Vietämme tänäkin vuonna joulun Helsingissä, omassa kodissa. Mitä vanhemmaksi tulee, sitä enemmän kaipaa omia perinteitä – ja varsinkin omaa rauhaa – ja kiinnostus lähteä ajelemaan tuntien ajomatkan päähän sukulaiskierrokselle on häviävän pieni.

Saimme onneksi tänä vuonna myös Helsinkiin valkean joulun, ja lunta on tullut viime päivinä juuri sopivasti, jotta pääsimme aatonattona koko perheen voimin laskemaan mäkeä Kaisaniemessä.

Viime vuonna pulkkailu oli poikaselle vielä turhan hurjaa menoa, mutta nyt hänkin oli aivan innoissaan sekä pulkan että naapurilta lainassa olleen Stigan kyydissä. Saipa hän houkuteltua jopa Rouvan Stigan kyytiin, ja kerta oli kuulemma Rouvan ensimmäinen!

Joulua on valmisteltu täällä rennoin ottein. Viikolle ei ollut suuria tavoitteita, ja voin ilolla kertoa, että kaikki tulee valmiiksi huomiseksi. Kuusi on koristeltu, piparkakkutalo koottu ja joululaatikot menossa uuniin. Päätin jälleen kokeilla myös imellettyä perunalaatikkoa, ja sekin on imeltymässä matalassa lämmössä. Aattoyölle on jäljellä enää lahjojen paketointi.

On mahtavaa, miten 6-vuotias osaa jo odottaa tiettyjä juttuja joulusta, ja hänkin osaa kertoa, mitkä ovat meidän jouluperinteitämme. Kuten piparkakkutalon tekeminen.

Kyselimmekin tytöltä, mikä hänestä on parasta joulussa. Ajattelin, että hän sanoisi: ”Joululahjat.” Hänen mielestään parasta joulussa olivat kuitenkin joulukuusi, äidin tekemät toffeet, joita hän pääsee käärimään papereihin, sekä joulukinkku.

Siitä tulikin jo pieni haaste, sillä emme olleet ajatelleet tänä vuonna paistaa kinkkua lainkaan. Onneksi kysyin kuitenkin jo pari päivää sitten, mitä jouluruokaa tyttö odottaa eniten, ja kun vastaus oli ”joulukinkku”, oli selvää, että isin tehtävä on hommata kinkku pöytään. Kävin eilen hakemassa Herkusta pienimmän mahdollisen, vajaan kaksikiloisen, luomukinkun, joka pistetään aattoaamuna uuniin.

Rouva puolestaan kertoi, että joulussa hänestä parasta on se tunne, että hetkeen ei ole kiire mihinkään ja voi rauhassa hiihdellä kotona vaikka pyjamassa muutaman päivän. Hänelle parasta ovat omat jouluperinteet ja meille perinteinen jouluaaton bliniateria.

Ehdimme viettää Rouvan kanssa yhteisiä jouluja viitisentoista kappaletta ennen tytön syntymää, ja pohdimme tänäänkin sitä, miten lasten myötä joulut ovat saaneet aivan toisenlaisen merkityksen, ja miten joulu tuntuu nyt taas enemmän joululta. Lapset todella tekevät joulun.

Itselleni joulussa parasta on Rouvan tavoin kiireettömyys: se kun jouluvalmistelut ovat ohi, ja muutaman päivän voi syödä valmiita ruokia ja vain olla. Katsoa vaikka telkkua ja pelata pelejä. Nyt onkin sekä hyllyssä että joulupaketeissa odottamassa muutama peli, joita en malta odottaa päästä pelaamaan tytön kanssa.

Ja kyllä minulle tärkeää ovat myös lahjat. Ei niinkään se, mitä itse saan, vaan se, kun muu perhe avaa omat lahjansa ja ovat mitä todennäköisimmin iloisia lahjoistaan. Jouluun kuuluvat myös joululaulut, ja odotan sitä, että jatkossa myös lapset osallistuvat niiden laulamiseen pianon ääressä.

Oikein ihanaa joulua myös sinulle, missä ja miten tahansa sitä sitten haluat viettääkin!