CircOpera 2.0 on Opera curiosin unelmateos

Kansallisooppera tuotti ensimmäisen CircOpera-esityksensä kuusi vuotta sitten. Oopperan lavalla ei ollut aiemmin nähty sirkusta, ja klassista musiikkia ja sirkustaiteilijoita yhdistävä esitys oli hitti ja arvostelumenestys. Kaikki kahdeksan näytöstä myytiin nopeasti loppuun, ja esitys palasi uudelleen ohjelmistoon kolme vuotta myöhemmin. Nyt CircOperasta on tehty täysin uusi versio, CircOpera 2.0, Jere Erkkilän ohjauksessa.

Konsepti on sama: klassisia hittikappaleita ja henkeä salpaavaa nykysirkusta, mutta kaikki ohjelmanumerot ovat uusia. Esitys on hyvin helposti lähestyttävä myös heille, joille ooppera on taidemuotona vieraampi, ja monet kappaleet kuulostavat todennäköisesti tutuilta, vaikka niitä ei osaisi nimetäkään: Lakmé-oopperan kukkaisduetto, Papagenon aaria Mozartin oopperasta Taikahuilu, Puccinin Madama Butterflyn hyräilykuoro, Camille Saint-Saënsin Dans Macabre, Donizettin Una furtiva lagrima opperasta Lemmenjuoma, Vivaldin neljän vuodenajan Kesä, Verdin Dies irae, Prokofjevin Montaguet ja Capuletit baletista Romea ja Julia

Sirkusesitykset ovat ihastuttavia, hämmästyttäviä ja jopa henkeäsalpaavia. Kun Alexandra Royer heittää voltin aisalla, tekisi mieli sulkea silmät, mutta ei voi olla katsomattakaan.

Ray Navasin ja Israel Cartes Soton kuolemanpyörä näyttää oikeasti hurjalta, ja kun toinen miehistä kerran horjahtaa, yleisöstä kuuluu kohahdus.

Myös ensimmäisessä CircOperassa esiintyneet Kati Pikkarainen ja Victor Cathala ovat hurmaava pari. Järkälemäinen mies kanniskelee pikkuruista naista kuin posliininukkea.

Eric Batesin sikarilaatikot uhmaavat painovoimaa.

Esitykseen yhdistyy hienoja interaktiivisia projijsointeja, joiden takana on Vitamin Studio. Kun esimerkiksi Korri Aulakh keinuu traptetsilla, efektit reagoivat trapetsin liikkeisiin ja lennähtävät tieltä kuin tuulen mukana.

Oopperalaulajat vaihtelevat esityksittäin. Näkemässämme esityksessä lauloivat sopraano Iris Candelaria, mezzosopraanot Elli Vallinoja ja Anna Erokhina, tenori Heikki Hattunen, baritoni Aarne Pelkonen sekä basso Visa Kohva. Mukana on myös oopperan kuoro, joka pääsee pääosaan Verdin Dies Iraessa, jota lauletaan pyroefektien loisteessa.

Myös muusikot pääsevät irrottelemaan: Lakmén kukkaisduetossa laulajat lentävät, toisessa kappaleessa ilmaan nousee kapellimestari. Zerlinan ja Don Giovannin duetossa Là ci darem la mano laulajat suljetaan laatikoihin ja pilkotaan palasiin. Orkesteri on tuotu montusta lavalle. Lyömäsoittajat soittavat liikkuvaa marimbaa samalla kun akrobaatit tekevät heidän ylitseen voltteja.

CircOpera 2.0 on esitys, joka jokaisen Opera Curiousin pitäisi nähdä. Jo pelkästään lavalla esiintyvien taiteiljoiden määrä on vaikuttava, kun mukana on sekä orkesteri, kuoro, solisteja, tanssijoita että sirkusesiintyjiä. Tällainen matalan kynnyksen esitys tutustuttaa hienosti oopperan maailmaan ja saattaa sytyttää oopperakipinän isompaankin roihuun. Näin kävi myös itselleni kuusi vuotta sitten. Silloin olin nähnyt oopperoista vain Taikahuilun, mutta nyt käyn oopperassa jo aivan säännöllisesti, ja haluan nähdä kaikki mielenkiintoiset uutuudet.

Tähän esitykseen sain lipun Kansallisoopperalta, mutta pidin siitä niin kovasti, että ostin liput jo toiseen näytökseen itselleni ja tyttärelle joululahjaksi. Valitettavasti kaikki 26 (!) näytöstä myytiin jo loppuun, mutta peruutuspaikkoja kannattaa seurata. Ja oopperalle terveiset: lisää tällaista!

Lippu saatu Kansallisoopperalta.

Kuvat: Emma Suominen.

Lisää oopperoita:

kulttuuri teatteri musiikki

Ruoan perässä Turussa

Senhän tietää, kun me lähdemme Rouvan kanssa teatterimatkalle, kuten nyt Turkuun katsomaan Hiljaisia siltoja, tavoitteenamme on myös syödä mahdollisimman hyvin ja paljon! Tällä kertaa olimme kiinnostuneet ravintoloiden lisäksi myös hapanjuurileivonnasta, ja Rouva oli bongannut etukäteen kaksi leipomoa, joissa oli ehdottomasti ehdittävä käydä.

Leipomo Gryn

Teatteriesityksemme alkoi klo 14. Olimme Turussa klo 11. Meillä oli siis hyvin aikaa sekä syödä lounas että käydä tutustumassa Forum-korttelin leipomo Gryniin.

Ostimme matkaamme valikoiman hapanjuureen leivottuja croissanteja. Aah, mikä rapeus! Kuulimme etukäteen erityisesti sinihomejuustotäytteisistä rocquefort-croissanteista, enkä ihmettele. Ne olivat myös meidän suosikkejamme.

Hügge

Lounaspaikaksi Rouva valitsi jokirannassa sijaitsevan ravintola Hüggen. Hügge on kasvisravintola, mutta sanoisin, että tämä on juuri sellainen ravintola, johon jokainen kasvisruokaskeptikko pitäisi tuoda. Niin maukasta ja täyttävää, että olimme vyöryä ulos lounaamme jälkeen, kun otimme jaettavaksi kolme alkuruokaa ja kaksi pääruokaa.

Burrataa ja omenaa. Avokadoa & nuoc cham chay -kastiketta.

Maissihummusta ja Hüggen leipää.

Paistettuja gnoccheja metsäsienikastikkeessa. Satay-curry ja grillattua palsternakkaa.

Omena-parfait ja sitruunakreemiä.

* * *

Teatterin jälkeen heitimme kamat pikaisesti hotellille. Majoituimme jälleen Park Hotelissa, joka on tuttu jo edellisiltä Turun-retkiltämme. Täytyy sanoa, että lounaamme oli niin täyttävä, että ei ollut varsinaisesti nälkä, mutta kun illallisvaraus oli jo tehty, niin…

Kakolan Ruusu

Aivan ensisijaisesti olisimme halunneet käydä ravintola Kaskiksessa, sillä emme ole edelleenkään käyneet siellä. Yritin jopa tehdä varausta sen tasan 60 vuorokautta aiemmin keskiyöllä, mutta ravintola varattiin täyteen noin 3 sekunnissa, ja jäin nuolemaan näppejäni. Kun jonotuslistakaan ei näyttänyt tuottavan tulosta, oli tehtävä varaus toisaalle. Valitsimme samojen omistajien Kakolan Ruusun, joka ei sekään ollut varsinaisesti huono vaihtoehto.

Kävimme Kakolan Ruusussa jo kerran aiemmin, mutta kokemus jäi silloin kähisevien ja kiukkuisten lasten vuoksi jotenkin puolinaiseksi. Nyt pääsimme siis ravintolaan ihan kahdestaan, ja täytyy myöntää, että tällä kertaa olimme hyvin vaikuttuneita.

Pohdin Rouvalle jälkikäteen, että vaikka ruoka ei sinänsä ollut monimutkaista, jokaisessa annoksessa oli jotain yllättävää tai erityistä, ja kaikki oli vain yksinkertaisesti aivan törkeän hyvää. Lisäksi oli ilahduttavaa huomata, että kaikille liharuoille oli tarjolla myös vegaaninen tai vegevaihtoehto. Testasimmekin mielenkiinnon vuoksi yhtä, ja pidimme siitä kovasti.

Haudutettua purjoa, kylmäsavustettua silakkaa ja rapeaa perunaa.

Vegaaninen ”linnunmaksamoussea, punajuurta ja hapanjuurisipsiä”, jossa linnunmaksa on korvattu keltajuurella.

Kurpitsansiemendumplingseja, sahramikastiketta ja lehtikaalia.

Grilllattua iberico-possua, päärynää ja munakoisopyrettä.

Bageri Å

Hyvin nukutun yön jälkeen pyörähdimme vielä muutamalla kirpputorilla (Puutorin Kirppis, Maanantaimarket ja Merkitys) ja matkustimme Kakolanmäen kuuluisalla funikulaarilla takaisin Kakolaan.

Aivan Kakolan ruusun vieressä on leipomo Bageri Å, joka tekee niin ikään hapanjuureen leivottavia croissanteja ja myös hapanjuuripullia. Ostimme kotiin tuliaisiksi valikoiman herkkuja, mutta emme voineet vastustaa kiusausta maistaa yhdet Pastel de natat ja hapanjuuripullan paikan päällä kahvin kanssa.

* * *

Kahden päivän ja yhden yön mittainen miniloma Turussa oli tervetullut, ja otimme siitä todella kaiken irti!

hyvinvointi matkat ravintolat