Good news: Wicked saapui suoratoistoihin vihdoin myös Suomessa! Yhdysvalloissa elokuva oli saatavilla kotikatsomoissa jo uudenvuodenaattona, ja siitä lähtien olemmekin odottaneet malttamattomina, milloin voimme ostaa leffan myös itsellemme.

Elokuva nähtiin leffateattereissa marraskuussa. Box Office Mojon mukaan se oli vain reilun kuukauden levityksen jälkeen yksi vuoden 2024 tuottoisimmista elokuvajulkaisuista (globaali sijoitus viides, Yhdysvalloissa kolmas). Elokuva on myös jo nyt menestynein Broadway-musikaalista tehty elokuva kautta aikojen.

Myös sen saamat arviot ovat olleet erittäin positiiviset: Rotten Tomatoes antaa tomaattimittarilla arvioksi 88 %, Metacritic 73/100. Yleisön arviot palveluissa ovat niin ikään hienot: 95 % ja 8.6/10.

Wicked voittaa jopa Phatomin

Musikaalifanaatikon sydäntä lämmittää paitsi se, että musikaalielokuva on tavoittanut suuren yleisön näin upeasti, myös se, että kyseessä on juuri Wicked. Se on yksi lempimusikaaleistani kautta aikojen ja myös yksi niistä harvoista, jotka olen nähnyt useamman kerran: kahdesti Broadwaylla ja kerran Helsingissä.

Siinä missä suurin suosikkini kautta aikojen on Phantom of the Opera, Wicked voisi hyvin olla jaetulla ykkössijalla. Mutta elokuvasovituksena Wicked vie Oopperan kummituksen mennen tullen, ja sanoisin jopa, että Wicked on yksinkertaisesti paras näyttämömusikaalin elokuvasovitus, jonka olen nähnyt.

Lännen Ilkeän Noidan elämä ja teot

Wicked perustuu Gregory Maguiren saman nimiseen romaaniin, joka on myös suomennettu nimellä Noita: Lännen Ilkeän Noidan elämä ja teot. Tarina sijoittuu Ozin ihmemaahan ja antaa toisen näkökulman L. Frank Baumin klassikkosarjaan ja vuoden 1939 Hollywood-elokuvaan.

Wicked on Ihmemaa Ozille sama mitä Maleficent Prinsessa Ruususelle. Kaikki, mitä luulit tietäväsi klassikkosadusta, näyttäytyykin aivan toisessa valossa. Tarina leikittelee ajatukselle, että entäpä jos vihreästä ihostaan tunnettu Lännen Ilkeä Noita olisi oikeasti ollutkin väärinymmärretty ja pohjimmiltaan hyvä ja hän olisi ollut myös läheinen Pohjoisen hyvän noidan, Glindan kanssa.

Stephen Schwartzin säveltämä ja Winnie Holzmanin kirjoittama musikaaliversio samasta tarinasta on pyörinyt Broadwaylla vuodesta 2003 alkaen, ja Lontoossakin sitä on esitetty vuodesta 2006. Elokuvaa saatiin odottaa pitkään, sillä siitä huhuttiin jo ainakin kymmenen vuotta sitten. Tuotantoyhtiö lykkäsi elokuvasovituksen tekemistä pitkään, kunnes lopulta ohjaaja Jon M. Chu astui puikkoihin.

Senkin jälkeen tuotantoa viivästytti paitsi pandemia, myös vaikeudet sovittaa musikaali yhdeksi elokuvaksi leikkaamatta pois yhtään tärkeää laulunumeroa tai typistämättä juonta. Ratkaisu oli jakaa tarina kahdeksi elokuvaksi.

Syntyvätkö ihmiset ilkeinä?

Wicked alkaa niistä ajoista, joihin vuoden 1939 Ihmemaa Oz -elokuva päättyy: Dorothy on heittänyt sangollisen vettä Lännen ilkeän noidan päälle, ja tämä on sulanut. Glinda saapuu vaaleanpunaisen kuplan sisällä kertomaan Ozin asukkaile, että paha noita on kuollut ja asukkaat riemuitsevat päästyään eroon kaikkien vihollisesta. Joku kysyy Glindalta, onko totta että Glinda ja Ilkeä noita olivat ystäviä, ja Glinda alkaa kertoa ilkeän noidan tarinaa.

Vihreäkasvoinen noita syntyy aivan tavalliseen perheeseen mutta on saanut alkunsa äidin syrjähypystä. Hän saa nimekseen Elphaba, ja hänellä on uinuvia taikavoimia jo lapsena. Hänelle syntyy pikkusisko, Nessarose, joka on aivan tavallisen värinen mutta liikuntavammainen. Myöhemmin Elphaba, Nessarose ja Glinda (silloiselta nimeltään Galinda) päätyvät opiskelemaan Shizin yliopistoon ja Elphabasta tulee vahingossa Glindan huonetoveri.

Nuoret naiset ovat luonteiltaan hyvin erilaiset, ja he vihaavat toisiaan sydämensä pohjasta. Hemmoteltu ja hyväosainen Glinda on tottunut saamaan tahtonsa läpi ja Elphaba taas olemaan jatkuvana silmätikkuna, ja hän on kehittänyt itselleen kovan ulkokuoren.

Yliopistoon pääsy herättää Elphabassa toiveen, että hän pääsisi joskus Smaragdikaupunkiin tapaamaan Ozin suurta velhoa, ja tämä voisi poistaa vihreän värin Elphaban ihosta.

Yliopistoon ratsastaa myös komea prinssi Fiyero, joka on kuin tehty kauniille Glindalle. Fiyero ei ole ainoa, joka on iskenyt silmänsä Glindaan, vaan häneen on ihastunut myös tuikitavallinen poika, Boq. Glinda ei ole kiinnostunut Boqista vaan yllyttää hänet pyytämään ulos pyörätuolissa istuvan Nessarosen.

Samaan aikaan Ozissa tapahtuu jotain pahaa. Ihmemaassa asuu ihmisten lisäksi myös eläimiä, jotka osaavat puhua, mutta eläimien oikeuksia ja liikkumista halutaan rajoittaa. Yliopiston historian opettajana tunnettu vuohi, Tohtori Dillamond, vangitaan kesken oppitunnin, mikä järkyttää Elphabaa. Hän päättää, että asiasta on kerrottava Ozin suurelle velholle, joka voisi lopettaa eläinten sortamisen.

Tämä käynnistää yllättävän tapahtumaketjun, jossa kaikki liittyy kaikkeen. Miksi Elphaba on vihreä ja miksi hänestä tulee ilkeä? Miten pyörätuolissa istuvasta Nessarosesta puolestaan tulee Idän ilkeä noita, joka saa surmansa, kun Dorothyn talo putoaa hänen päälleen? Miksi Dorothyn talo ylipäänsä päätyi Oziin? Mistä Nessarose sai rubiinikengät, ja miksi ne olivat niin tärkeät Elphaballe? Entä miten alkuperäisestä Ozin tarinasta tutut lentävät apinat, Peltimies, Variksenpelätti ja Arka Leijona liittyvät tähän kaikkeen?

Kaikkeen ei vielä saada vastauksia, sillä jatkoa on luvassa vasta tämän vuoden marraskuussa.

Lasten saduksi naamioitu tarina

Noitia, velhoja, peltimiehiä ja variksenpelättimiä, eikö tämä kuulosta jotenkin lapselliselta? Tässä piileekin juuri syy sille, miksi musikaalin käsikirjoitus on loistava. Lasten saduksi naamioitu tarina on paljon syvempi ja tarinasta voi löytää teemoja erilaisuuden sietämisestä, ystävyydestä, koulukiusatuksi tulemisesta ja jopa fasismin noususta. Puhumattakaan siitä, miten nerokkaasti juoni yhdistää alkuperäisestä Ozin tarinasta tutut hahmot ja tapahtumat toisiinsa. Ja juuri siksi kannattaa päästä nopeasti yli noidista ja lentävistä apinoista.

Gregory Maguiren Wicked-kirja ei itse asiassa ole tarkoitettu lainkaan lapsille. Se on musikaaliin verrattuna paljon synkempi aikuisten satu. Sen tapahtumat ovat kuitenkin alkuasetelman jälkeen hyvin erilaiset kuin musikaalissa, joten kirjaa ei kannata lukea ennen elokuvan näkemistä, mutta se voi olla mielenkiintoinen luettava Wicked-faneille.

Wickedin toteutus ylittää odotukset

Uskon, että elokuva täyttää Wicked-fanien toiveet. Elokuva on melko uskollinen näyttämömusikaalille, mutta se syventää hahmoja ja heidän välisiä suhteitaan. Mukana on kaikki laulunumerot näyttämöversiosta, mutta sovituksissa on eroja.

Visuaalisesti elokuva on viimeistä yksityiskohtaa myöten hiottua silmäkarkkia silmäkarkkia. Elokuva on kuvattu pitkälti oikeissa lavasteissa, jotka ovat saaneet insipiraatiota 1920-luvun art deco -tyylistä. Munchkinlandin pelloille on kerrottu istutetun peräti 9 miljoonaa tulppaania.

Oikeiden lavasteiden ja digitaalisten tehosteiden yhdistäminen on niin saumatonta, että on vain hyvä, että elokuva tehtiin vasta nyt eikä 15 vuotta sitten. Jokainen kohtaus ylitti kaikki odotukseni.

Defying Gravity

Musikaalielokuvassa yksi tärkeimmistä asioista on tietysti roolitus ja varsinaiset laulusuoritukset, ja Wickedissä kaikki menee niin nappiin kuin vain voi. Alkuperäisen musikaalin päätähdet Idina Menzel (joka on antanut äänensä myös Frozenin Elsalle) ja Kristen Chenoweth ovat monille ne ainoat oikeat Elphaba ja Glinda, mutta rooleihin valitut Cynthia Erivo ja Ariana Grande eivät todellakaan kalpene esikuviensa rinnalla.

Cynthia Erivon kohdalla mainitaan usein, että hän olisi ensimmäinen tummaihoinen Elphaba, mutta vaikka se ei olekaan aivan totta, rooliin tulee silti uudenlaista syvyyttä, kun tietää, ettei vihreän meikin alla oikeasti olekaan valkoista ihoa. Suurelle yleisölle tutumpi pop-prinsessa Ariana Grande taas yllättää paitsi näyttelijänä myös komediennena. Kahden naisen välinen kemia toimii niin, että liikutuksen kyyneliä on pyyhittävä poskilta useammankin kerran, ja valkokankaalta välittyy tunne, että näyttelijöiden ystävyys kantaa myös studion ulkopuolelle.

Ja laulu, voi veljet. Grande laulaa täysin uskottavasti Glindan korkeat sopraano-osuudet täysin puhtaalla klassisella tyylillä, ja Erivo taas belttaa Elphaban osuudet niin, että tulkinta voittaa monin paikoin jopa Idina Menzelin alkuperäisen Broadway-levytyksen.

Mikä tekee tästä vielä vaikuttavampaa on, että laulut on nauhoitettu livenä elokuvan kuvauksissa sen sijaan, että ne olisi äänitetty ensin ja esitetty lavasteissa huulisynkkauksena. Tämä vaikuttaa myös siihen, että lauluesitykset näyttävät ja tuntuvat aidoilta, mikä lisää niihin vielä asteen verran koskettavuutta.

Musikaalin tunnetuimmat kappaleet lienevät Glindan esittämä Popular sekä koko teoksen varsinainen voimabiisi Defying Gravity, joka alkaa duettona ja jonka päätteeksi Elphaba kajauttaa ilmoille taisteluhuutonsa.

Fiyeron roolissa nähtävä Jonathan Bailey on niin ikään vaikuttava ja vakuuttava. Hänen laulunsa Dancing Through Life ei edellytä samanlaista vokaaliakrobatiaa kuin pääosanaisten, mutta hän pääsee esittämään laulunumeronsa aikana myös elokuvan näyttävimmän tanssikohtauksen Shizin kirjastossa.

Nessarosen roolissa on oikeasti pyörätuolia käyttävä Marissa Bode, mikä herättää tiettyjä kysymyksiä ensi vuonna julkaistavan kakkososan suhteen, mutta odotetaan sitä, ja katsotaan, mitä vastukset ovat.

Vanhoille Wicked-faneille tarjoillaan myös hauska yllätys, kun Idina Menzel ja Kristen Chenoweth tekevät cameo-roolit Smaragdikaupungissa. Nähdäänpä itse säveltäjä Stephen Schwartz myös Ozin palatsin vartijana.

Wicked: For Good

Kun elokuva päättyi, olin niin liikuttunut, etten pystynyt hetkeen edes puhumaan. Se teki niin syvän vaikutuksen myös muuhun perheeseeni, että kävimme katsomassa sen elokuvateatterissa toisenkin kerran ja tyttäreni vielä kolmannen. Kyynelehdin toisella kerralla vähintään yhtä paljon, ja tyttärenikin itki niin, että hän oli pelännyt, ettei saa henkeä. Elokuva kestää hyvin useammankin katselun, ja laulujahan voisi kuunnella aina vain uudelleen.

Elokuvan soundtrack-levy onkin soinut repeatilla kotonamme, ja sitä kuunneltiin joulukuussa jopa enemmän kuin joululauluja.

Tätä kirjoittaessa en ole vielä katsonut elokuvaa suoratoistosta (ehkä huomenna?), mutta olen lukenut, että tarjolla on pidennetty versio ja myös joitain poistettuja kohtauksia. Olen nähnyt elokuvasta vain englanninkielisen version, ja haluan ehdottomasti nähdä sen uudelleen myös suomalaisilla äänillä ja kuulla Laura Voutilaisen tulkinnan Elphabasta ja Saara Aallon Glindana.

Sitten ruvetaan laskemaan kuukausia ja päiviä kakkososan, Wicked: For Good, julkaisuun!