Kaakkoisaasialaisia makuja tarjoava Farang on ollut jo reilut kymmenen vuotta yksi omista ravintolasuosikeistani Helsingissä. Farang on nyt muuttanut Helsingin Taidehallista kivenheiton päähän Arkadiankadulle, Patentti- ja rekisterihallituksen entisiin tiloihin.

Tilat ovat hulppeat. Ravintolalla on käytössään kaksi kerrosta: alakerrassa on baari ja yläkerrassa ruokapuoli.

Kävimme Farangissa perjantaina, ja nautimme siellä synttäri-illalliseni koko perheen kesken.Saimme mukaamme myös ystävämme, Annen. Edellisestä ravintolaillallisesta lasten kanssa olikin aikaa, ja oli jännittävää nähdä, millainen ravintola-asiakas herra 3-v olisi pitkän päiväkotipäivän jälkeen. Jännitin turhaan: herra oli oikein hyväntuulinen ja mallikelpoinen ravintola-asiakas.

Aikuiset ottivat kahdeksan lajin Farang-maistelumenut, ja lapsille tilattiin listalta puolikkaat annokset kanavartaita ja karamellipossua.

Ja voi miten hyvin ne maistuivatkin!

Varsinkin pähkinäiset satay-kanavartaat olivat molempien mieleen niin, että niitä tilattiin tytölle vielä lisää. Oli kivaa, että vartaita sai tilattua myös yksitellen, sillä kaksi lisävarrasta olisi voinut olla vähän liikaa.

Edellisillä kerroilla olen syönyt Farangissa useimmiten vaihtuvan kausimenun, mutta nyt halusin maistella pitkästä aikaa kaikki klassikot: cha plu -lehdet, pehmeäkuorisen taskuravun, karamellipossun, morning gloryn… Ja voi miten hyvää kaikki taas olikaan!

Cha plu -lehdet ja savustettu lohi.

Päivän sashimi mustariisietikalla.

Pehmeäkuorinen taskurapu ja vihreä mangosalaatti.

Ja se kuuluisa pitkään haudutettu ja rapeaksi paistettu possu karamellikastikkeella.

Morning glory, paksoita ja tofua. Seurana roti-leipää ja currya.

Pääruokana pitkään haudutettua vasikanposkea.

Aivan loppuun vielä sopivan pieni ja raikas jäkiruoka: thaityyliin marinoituja hedelmiä ja veriappelsiinisorbettia.

Oih, miten ikävä olikin näitä kaakkoisaasialaisia makuja! Olen käynyt BW-ravintoloista viime vuosina useammin Gaijinissa, joka sekin on aivan erinomainen, mutta Farangin maut ovat omaan suuhuni vielä maukkaammat.

Entäpä lapset? Pienempi jaksoi istua koko illallisen oikein hienosti, kiersi välillä sylistä toiseen ja piirteli omiaan tyytyväisenä. Hän söi hyvällä ruokahalulla sekä kanan että possun ja oli hyvin tyytyväinen jälkiruoaksi saamaansa banaanijäätelöön. Enpä olisi vielä pieni hetki sitten uskonut, että voisimme syödä rauhassa kahdeksan ruokalajin maistelumenun, kun lapset ovat mukana, mutta niin se pienempikin vain kasvaa ja alkaa rauhoittua!

Tytär oli puolestaan niin haltioitunut, kun sai vielä tilata listalta jälkiruoan jossa oli mantelikakkua, kookosjäätelöä ja suolakaramellia, että hän ilmoitti Farangin olevan maailman paras ravintola. Hän uhosi, ettei mennä enää koskaan Basbasiin, mutta sanoin, että eiväthän nämä ole toisiaan poissulkevia paikkoja eikä ravintoloiden ruokia voi muutenkaan vertailla keskenään. Siis osui ja upposi.

Tästä rohkaistuneena aloinkin jo heti suunnitella, missä ravintolassa kävisimme seuraavan kerran lasten kanssa. Basbas, Sikke’s, Vinkkeli, YesYesYes, Kuurna..?