Todisteita mökkiremontin etenemisestä

Huhut pienestä remonttiväsymyksestä ovat… no… aivan totta. Kesä-heinäkuussa mökkiremonttia tuli tehtyä niin intensiivisesti, että nyt on ollut kiva tehdä aivan muita juttuja, ja kun kasvihuonekaan ei vaadi enää kastelua parin päivän välein, mökillä on tullut käytyä harvemmin. Tässä kuitenkin todiste siitä, että homma etenee, sillä remonttifirmamme on päässyt jatkamaan töitään ja sähköasentajakin on vieraillut mökillä jo muutaman kerran!

Mökkiremontti - sähköt ja vesiputket-1.jpg

Kuvassa näkyvät tulevan keittiön viemäri- ja vesiputket sekä yksi seinän läpi viedyistä sähköjohdoista. Huraa!

Seuraavien viikojen aikana tapahtuukin oletettavasti paljon edistystä, sillä tiskipöytä ja hana saapuvat jo lähipäivinä, ja keittiön asennukset tapahtuvat (toivottavasti) jo aivan lähiaikoina.

Mökkiremontti - sähköt ja vesiputket-4.jpg

Päädyimme keittiön välitilassa hieman kokeelliseen ja omaperäiseen ratkaisuun: sen sijaan, että olisimme laatoittanet välitilan tai käyttäneet siinä lasilevyä tai pleksiä, lakkasin paperitapetin kalustelakalla! Tilan ei varsinaisesti tarvitse kestää vettä, mutta jos tiskipöydältä roiskuu siihen jotain, pinnan voi pyyhkäistä puhtaaksi.

Sähköjohtojen läpiviennit ja valaisimen, pistorasioiden ja valokatkaisijan asennus on nyt hyvin helppo tehdä, kun niitä varten ei tarvitse porailla reikiä muuhun kuin seinään. Sähköjohdot vedetään seinän toisella puolella olevan varaston kautta, joten jakorasiat ja suurimman osan johdoista saa risteilemään piilossa.

Myös listoitukset etenevät vintillä ja alkovissa.

 

Mökkiremontti - sähköt ja vesiputket-3.jpg

Mökkiremontti - sähköt ja vesiputket-2.jpg

Vaan voi kunpa pääsisin esittelemään valmista tai edes lähes valmista tupaa jo pian! Vielä sen jälkeen edessä on verannan maalaus, mutta se on pieni homma verrattuna tähän kaikkeen muuhun. Kiire siinä kyllä tulee, sillä kaiken pitäisi olla tehtynä ennen syyskuun loppua. Sen jälkeen alueella ei ole nimittäin vettä ja vaikkapa maalausvälineiden pesusta tulee mahdotonta. Mökin ulkomaalaus jää ensi vuoteen.

Pysy kuulolla.

Koti Sisustus

Seikkailu Paloheinässä

Taas mennään! Tällä kertaa Seikkailupuisto Korkeessa Helsingin Paloheinässä.

Seikkailupuisto Korkee Paloheinä-7.jpg

Olemme aiemmin käyneet Mustikkamaan Korkeessa, mutta sen matalalla kulkevat kantoradat kävivät neiti 6-v:lle jo liian pieniksi, ja pituus ei aivan riittänyt helpoimmille latvaradoille, joihin vaatimuksena oli 120 cm:n pituus. Kävimme kesällä Jyväskylän Laajavuoren seikkailupuistossa, jossa helpoimpien ratojen vaatimuksena oli 110 cm, ja sama pituus riitti myös Paloheinän Korkeeseen.

Neitiä hieman jännitti etukäteen, miten hurjia Paloheinän radat olisivat, ja valjaita pukiessa ilme oli vakava.

Seikkailupuisto Korkee Paloheinä-1.jpg

Mutta pian hän jo kiipeili puihin kuin vanha tekijä.

Seikkailupuisto Korkee Paloheinä-3.jpg

Paloheinässä turvavaljaat ovat hyvin erilaiset verrattuna edellisiin puistoseikkailuihimme. Mustikkamaalla ja Laajiksessa käytössä on Saferoller, joka liukuu koko matkan vaijeria pitkin kuin juna kiskoilla eikä turvaköyttä tarvitse irrottaa missään vaiheessa radalla.

Paloheinässä taas käytetään Edelrid Smart Belay -systeemiä. Siinä turvaköysiä on kaksi, ja niiden päässä on koukkumaiset turvalukot. Kun siirrytään tehtävältä toiselle, lukot irrotetaan ja siirretään seuraavalle vaijerille yksitellen. Turvallisen tästä systeemistä tekee se, että turvalukot ovat yhteydessä toisiinsa, eikä niitä voi avata yhtä aikaa: avoin lukko on napsautettava kiinni, jotta toinen lukko aukeaa.

Seikkailupuisto Korkee Paloheinä-4.jpg

Lisäksi puihun kiivetessä valjaat kiinnitetään hakasella turvaköyteen, joka toimii kuin auton turvavyö: hitaasti kiivetessä köysi liikkuu ylös ja alas, mutta äkillisessä liikkeessä (pudotessa) köysi lukittuu.

Tunsimme siis olevamme turvassa, ja ainakin itse pidin tästä Edelridin systeemistä enemmän kuin Saferollerista. Huomasin, että pitkissä vaijeriliu’uissa näillä laitteilla oli helpompi vaikuttaa siihen, miten päin tulee perille. Saferollerin kanssa käännyin usein selkä päin menosuuntaa enkä saanut enää käännettyä rintamasuuntaa eteenpäin.

Seikkailupuisto Korkee Paloheinä-10.jpg

Paloheinän seikkalupuistossa alle 130-senttisille on kolme rataa. Ensimmäinen on hyvin helppo, toinen aavistuksen vaativampi ja kolmas lähes pelkkiä vaijeriliukuja.

Seikkailupuisto Korkee Paloheinä-6.jpg

Loput kuusi rataa näyttivät huomattavasti haastavammilta, mutta niihin meillä ei ole asiaa vielä muutamaan vuoteen.

Seikkailupuisto Korkee Paloheinä-2.jpg

Kolme tuntia vierähti tämän supertytön seurassa vauhdikkaasti kuin vaijerilla liukuen, ja aloimme jo suunnitella, missä seikkailisimme seuraavan kerran!

Seikkailupuisto Korkee Paloheinä-5.jpg

Miksi tällaisia puistoja ei ollut silloin, kun olin itse lapsi?

Perhe Liikunta Lapset Vanhemmuus