Harvassa ovat ne musikaalit, jotka olisin nähnyt kolme kertaa. Phantom, Wicked, Mamma Mia… ja Once! Reilu vuosi sitten ruotsinkielisenä näkemäni musikaali palasi Lilla Teaternin lavalle jo viime vuoden alkupuolella suomenkielisenä, mutta kausi jäi kovin lyhyeksi, ja esitys jäi silloin itseltäni väliin. Nyt musikaali palasi takaisin ohjelmistoon, ja sehän sopi minulle erinomaisesti!

Näin Oncen Broadwaylla jo kymmenen vuotta sitten, ja yllätyin siitä, miten pienimuotoinen ja pelkistetty se on Broadway-musikaaliksi:

Once kertoo saman tarinan kuin muutaman vuoden takainen [2007] elokuva, jonka pääosissa olivat Glen Hansard ja Markéta Irglová. Irkkumuusikko ja tsekkisiirtolainen tapaavat Dublinissa ja alkavat tehdä musiikkia yhdessä. Kaksikko on kirjoittanut myös elokuvan musiikit ja kiertää maailmaa kokoonpanolla nimeltään Swell Season, joka nähtiin myös Helsingin Kulttuuritalossa muutama vuosi sitten [2010].

Tämän musiikin ympärillä pyörii myös tuore Broadway-musikaali Once. Epäilin, miten hyvin pieni tarina kahden muusikon kohtaamisesta ja musiikin tekemisestä siirtyisi isolle näytämölle, ja lopputulos onkin hyvin epätyypillistä Broadwayta.

Kun yleisö päästetään sisään, näyttelijät aloittavat lavalla pre-show’n, jossa he soittavat ja laulavat, ja myös yleisö pääsee nousemaan näyttämölle seuraamaan tätä esi-esitystä. Väliajalla näyttämön baaritiski toimii oikeasti baaritiskinä. Lavasteita on hyvin vähän, tanssia ei lähes lainkaan, ja näyttelijät ovat miltei koko ajan lavalla. Kun he eivät ole vuorossa, he istuvat lavan reunoilla. Jokainen näyttelijä myös soittaa jotain instrumenttia, ja muuta bändiä ei ole.

Mielestäni Once on enemmänkin musiikkinäytelmä kuin musikaali, sanan perinteisessä merkityksessä. Mutta mitäpä siitä, kun musiikki on hyvää. Falling Slowly -kappale voitti Oncen elokuvaversiosta jopa Oscarin, ja kyllä se toi minullekin kylmät väreet ja Rouvalle kyyneleet silmiin. (Rouva kävi katsomassa esityksen toisena iltana.)

Suosittelenko?

Kyllä, jos tavoitteena ei ole nähdä tyypillistä Broadwayta. Show voi jakaa mielipiteitä, ja esimerkiksi TimeOut ei sitä kehu, vaikka se onkin ollut arvostelumenestys.

Lilla Teaternin suomenkielinen Once on kaikki näyttelijät mukana lukien täsmälleen sama produktio kuin ruotsiksi esitetty, ja vain näyttelijöiden kieli on vaihtunut. Tämä on aika hauskaa, sillä en ole koskaan aiemmin päässyt kokemaan vastaavaa!

Musikaalin on ohjannut Jakob Höglund, ja sen pääosissa nähdään Tuukka Leppänen ja Emma Klingenberg. Nimiä hahmoilla ei ole. Leppänen esittää poikaa, joka työskentelee imurinkorjaajana mutta säveltää musiikkia ja soittaa kitaraa. Klingenbergin hahmo on tyttö, joka on muuttanut Dubliniin Tšekistä ja käy soittamassa pianoa soitinliikkeessä.

Tyttö ja poika kohtaavat Dublinin kaduilla. Heitä yhdistää musiikki, mutta heidän välillään on muutakin kemiaa. Pojan tyttöystävä on muuttanut New Yorkiin, tytön puoliso on puolestaan palannut takaisin Tšekkiin. He alkavat soittaa yhdessä, ja poika tutustuu myös tytön perheeseen ja tsekkiläisiin ystäviin. Tyttö rohkaisee poikaa vuokraamaan studion ja nauhoittamaan kappaleitaan demonauhalle.

Lilla Teaternin intiimi tila sopii tähän esitykseen erinomaisesti, ja on kiva voida seurata näyttelijöitä ja muusikoita lähietäisyydeltä. Esityksessä ei ole erillistä orkesteria, vaan näyttelijät soittavat jokainen jotain instrumenttia. Monet heistä ovatkin melkoisia multi-instrumentalisteja.

Näyttelijät myös tekevät musikaalin ääniefektit: sateenropinan, lokkien huudot ja aaltojen kohinan. Miten useiden käsien yhtäaikaiset liikkeet kulissien vaneripinnassa voivatkin kuulostaa aivan rantaan särkyviltä aalloilta?

Musikaalina Once on poikkeava myös musiikkinsa suhteen. Kappaleissa ei käydä dialogia eivätkä ne vie juonta eteenpäin ja ne toimivat hyvin myös täysin itsenäisinä folk-rock-kappaleina. Kaikkien suurin hittibiisi, Oscarinkin voittanut Falling Slowly, on vain yksinkertaisesti todella hieno kappale, eikä siinä muistuta musikaalista mikään. Kappaleet eivät kuitenkaan tunnu päälle liimatuilta eivätkä katkaise tarinaa, sillä musikaali kertoo musiikin tekemisestä.

Laulut ovat kääntyneet suomeksi hienosti, ja Hanna Kailan kynästä on kummunnut muun muassa tämä käännös kappaleen Falling Slowly kertosäkeeseen:

Vie mut turvaan, nosta pintaan,
auta hukkuvaa.
Äänes kuulen, toivon tunnen,
myrskyn rauhoittaa.

Vaan miten käy rakkaustarinassa?

Suosittelenko myös suomeksi? Ehdottomasti!

Kuvat: Otto-Ville Väätäinen

Lippu saatu Lilla Teaternilta