Teatteriarvio: Tavat ja toiveet – Jane Austenin matkassa

Parin viikon takaisesta Jyväskylän-matkastani tuli taas aivan puolivahingossa teatterimatka.

Tavat ja toiveet

Olin suunnitellut vieväni tyttäreni mummolaan hiihtolomalle, kun pari viikkoa aiemmin sain Jyväskylän kaupunginteatterin tutulta näyttelijältä viestin, tulisinko katsomaan heidän uutuusnäytelmänsä ensi-iltaa juuri samana lauantaina, kun olin joka tapauksessa Jyväskylässä.

No mikäpä jottei! Pyysin kaverini aveciksi, ja pääsimme katsomaan kaupunginteatterin suurella näyttämöllä näytelmän Tavat ja toiveet – Jane Austenin matkassa. Näytelmä on saanut brittiversiona erinomaiset arviot, ja se esitetään Jyväskylässä Suomen kantaesityksenä.

Näytelmä on ohjannut Johanna Freundlich, ja sen käsikirjoitus pohjautuu Jane Austenin keskeneräiseksi jääneeseen tekstiin The Watsons, jota näytelmäkirjailija Laura Wade on kehitellyt eteenpäin. Lopputulos on 1800-luvun alkuun sijoittuvana pukudraamana alkava tarina, joka saa erikoisen käänteen, kun näytelmän kirjoittaja, Laura (Anna Ackerman), tupsahtaa itse tapahtumien keskelle nykyajasta, alkaa keskustella näytelmän hahmojen kanssa ja kertoo laittavansa sanoja heidän suihinsa.

Tavat ja toiveet

Paikoin absurdi, jopa surrealistinen kertomus käsittelee Watsonin sisarusten naimahaaveita, ja keskiössä on Emma Watson (Maija Andersson), jolla on niin monta sulhaskandidaattia, että hänen on vaikea tehdä valintaa heidän välillään. Ottaako herttainen pappismies, Pastori Howard (Pekka Hiltunen), korkea-arvoinen mutta hermostunut Lordi Osborne (Markus Virtanen) vai sittenkin Austenin kertomuksen paha poika, Tom Musgrave (Jukka-Pekka Mikkonen). Emma pui asiaa siskojensa Margaretin (Saara Jokiaho) ja Elizabetin (Piia Mannisenmäki) kanssa.

Parhaimmillaan esitys on, jos ei tiedä lainkaan, mitä on luvassa. Ensivaikutelma antaa odottaa arvokasta ja verkkaista epookkidraamaa, mutta jo pian Watsonin perheen ja sulhasehdokkaiden esittelyn jälkeen tarina nyrjähtää, kun 1800-luvun pukuloiston keskelle ilmestyy nainen reikäisissä farkuissa kännykkä kädessään.

Emma päätyy pohtimaan sulhasen valintaa myös Lauran kanssa, ja hahmot käyvät kirjailijan kanssa pitkiä keskusteluja siitä, onko heillä kuvitteellisina henkilöinä lainkaan omaa tahtoa, mitä kirjailija voi päättää hahmon puolesta ja mikä olisi ollut Jane Austenin oma suunnitelma jokaiselle hahmolle, jos hän olisi kirjoittanut alkuperäisen kirjansa loppuun. Entäpä jos hahmot loisivatkin itse oman tarinansa siitä eteenpäin, mihin Austen lopetti ja Lauran oli tarkoitus jatkaa?

Tavat ja toiveet

Alussa hahmoja vyörytetään sisään niin hurjalla tahdilla, että ehdin jo säikähtää unohtavani heidän nimensä ja sukulaisuussuhteensa heti ensimetreillä, mutta onneksi hahmot esiteltiin selkeästi ja vitsikkäästi nimikylttien kanssa, ja nimilaput jäivät esiin lavalle riittävän pitkäksi aikaa.

Vaikka suhtaudunkin hieman varautuneesti puhenäytelmiin ja katson yleensä mieluiten musiikkiteatteria, tätä esitystä oli ilo seurata niin älykkään ja yllätyksellisen käsikirjoituksen kuin näyttelijäntyönkin puolesta. Koko casti teki todella hienot roolit, ja ihailin myös näytelmän puvustusta useaan otteeseen.

Lämpimät suositukset!

Lippu saatu Jyväskylän kaupunginteatterilta

Kuvat: Hanna-Kaisa Hämäläinen

kulttuuri teatteri