkkini suuntautuvat:

Eläintarhanlahti, Kaisaniemenlahti ja Siltasaari. Siltasaari ei ole ollut saari yli sataan vuoteen. Eipä toisella puolella salmea sijaitseva Kaisaniemikään niemeä muistuta, eikä alueella ole koskaan ollut eläintarhaa.

Linnunlaulu. Jyrkät kallioleikkaukset ja puuhuviloita. Ainoa ratapihan ylityspaikka päärautatieaseman ja Helsinginkadun välillä. Huvilat on kuulemma rakennettu rautatien jälkeen. Ratapihan levennys taisi tulla yllätyksenä.

Linnunlaulussa on kaksi koirapuistoa, kuvassa vasemmalla. Toinen on pienille ja toinen isoille koirille. Jälkimmäisessä tapahtui vuonna 2010 järkyttävä teko, kun puistossa sijaitsevalta strutsipatsaalta katkaistiin pää ja kaula.

Linnunlaulun ratapiha. Nämä vaihteet menevät tukkoon joka talvi ja aiheuttavat kaaoksen koko Suomen junaliikenteeseen. Muina vuodenaikoina junat seisovat tässä samassa kuilussa muista syistä.

Töölönlahti. Taustalla näkyvälle rantakaistaleelle mahtuu monta uutista ja kohua. Töölönlahden uudisrakennukset, keskustakirjasto, Sanomatalo, Kiasma, VR:n makasiinit, Musiikkitalo ja Finlandia-talo, muiden muassa.

Tänä vuonna Töölönlahdella ei ole enää suihkulähdettä, sillä se oli juuri se asia, josta saatavien säästöjen ajateltiin pelastavan kaupungin talous. Kahvila Tyyni sentään sai jatkaa, vaikka joku mielensäpahoittaja olikin kompastunut kahvilan vesiletkuun. Toisella puolella lahtea sijaitsevan Sinisen huvilan kahvila on myös suosittu kesäpäivinä, ja sieltä saa vettä koirallekin.

Kansallisooppera ja Stadionin torni. Molemmissa olen käynyt kerran. Parin vuoden välein saan sellaisen pitäisi-joskus-käydä-oopperassa-tunteen, ja melkein hommaan liput johonkin näytökseen. Tornista on oikeasti hienot näköalat, ja se oli lähes ainoa kohde, joka Helsingistä näkyi muutaman vuoden takaisessa Amazing Racen Suomi-jaksossa.

Kaupunki on asentanut kuntoilupisteitä myös Töölönlahdelle. Se liittyy jotenkin World Design Capital 2012 -vuoteen, mutten olen aivan varma miksi. Tähän on kuitenkin kiva pysähtyä venyttelemään.

Taustalla Suomen suosituin turistikohde, Linnanmäki. Tänä kesänä siellä pitäisi käydä testaamassa uutta keittiömaailmaa, Kattilaa. Samalla voisi käydä pari kertaa viime kesän uutuuslaitteessa, Ukossa.

Oletan, että Lintsillä ja sen yhteydessä olevassa Sea Lifessä tulen käymään lähivuosina monta, hyyyvin monta kertaa.

Nyt toivon, että juoksuinto säilyy, ja säät pysyvät suotuisina. Sateet tai liialliset helteet yhdistettynä muutenkin ailahtelevaan juoksumotivaatioon ovat huono yhdistelmä.