Ravintola C, fine diningia Tampereella

Parin viikon takaisen Tampereen-reissun toinen pääohjelmanumero oli Notre Damen kellonsoittaja -musikaali, mutta lähes yhtä tärkeä oli illallinen teatterin jälkeen.

Ravintola C Tampere

Päätimme vierailla ravintola C:ssä, jossa en ollut itse käynyt aiemmin, ja Rouvallakin edellisestä kerrasta oli vierähtänyt jo vuosikymmen.

Ravintola C Tampere

Vaikka syömmekin ulkona silloin tällöin, käymme harvemmin fine dining -paikoissa. Vaivaannun liiasta hiljaisuudesta ja jäykästä henkilökunnasta enkä pidä siitä, että tunnen olevani farkuissa alipukeutunut illalliselle. Klassinen vitsi on tietysti myös se, että molekyyligastronomiset annokset ovat niin pieniä, että kotiin on mentävä snägärin kautta.

En oikeastaan tiennyt, mitä odottaa C:stä. En ollut tutustunut paikkaan juurikaan etukäteen, mutta monia kehuja olin kuullut.

Ravintola C Tampere

Päätimme ottaa illallisen pitkän kaavan mukaan ja tilasimme koko kuuden ruokalajin menun viineineen. Keittiön yllätyksiä tuli lisäksi neljä, ja tilasimme ennen jälkiruokaa myös juustolajitelman. Alkuun tarjoltiin rapea sienicrackeri fenkolimajoneesin ja kyssäkaalikiehkuran kanssa, kuvassa yllä.

C käyttää annoksissaan paljon paikallisia raaka-aineita, ja esimerkiksi kalat oli nostettu Pyhäjärvestä. Keittiössä hyödynnetään hapatusta, ja C:n ravintoloitsija Ilkka Isotalo on tehnyt Santeri Vuosaran kanssa myös kirjan Säilö ja kokkaa, jossa he jakavat tätä säilömisen ilosanomaa. Kirjaa oli myynnissä ravintolassa, ja Rouva osti sen toki samalla reissulla.

Koska en kirjoittanut ylös, mitä söimme, olen jo unohtanut, mikä oli tämä toinen keittiön tervehdys.

Ravintola C Tampere

Ensimmäinen varsinainen annos menusta oli Paijan tilan porsasta ja Rekolan tilan papua. Niiden kanssa tarjoiltiin liemi, joka oli niin suolainen, että pohdimme jopa, oliko sitä edes tarkoitus särpiä lautaselta, vai oliko pavut ja possut vain tarkoitus dipata siihen.

Ravintola C Tampere

Kuoretta ja Rekolan perunaa oli herkullinen perunarösti, ja kuore lisukkeineen tarjoiltiin ohuen smetanapedin päällä. Kuoreet oli hapatettu, ja vaikka pidän kovasti ajatuksesta, että myös roskakalaa käytetään ruoanlaittoon, kuoreen maku oli omaan makuuni vähän turhan kalaisa.

Ravintola C Tampere

Näiden annosten jälkeen odotin jo kovasti, että seuraavat annokset olisivat jotain, jossa olisi kaikki kohdallaan. Pääruokiin päästiin seuraavan keittiön tervehdyksen jälkeen.

Ravintola C Tampere

Ensimmäinen pääruoka olikin aivan ihana! Pyhäjärven kuhaa, Rekolan fenkolia ja tilliä ja niiden alla pastalevy. Tämä oli toinen lempiannoksistani ja kuhan kypsyys juuri oikea.

Ravintola C Tampere

Myös lihaisa pääruoka oli täydellinen. Ylätalon tilan kyyttöä, Rekolan juureksia ja kantarellia. Kyyttö oli pitkään haudutettua ja äärettömän mureaa mutta silti tiivistä eikä lainkaan haojavaa. Erinomaista.

Ravintola C Tampere

Juustolajitelma tarjoiltiin hunajan kanssa. Olisin yhdistänyt juustoon mielelläni myös jonkin hillon.

Ravintola C Tampere

Ennen jälkiruokia oli vielä yhden yllätysannoksen vuoro, ja nyt tätä kuvaa katsoessani en muista enää lainkaan, mitä olen syönyt. Seuraavan kerran on todellakin tarpeellista tehdä muistiinpanoja.

Ravintola C Tampere

Mustikkaa, Heikkilän tilan ternimaitoa ja mallasta tarjoiltiin punaisen tarhakäenkaalin kanssa, ja hämmästelimme, että tämähän on sama kasvi, joka leviää hurjasti puutarhassamme.

Ravintola C Tampere

Vadelmapiiras tarjoiltiin osissa. Se oli aivan ihastuttava lopetus illalliselle.

Ravintola C Tampere

Kokonaisarvio illallisesta oli todella hyvä, annokset mielenkiintoisia, lähiruokaa suosiva konsepti erittäin hieno ja palvelu hyvin ystävällistä – ei siis lainkaan jäykkää. Ravintolasalin tunnelma oli kuitenkin hiljainen, jopa harras, ja olisin halunnut kääntää musiikkia kovemmalle, ettei keskustelu kuuluisi niin selkeästi pöydästä toiseen. En tuntenut olevani alipukeutunut farkuissani. Liki 140 euron lasku yhdelle henkilölle on kuitenkin melko paljon, joten kovin usein tällaista illallista ei voi nauttia.

Hyvinvointi Ravintolat

Kurkistus Pienen merenneidon kulisseihin

Hetkinen, täällähän on yksi ekaluokkalainen Pienen merenneidon hahmojen joukossa!

Pieni merenneito - Kulissikierros

Näimme Helsingin kaupunginteatterin Pieni Merenneito -musikaalin jo sen ensi-illassa, mutta meille tarjoutui nyt hieman myöhemmin mahdollisuus päästä kurkistamaan kulissien taakse. Esitin toiveen, että tapaisimme pääosien näyttelijät, ja näkisimme myös hieman pukuja ja näyttelijöiden maskeerausta.

Tyttärelle tämä oli suuren suuri elämys, sillä hän ei ole kertaakaan aiemmin päässyt katselemaan teatterin näyttämön toiselle puolelle, ja itsellenikin kerta oli ensimmäinen Helsingin kaupunginteatterissa.

Kuulimme aivan ensimmäisenä musikaalin puvustuksesta ja siitä miten siihen on suunniteltu ja valmistettu yli 200 erilaista asukokonaisuutta: merenneitojen pyrstöjä, mielikuvituksellisia kaloja ja juhlapukuja.

Tarina sijoittuu 1700-luvulle, joten Arielin juhlapuku on suunniteltu rokokootyyliin, mutta puvuissa yhdistellään myös muiden vuosisatojen tyylejä, ja esimerkiksi Sebastian-ravun puku on barokkityyliä 1600-luvulta. Kuulimmepa senkin, että Arielin vaaleanpunaiset korkokengät on teetetty varta vasten musikaalia varten vanhoihin tyyleihin erikoistuneella suutarilla.

Itse olin kovin kiinnostunut myös siitä, miten tarkasti Disney on ohjannut puvustusta, ja kuulin että teatterin pukusuunnittelijalla on ollut melko vapaat kädet. Jotain raameja on tietysti annettu, kuten Arielin punainen tukka ja vihreä pyrstö sekä juhlamekon vaalenpunainen väri.

Pääsimme jututtaman Ursulan näyttelijää, Sanna Saarijärveä hänen maskeerauksensa aikana, ja pääsimme kyselemään häneltä näyttelijän työstä. Näyttelijät saapuvat paikalle pari tuntia ennen näytöksen alkua, ja esimerkiksi juuri Ursulan maskia tehdään hiuksineen puolitoista tuntia ennen esitystä.

Oli muuten hauskaa nähdä maskissa myös muita näyttelijöitä ja arvuutella tyttäreltä, kenestäköhän hahmosta voisi olla kyse. Ja kun Sebastianin näyttelijä Tero Koponen poistui maskista kysäisin tytöltä, tunnistaisiko hän, kenelle Frozen-elokuvan hahmoista Koponen on antanut äänensä. Koponen heitti siihen: ”Olen Olaf ja pidän lämpimistä haleista”, eikä mennyt kuin sekunti, kun hän sai tytöltä hyvin lämpimän halin.

Näyttelijöiden viikot ovat pitkiä: töitä tehdään kuutenakin päivänä viikossa, ja lauantaisin näytöksiä saattaa olla kaksi.

Kysyimme myös jännittämisestä, sillä olemme keskustelleet siitä tyttären kanssa useasti aiemminkin. Sanna kertoi, että kyllä häntäkin jännittää, ihan joka kerta kun nousee lavalle. Ja silloin vasta jännittääkin, jos tietää, että yleisessä on tuttuja, mutta sen jännityksen voi kanavoida hyväksi energiaksi. Tätä samaa olen toistellut itsekin lapselle: kaikkia jännittää joskus, ja esiintyminen jännittää jopa ammatikseen esiintyviä. Se kuuluu asiaan.

Sympaattisen Sannan kanssa olisi voinut jutella pidempäänkin, mutta pääsimme tapaamaan vielä Arielia ja Erikiä esittäviä Sonja Pajunojaa ja Martti Mannista.

Sonja näytti, miten sulavasti Arielin pyrstöä heilutellaan ja kertoi, miten ihmeessä hän nousi niin sulavasti lentoon ja sujautti jalkansa piiloon pyrstön sisään.

Vielä suuremman salaisuuden kuulimme Manniselta, joka paljasti, miten näyttelijät saattoivat nousta ensin näyttämön katon rajaan ja olla vain sekuntia myöhemmin lavan pinnalla. Mutta sovimme salaisuuksien jäävän vain meidän välillemme.

Sen sijaan voin jakaa sen, miten musikaalitähdet pitävät tärkeimmän instrumenttinsa, lauluäänen, kunnossa näin flunssakauden alkaessa. Työkseen laulaminen vaatii terveitä elämäntapoja, lepoa esitysten jälkeen ja höyryhengitystä.

Olipa hauska kurkistus kulissien taakse ja kiva tavata tekijöitä roolien ulkopuolella. Kiitos siis ajastanne kaikille, joiden kanssa tapasimme!

Olisi ollut tosi kiva jäädä katsomaan esitystä toisenkin kerran, mutta kyseisen illan näytös oli myyty loppuun. Tulemme kyllä varmasti vielä toisenkin kerran, todennäköisemmin ensi vuoden puolella. Oli esitys kyllä niin poikkeuksellisen upea! Voi lukea arvioni musikaalista täältä.

HKT järjestää muuten myös kaikille avoimia kulissikierroksia, joista löydät lisätietoa täältä.

Pieni merenneito HKT:n sivuilla.

Perhe Teatteri