Eroon lastenvaatteistaaahhh… (+ Ipanaisen arvonta)

Helsingin Siltasaaressa Hakaniemen torin tuntumassa sijaitsevasta Ipanaisen kirpparista on tullut vaivihkaa lempipaikkani lastenvaatteiden ja -kenkien ostamiseen. Poikkeamme kaupassa usein ohikulkiessamme ja olemme löytäneet sieltä lapsille monet kengät, mekot, housut ja paidat. Vaatteet kiertävät liikkeessä hyvin, ja käytännössä rekeissä ja hyllyissä on joka viikko uutta tavaraa.

Ipanainen-5.jpg

No siinähän on juuri sopivat Gore-Tex-kengät syyskeleille!

Ipanainen-1.jpg

Se puhelin taisi olla tuolta leikkialueelta. Pitää palauttaa sinne.

Ipanainen-1-2.jpg

Kirpputorin konsepti on myös myyjälle loistava. Vaatteet ja lelut vain pakataan Ipanaiselta saatavaan kassiin, ja kaikki muu tehdään puolestasi: vaatteiden hinnoittelu, esillepano ja myymättä jääneiden vaatteiden kerääminen pois myyntijakson jälkeen. Myymättä jääneet vaatteet voi halutessaan lahjoittaa hyväntekeväisyyteen. Palvelun perusmaksu on 58 euroa, ja vaatteet ovat sillä hinnalla myynnissä kahdeksan päivää.

Ei ihmekään, että palvelu on niin suosittu, että tälläkin hetkellä seuraavat perusjaksot tulevat myyntiin vasta 3.12.2018. Viikoittain aukeaa myös pikajaksoja, joiden veloitus on 65 euroa. Pikajaksolla vaatteista maksetaan myös 50 %:n provisio, jota perusjaksossa ei makseta.

Ipanainen-6.jpg

Vaikka annamme pieneksi käyneitä vaatteita eteenpäin tuttavillemme hyvin avokätisesti, aivan kaikkea emme saa heillekään kiertoon, ja varsinkin 86-senttisiä tai sitä pienempiä vaatteita tuntuu kaikilla olevan enemmän kuin tarpeeksi. Olen ihmetellyt usein, miten kenelläkään voi olla tarvetta ostaa vauvoille ja taaperoille uusia vaatteita, kun käytettyjäkin on tarjolla niin paljon, ettei edes ilmaiseksi kelpaa.

Vaatteet ehtivät olla käytössä pahimmillaan vain muutaman kuukauden ennen kuin ne jäävät pieniksi. Mekin olemme saaneet kavereiltamme niin valtavasti käytettyjä lastenvaatteita, että osa vaatteista on ehtinyt käydä jopa pieniksi ennen kuin niitä on ehditty pukea päälle kertaakaan.

Keräsin nyt kaikki alle 92-senttiset vaatteet kaapeista ja niiden päältä ja kiikutin ne Ipanaiseen. *) Ei niiden joukossa ollut juuri mitään mainitsemisen arvoista: bodyja, college-housuja, jotkin farkut, muutamat kengät ja kahdet 86-senttiset haalarit. Jännä nähdä, minkä verran niistä palautuu rahaa. Viimeksi myyntituotot olivat 250 euron luokkaa, mikä oli oikein hyvin, sillä toinen vaihtoehto olisi ollut kiikuttaa vaatteet Recciin tai Uffin laatikkoon.

Ipanainen-4.jpg

Aaahhh…. miten voi tuntuakin näin hyvältä päästä eroon ylimäärisistä tavaroista?

Vaikka itselleni Ipanaisen kirppari on juuri nyt kaikkein tarpeellisin, liikkeen valikoimassa on myös monenlaista muuta lastentarviketta, kantovälinettä, potkupyörää ja reppua. Olemmekin löytäneet liikkeestä lahjoja useammalle pienelle ipanalle heidän syntymäpäivilleen.

Ipanainen-10.jpg

Ipanaisen väki vinkkasi, että heillä on nyt myös uusittu verkkokauppa osoitteessa ipanainen.fi. Jos et siis pääse paikan päälle Siltasaareen, voit käydä liikkeessä online-ostoksilla. Ipanainen antoi myös 2 kpl 25 euron lahjakorttia verkkokauppaan, ja laitoin ne arvottavaksi Instagramin puolelle. Siispä kipin kapin Instan kautta Ipanaiseen!

Ipanainen-8.jpg*) Ipanainen tarjosi kirpparin perusjakson veloituksetta.

Perhe Lapset Vanhemmuus

Kahdenkeskisen ajan tarpeessa

Nyt tuntuu siltä, että olemme kahdenkeskisen ajan tarpeessa. En tarkoita parisuhdeiltoja Rouvan kanssa vaan aikaa aivan toisen perheenjäsenen seurassa.

Pokemon-jahti-1.jpg

Viime aikoina elämä on pyörinyt aika lailla herra 2-v:n ehdoilla, ja hänen tahtomisiaan ja ei-tahtomisiaan kuunnellaan edelleen päivittäin niin, että siinä jää isompi lapsi väkisinkin pienemmälle huomiolle. Ja vaikka mitään erityistä kriisiä ei olisi päällä, 2-vuotiaan kanssa ei voi kuitenkaan tehdä samoja asioita kuin ilman häntä.

Esimerkiksi nyt, kun vietin sekä lauantai- että sunnuntaipäivät kolmestaan lasten kanssa, teimme tietysti aivan erilaisia asioita kuin mitä olisimme voineet tehdä vain tytön kanssa kaksin.

Ei pidä ymmärtää tätäkään väärin: on lasten kanssa kolmestaankin paljon hyviä hetkiä, ja esimerkiksi tänään he leikkivät pitkät ajat yhdessä erittäin sopuisasti, ja myöhemmin iltapäivällä vietimme vielä pitkän tovin leikkipuistossa. Mutta sielläkin mentiin pienemmän ehdoilla, ja kun tyttö huuteli: ”Isi kiipeä sinäkin tänne ylös kiipeilytelineeseen”, oli vaan vastattava, että en voi, kun pitää olla auttamassa tätä pienempää ylös ja alas.

Isompi lapsi on kyllä hyväksynyt tilanteen eikä protestoi ainakaan ääneen, kun hänelle sanotaan, ettei voida tehdä jotain pikkuveljen vuoksi.

Olen tullut kuitenkin tästä viime aikoina jotenkin tosi surulliseksi. Kun kaikki tehdään jatkuvasti 2-vuotiaan ehdoilla, on vaikea muistaa, että 6-vuotiaskin kaipaisi joskus omaa aikaa isin tai äidin kanssa ja sitä, että asioita tehtäisiin välillä myös hänen ehdoillaan. Siihen on vaan viime aikoina ollut liian vähän mahdollisuuksia.

Rouvan palattua kotiin päätin, että teemme jotain ihan kahdestaan tytön kanssa, ja lähdimme Pokémon-jahtiin. Sain viime viikolla töistä uuden puhelimen, joten tyttö sai vanhan puhelimeni käyttöönsä. ”Käyttöönsä” siinä mielessä, että sitä käytetään vain, kun sovitaan ja siinä ei ole sim-korttia. Sillä voi siis ottaa kuvia, ja kun itse jaan omasta puhelimestani nettiyhteyden, sillä voi pelata Pokémonia.

Pokemon-jahti-2.jpg

Ja olipa kivaa olla ihan kahdestaan. Kävellä tunnin ajan mihin huvittaa ja iloita uusista hahmoista, joita pelissä löytyi. Jutella rauhassa. Ottaa kuvia puista.

Luulen, että tätä tehdään nyt useamminkin.

Perhe Lapset Vanhemmuus