Puutarhakesä 2022

Terveisiä puutarhakesästä 2022! Kun puutarhamökkikausi on vääjäämättä kääntymässä kohti loppuaan ja jäljellä enää sadonkorjuun rippeitä ja syystöitä, on paikallaan vetää yhteen, mikä tänä kesänä onnistui ja mikä ei.

Kylmä alkukesä

Toivoin tänäkin vuonna viileää ja sateista kesää, mutta toisin kävi. Alku näytti lupaavalta, ja toukokuu ja kesäkuun alku olivat hyvin viileät. Niin viileät, että koko kasvukausi käynnistyi pari viikkoa tavanomaista myöhemmin, ja alkukesän kukatkin kukkivat selvästi myöhemmin kuin aiempina vuosina.


Tänä vuonna juhannusruusun kukkiminen osui täsmällisesti juhannukseen. Aiempina vuosina se on kukkinut jo pari viikkoa ennen.

Viime talvi oli puutarhalle vaikea. Ongelmia oli kaksi: syksy oli märkä ja pakkaset tulivat yhtäkkiä. Ne myös kestivät keväällä pitkään, ja paksu jäälautta tukahdutti alleen monia kasveja. Monet puutarhurit raportoivat perennojen joukkokuolemista, ja itsekin menetimme ainakin pari pionia, harjaneilikoita, tulikukat, ukkolaukat, narsisseja ja lisäksi kaiken kasvatuslaatikoissamme kasvaneen mintun, joka levisi aiemmin aivan hallitsemattomasti, ja luulimme, että sitä ei tappaisi mikään. Onneksi vahingot jäivät silti melko vähäisiksi, ja vaikkapa raparperi tuotti satoa aivan normaalisti ja mökin lämpimällä David Austin -ruusut ja laventeli eivät kärsineet.

Kuuma ja kuiva keski- ja loppukesä

Juhannuksena lämpötila pomppasi yhtäkkiä hellelukemiin ja pysyi siellä tai sen lähistöllä melkeinpä koko kesän, kunnes elokuun viimeisinä päivinä lämpötila romahti hellelukemista aivan yhtäkkiä 15 asteella, ja alle viikossa trooppiset yöt vaihtuivat 5 asteen yölämpöön.

Mutta sateita ei ole juurikaan tullut. Suomi on tänä kesänä jakautunut vahvasti kahtia, ja siinä missä lännessä ja pohjoisemmassa on ollut ukkosia ja vedenpaisumuksia, Helsingissä ei ole satanut kuin muutaman kerran kunnolla. Elokuu oli erityisen kuiva: kun elokuun sademäärien keskiarvo on Helsingin Kaisaniemessä 81 mm, tänä vuonna sademäärä jäi alle kymmenesosaan siitä, 6 mm:iin. Sademäärät ovat toki hyvin paikallisia, ja mökillä meillä ei ole sademittaria, mutta voin kertoa ihan ilman mittariakin, että hyvin kuivaa on.

Sato talteen

Kuivuus näkyy tietysti puutarhassa, jossa kaikki kasvit ovat letkukastelun varassa. Kastelu keskittyi lähinnä kasvatuslaatikoihin, kasvihuoneeseen ja vihanneksiin, ja perennat ja pensaat jäivät vähäisemmän veden varaan. Vadelmat tekivätkin surkeimman sadon, mitä muistan. Karhunvatut kuivuivat pystyyn, mutta marjoja on saatu kuitenkin pieniä määriä puuron ja jogurtin päälle.

Omenasadosta on tulossa niinikään pieni: kun yleensä tässä vaiheessa syksyä pudokasomenoita kannetaan kotiin kassikaupalla, sain vasta eilen mukaani ensimmäisen, hyvin pienen pussillisen puusta ravistelemiani omenoita, vaikka omenat kukkivat kyllä alkukesästä näin kauniisti.

Keltaisia luumuja tuli sen sijaan ihan hyvin. Tyhjensin viimeisetkin luumut luumupuusta viikko sitten

On myös kasveja, jotka ovat pitäneet lämmöstä, ja kun ne ovat saaneet riittävästi kastelua, sato on parempi kuin koskaan: ulkotomaatit. Olemme kasvattaneet Outdoor Girl -nimisiä ulkotomaatteja aiempinakin vuosina, ja niiden sato on ollut mielestäni sangen vaatimaton. Tänä vuonna samainen lajike on kuitenkin tehnyt enemmän tomaatteja kuin kertaakaan aiemmin, ja myös mökin seinustalle kokeen vuoksi kasvamaan laitettu oranssi Sungold, joka on varsinaisesti kasvihuonetomaatti, on sekin tehnyt satoa.

Kasvihuoneen puolella tomaattisato on ollut hyvä. Kokeilimme tänä vuonna muutamaa uutta lajiketta: vihertävänkeltaista Green Grapea, raidallista Tigerellaa ja hivenen vaaleanpunervaa lajiketta, jolla on varsinainen nimihirviö: Container Tomato Raspberry Colored. Viimeksi mainittu on hyvin satoisa pensastomaatti, joka ei siis köynnöstä ja joka jää muita lajikkeita selvästi matalammaksi. Tätä laitamme ensi vuonnakin.

Tomaattikausi ei ole suinkaan vielä ohi, ja raakileita on kypsymässä yhä hyvä määrä. Kuva alla on eiliseltä.

Vihreä papu on tänä vuonna (vahingossa) matalampaa lajiketta kuin aiempina vuosina, mutta satoa on tullut aivan yhtä runsaasti.

Kurkkuja olemme saaneet tänä vuonna sangen runsaasti. Kasvihuonekurkku tuotti mukavasti satoa koko heinäkuun ja pitkälle elokuulle.

Avomaan kurkut kärsivät jonkin verran kuivuudesta, mutta kasveja oli niin monta, että kurkkuja on kannettu silti kotiin enemmän kuin tarpeeksi.

Kesäkurpitsalle tapahtui jotain, ehkä ruukku oli sille liian kuuma, ja saimme niitä vain muutaman.

Tämän vuoden uutuus puutarhan puolella on oranssi Hokkaido-talvikurpitsa, joita kasvaa kahdessa penkissä. Näyttää siltä, että saamme syötäväksi useamman komean kurpitsan, mutta ne saavat jatkaa kypsymistään ensimmäisiin yöpakkasiin asti.

Kasvihuoneessa taas kasvaa toinen uutuus, varsiparsakaali, joka onkin ollut ilahduttava ja satoisa tuttavuus, jota olemme syöneet jo monet kerrat useamman viikon ajan.

Lehtikaali on tehnyt satoa runsaasti. Tänä vuonna kaalit oli suojattu tiiviisti harsolla niin pitkään kuin kaalit mahtuivat sen alle, joten ne eivät joutuneet hyönteisten tai niiden toukkien syömäksikään ennen kuin vasta nyt, kun kaaliperhosen toukat iskivät niihin.

Verannalla kasvava viikunapuu on tehnyt ennätyssadon. Viikuna tekee hedelmää, jos se saa talvehtia viileässä, pakkasta se ei kuitenkaan kestä. Mökillä on mahdollista pudottaa talveksi lämpötilaa niin että se on vain muutamia asteita plussan puolella. Puu pudottaa talvella kaikki lehtensä mutta kasvattaa ne keväällä takaisin hedelmien alkujen kanssa.

Yhden viikunapuun jo tapoimme, kun sitä ei alettu kastella riittävän aikaisin kevättalvella. Tämä on saanut vettä talvella kerran kuussa ja helmikuusta alkaen parin viikon välein, ja nyt toisen talvensa jälkeen viikunapuu palkitsi työmme tuottamalla yli 30 viikunan alkua! Kaikki eivät kypsy, ja osa on jo pudonnut pois, mutta olemme keränneet talteen jo reilut kymmenen viikunaa.

Muita mökkiasioita

Mökkimatkailussa iso edistysaskel on ollut se, että olemme alkaneet pyöräillä mökille koko perheen voimin. Poika kasvoi liian isoksi pyöräni turvaistuimeen, ja vielä alkukesästä kuljin pojan kanssa mökille metrolla. Mutta sitten kun pyöräily alkoi vaikuttaa varmemmalta aloimme polkea yhdessä Herttoniemeen asti.

Mökin nukkumajärjestelyt menivät uusiksi, kun neiti 10-v kasvoi ulos alkoviin sijoitetusta kerrossängystä. Mittailin, että tilaan mahtuisi juuri ja juuri 120-senttinen runkopatja, joten  nyt olemme nukkuneet mökillä niin, että Rouva ja 10-v ovat jakaneet runkopatjan, 6-v on nukkunut sängyssä ja itse nukun yhä patjalla lattialla.

Ooni-pizzauuni on lämmennyt kesän aikana monta kertaa, ja olemme viettäneet puutarhajuhlia mökkinaapureiden kanssa useamman kerran.

Kesän paras hankinta oli akkukäyttöinen ruohonleikkuri. Olin jo pitkään kyllästynyt sähkökäyttöisen leikkurin johdon mukana roikottamiseen, mutta onneksi vanhan leikkurin johto meni rikki ja veti koko laitteen oikosulkuun kesken nurmikon leikkaamisen. Akkukäyttöinen leikkuri oli surisemassa pihalla jo muutama tunti myöhemmin.

Viikko sitten juhlimme kesän viimeisen viikonlopun kunniaksi venetsialaisia, ja senpä jälkeen ilma viileni tuntuvasti.

Kunnollisia sateita ei ole kuitenkaan näkynyt, eikä niitä ole myöskään luvattu ainakaan viikkoon, joten puutarhan ja muutama viikko sitten istuttamieni marja-aronioiden kastelu jatkuu yhä.

koti piha-ja-puutarha

Ooppera-arvio: Valkyyria palasi onnistuneella tulkinnalla Kansallisoopperaan

Richard Wagnerin Ring-tetralogian toinen osa, Valkyyria, on nyt vihdoin nähtävissä ja kuultavissa Kansallisoopperassa. Kansallisooppera tuottaa koko neljän oopperan sarjan uusina versioina, ja sen edellistä osaa, Reininkultaa, esitettiin Oopperassa kolme vuotta sitten. Valkyyrian piti saada ensi-iltansa jo keväällä 2020, mutta produktion ensi-ilta viivästyi yli kahdella vuodella. Seuraava osa, Siegfried on kuitenkin luvassa jo ensi keväänä.

Kuva: Ralph Larmann

Reininkullan tavoin myös Valkyyria on Anna Kelon ohjaama ja Mikki Kuntun lavastama ja valaisema. Musiikin johdosta vastaa Hannu Lintu.

Valkyyria jatkaa Reininkullan tarinaa, joka päättyi siihen, että ylijumala Wotan sai haltuunsa mahtisormuksen, jolla voi hallita maailmaa, mutta menetti sen Fafner-jättiläiselle, ja rakensi Valhalla-linnan ja muutti sinne asumaan vaimonsa Frickan kanssa.

Kuva: Stefan Bremer

Wotanilla on tämän jälkeen pitänyt kiirettä, sillä hän on ehtinyt siittää maailmaan lapsia siellä täällä. Valhallassa hänen luonaan asuvat heistä yhdeksän. He ovat valkyyrioita, soturinaisia, joiden tehtävä on tuoda taistelukentillä kaatuneita parhaita miehiä Valhallaan.

Kuva: Stefan Bremer

Wotan on kuitenkin piilotellut kahta kuolevaista lastaan, Siegmundia ja Sieglindeä, jotka ovat asuneet metsässä äitinsä kanssa. Kaksosten äiti on tapettu ja lapset ovat joutuneet eroon toisistaan, mutta he löytävät toisensa aikuisena uudelleen ja – kas – rakastuvat toisiinsa niin, että menevät naimisiin.

Wotanin puoliso Fricka on raivoissaan tästä sukurutsasta, ja miellyttääkseen vaimoaan Wotan määrää lempilapsensa, valkyyria Brünnhilden (jonka äiti on puolestaan jumalatar Erda) tappamaan kaksoset.

Kuva: Stefan Bremer

Brünnhilde uhmaa isänsä käskyä ja haluaa pelasta sisarpuolensa. Siegmund saa kuitenkin surmansa, mutta raskaana oleva Sieglinde pääsee Brünnhilden avulla turvaan. Wotan rankaisee Brünnhildea vaivuttamalla hänet syvään uneen ja ympäröi Brünnhilden tulirenkaalla. Sen läpi pääsee vain rohkea pelastaja, joka saa myös Brünnhilden puolisokseen.

Jotta tarina ei olisi riittävän erikoinen, oopperasarjan seuraavassa osassa, Siegfried, Brünnhilden pelastaa ja nai Siegmundin ja Sieglinden poika Siegfried, jonka täti Brünnhilde siis on sekä isän että äidin puolelta. Tämä lienee osa sormuksen kirousta, josta Wotania varoitettiin jo Reininkullassa.

Siinä missä sisarusrakkauden seuraaminen tuntuu paikoin kiusalliselta, Wotanin ja Brünnhilden suhde on jopa koskettava. Wotan suree sitä, että hänen on rangaistava tytärtään mutta hänellä ei ole puolisonsa vuoksi muuta vaihtoehtoa. Brünnhilde alistuu kohtaloonsa, ja isä ja tytär heittävät toisilleen pitkät jäähyväiset.

Kuva: Stefan Bremer

Wotania esittää Valkyyriassa Reininkullan tavoin Tommi Hakala, rakastavaisia sisaruksia, Siegmundia ja Sieglindeä Joachim Bäckström ja Miina-Liisa Värelä, ja heidän siskopuoltaan Brünnhildeä Johanna Rusanen-Kartano. Wotanin puolisona, Frickana kuullaan Niina Keiteliä. Kaikki solistit esittävät osansa kunnialla, eläytyvät rooleihinsa ja laulavat juuri niin mahtipontisesti kuin Wagneria kuuluukin. Helpolla he eivät pääse. Teoksessa on kolme näytöstä, ja esitys kestää väliaikoinen liki viisi tuntia.

Kelon ja Kuntun tulkinta Valkyyriasta sijoittuu toisen maailmansodan aikoihin. Ylijumala Wotan on saanut nyt ylleen saksalaisen sotajohtajan univormun, ja Valhalla on sodan komentokeskus.

Kuva: Ralph Larmann

Siivekkäiden kypärien, haarniskojen ja keihäiden sijaan valkyyriat on puettu metsästysasuihin ja he kantavat kivääreitä. Oopperasarjan kenties tunnetuin teema, kolmannen näytöksen alkusoitto Valkyyrioiden ratsastus päättyy siihen, kun uhkeat valkyyriat paljastavat rintansa. Kappale on taattu korvamato, joka kaikuu korvissa vielä useita päiviä esityksen jälkeen.

Kuva: Ralph Larmann

Valaistus ja videoprojisoinnit ovat näyttävät, ja aivan lopussa katosta laskeutuva palava rengas saa pohtimaan, onko näin suuren palavan esineen tuominen sisään varmasti turvallista.

Kuva: Ralph Larmann

Esitys on ehdottomasti katsomisen arvoinen ja Wagnerin musiikki soi upeasti. Liki viiden tunnin esitys ei tuntunut laisinkaan liian pitkältä, ja jään jo odottaman sarjan seuraavaa osaa, Siegfriediä.

Lippu saatu Kansallisoopperalta.

Lisää oopperoita:

kulttuuri musiikki teatteri