2 x Whitney

Viime viikonlopusta tuli puolivahingossa Whitney Houston -teemaviikonloppu. Kävimme nimittäin katsomassa laulajasta kertovan uutuusdokumentin, Whitney, elokuvissa lauantaina, ja se jäi vaivaamaan mieltä niin kovasti, että katsoimme samana iltana vielä Netflixistä toisen Whitney-dokumentin kahden vuoden takaa: Whitney – Can I Be Me.

Whitney.jpeg

Tiesin jo elokuviin mennessäni, että kyseessä ei voi olla mikään hyvän mielen elokuva. Vaikka en ole sen syvemmin laulajan uraa ja sen viimeisiä käänteitä seurannutkaan, tähden päihteiden käyttö ja traaginen kuolema kuusi vuotta sitten ylittivät uutiskynnyksen myös Suomessa, joten yllätyksenä ne eivät tulleet.

Vasta tämän elokuvan myötä kuitenkin ymmärsin, miten sekaisin laulaja ja koko hänen lähipiirinsä tuntuivat olevankaan. Tiukka äiti, rahaa varastava isä, 10-vuotiaina huumeiden käytön aloittaneet narkkariveljet ja elokuvan shokkipaljastuksena vielä serkku, Dee Dee Warwick, joka käytti tähteä seksuaalisesti hyväksi lapsena.

Menestyksestään huolimatta Whitney ei ollut aina muiden afroamerikkalaisten suosiossa, sillä hänen musiikkinsa oli liian populaaria ja liian valkoista. Hänelle buuattiin palkintogaalassa, ja hän otti asian kovin raskaasti. Avioliitto Bobby Brownin kanssa vei hänet ehkä lähemmäs juuriaan getossa, mutta sysäsi hänen elämänsä muuten väärään suuntaan. Toinen käytti huumeita, toinen alkoholia. Yhdessä he päätyivät käyttämään kaikkea sekaisin.

Vaikka Whitneyn huumeidenkäyttö tulikin suurelle yleisölle tietoon vasta, kun hänen uransa oli huipullaan, se oli alkanut jo paljon aiemmin, jopa ennen kuuluisuutta. Kun laulaja päätyi yhteen Bobby Brownin kanssa, viihdekäyttö muuttui päivittäiseksi. Surullisen kuuluisassa Diana Sawyerin haastattelussa vuonna 2002 hän myönsi käyttäneensä alkoholia, marijuanaa, kokaiinia ja lääkkeitä, mutta kielsi crackin käytön. Myöhemmin hän myönsi senkin Oprah Winfreylle.

Kovin surullista on se, että Whitney oli juuri kuolemansa aikoihin ehkä pääsemässä ylös pahimmasta kuopastaan. Hän oli juuri lopettanut uuden Sparkle-elokuvansa kuvaukset mutta ei ehtinyt nähdä valmista elokuvaa ennen kuin hänet löydettiin hotellinsa kylpyammeesta Beverly Hillsissä.

Kaikkein järkyttävintä oli kuitenkin Whitneyn ja Bobby Brownin tyttären, Bobbi Christinan, kohtalo. Dokumentista kävi selväksi, että lapsi vietti hyvin erikoisen lapsuuden, jossa hän oli joko pitkiä aikoja erossa vanhemmistaan tai mukana kiertueilla. Vanhempien päihteiden käyttö jätti jälkensä ja tytär seurasi vanhempiaan huumeiden käytössä ja kuoli 22-vuotiaana vain kolme vuotta äitinsä jälkeen.

Laulajana Whitney oli upea. Hänen äänellensä ei ole vertailukohtaa, ja lavalla hän oli häikäisevä. Ne, jotka muistavat vuoden 1992, muistavat, miten I Will Always Love You soi kaikkialla, ja Whitney oli maailman suurin tähti. Sääli, että vain kymmenen vuotta myöhemmin tähti oli syöksykierteessä, ja myös menettänyt pysyvästi upean äänensä. Vuoden 2010 comeback-kiertue oli katastrofaalinen.

Whitney_can_I_be_me.jpg

Vuonna 2016 julkaistu Can I Be Me dokumentti kertoo pitkälti saman tarinan. Uusi Whitney-dokumentti on elokuvamaisempi ja Can I Be Me perinteisempi dokumenttielokuva, joka yhdistelee kotivideoita ja haastatteluja. Molempiin on saatu haastateltavaksi Whitneyn lähipiiriä kuten äidin, veljet ja Bobby Brownin. Brown ei halua kuitenkaan puhua huumeiden käytöstä, eikä niillä hänen mukaansa ollut mitään tekemistä tähden kuoleman kanssa. Laulajan läheisintä ystävärtä, Robyn Crawfordia, jota pidetään myös hänen todellisena rakkautenaan, ei elokuvissa kuulla kuin vanhemmassa arkistomateriaalissa.

Kovin surullista katsottavaa molemmat dokumentit olivat, joten en tiedä, suosittelisinko elokuvien katsomista vai katsomatta jättämistä. Itse haluaisin ehkä kuitenkin muistaa Whitneystä vain kaksi asiaa. Toinen on I Will Always Love You ja toinen I Have Nothing.

Kulttuuri Leffat ja sarjat Musiikki

#Isähaaste haastaa työnantajat kehittämään isäystävällisempää työelämää

Keskustelu perhevapaista, työpaikkojen perheystävällisyydestä ja isien osallistumisesta lastenhoitoon on jälleen ajankohtainen. Niinkin ajankohtainen, että huomasin yhtäkkiä lupautuneeni puhumaan asiasta myös Ylen Aamu-tv:ssä Sanna Savikon kanssa.

IMG_9589.JPG

Lähetys oli viime perjantaiaamuna, mutta haastattelu on katseltavissa myös Yle Areenassa. Mukana keskustelussa olivat Siili Solutionsin toimitusjohtaja Timo Luhtaniemi ja Aku Karjalainen Tekniikan Akateemiset TEK:istä.

Näyttökuva 2018-8-20 kello 15.35.09.png

Aivan puskista tämä haastattelupyyntö ei tullut, vaan se liittyi 30.8. käyntiin pyöräytettävään projektiin, jonka ideoinnissa olen ollut mukana Akun kanssa ja joka sai nimekseen #isähaaste.

Isähaasteen ideointi käynnistyi jo viime syksynä, kun neljän aktiivisen isän ryhmä tapasi ja alkoi pohtia, millaista tukea isät tarvitsisivat perheen ja työelämän yhdistämisessä, ja erityisesti sitä, miksi niin harva isä hyödyntää mahdollisuutta pitää perhevapaita. Lähes kaikki isät kyllä käyttävät kolmen viikon vapaan lapsen syntymän jälkeen, mutta vain puolet pitää pidempiä isyysvapaita, ja hoitovapaalle isistä jää alle 10 %.

Tapasimme Mike Arvelan, Aku Karjalaisen ja Juho Toivolan kanssa talven mittaan joitain kertoja ja päädyimme siihen, että suurin ongelma on asenteissa ja työpaikkojen kulttuurissa.

Taloudelliset syytkin ovat varmasti merkittävä tekijä monissa perheissä: jos äidillä ei ole työtä mihin palata, isän kotiin jääminen ei ole vaihtoehto. Luvut kuitenkin osoittavat, että perhevapaat kiinnostavat hätkähdyttävän vähän myös niitä isiä, joille perheen talouden puolesta se olisi mahdollista. Vaikka olimme kaikki olleet itse hoitovapailla lastemme kanssa, tunnistimme useita syitä, miksi niin monet muut isät eivät ole käyttäneet sitä mahdollisuutta.

Tasa-arvobarometrin mukaan työpaikoilla ei kannusteta riittävästi miehiä käyttämään perhevapaita, ja 43 % miehistä pitää hoitovapaalle jäämistä vaikeana.

Jos kukaan kollega ei ole ollut hoitovapaalla, kynnys olla pioneerina voi olla iso. Isällä voi olla huoli siitä, että hoitovapaalla on negatiivinen vaikutus urakehitykseen, ja hän kokee jäävänsä paitsi jostain. On varmasti myös työpaikkoja, joissa esimiehet suhtautuvat nihkeästi jopa lakisääteisten isyysvapaiden pitämiseen.

Kyse ei ole pelkästään hoitovapaista vaan myös lapsiperhearjesta, jossa lapsia viedään ja haetaan, käytetään neuvolassa ja hammaslääkärissä, käydään keskellä päivää keskustelemassa päiväkodilla tai koulussa ja joudutaan toisinaan jäämään kotiin hoitamaan sairasta lasta. Ilmeisesti monet ajattelevat yhä, että tämä kaikki olisi vain äitien vastuulla.

Tällaisia kertomuksia olen kuullut useita, kun olen kertonut omista hoitovapaistani, ja olen hyvin iloinen siitä, että omat työnantajani ja esimieheni ovat suhtautuneet niin kannustavasti hoitovapaisiini, ja myös vaikkapa sairaan lapsen hoitaminen on vain ilmoitusluontoinen asia.

Ja juuri tästä päästään isähaasteeseen ja sen keskeiseen viestiin. 

Meidän mielestämme jokaisella isällä on paitsi velvollisuus osallistua lastenhoitoon siinä missä äideilläkin, myös oikeus saada elämäänsä läheinen isä-lapsisuhde. Työn tulee olla se, joka joustaa, ei lapsen. Isäystävällisellä johtamisella työnantaja edistää myös sekä miesten että naisten tasa-arvoa.

Näyttökuva 2018-8-20 kello 15.49.22.png

Isähaaste lähti siis pienen porukan ideasta ja muovautui kevään aikana projektiksi, jonka läpiviennistä vastaa työelämän asiantuntijaorganisaatio Fambition.

Haaste heitetään erityisesti työnantajille, ja haastajiksi on saatu mukaan Tekniikan Akateemisten toiminnanjohtaja Jari Jokinen, Siili Solutionsin toimitusjohtaja Timo Luhtaniemi ja Knowit Oy:n toimitusjohtaja Ville Särmälä. 

Haastajat ovat sitoutuneet muuttamaan suomalaista työelämää isäystävällisemmäksi ja haastavat myös muita työnantajia tekemään saman.

Isähasteen teesit ovat:

  1. Mahdollisuutta perhevapaisiin pidetään aktiivisesti esillä työpaikalla ja niiden pitämiseen kannustetaan.
  2. Perhevapaa ei haittaa urakehitystä. Töihin palataan aiempaa motivoituneempana.
  3. Töiden uudelleenjärjestely perhevapaiden vuoksi ei ole yhtään sen vaikeampaa kuin lomienkaan kohdalla.
  4. Työaikajoustot, etätyö, lyhennetty työviikko ja sairaan lapsen hoitaminen ovat arkipäivää – myös isien kohdalla.
  5. Isien ei oleteta priorisoivan työtä perhe-elämän kustannuksella.
  6. Perheeseen liittyvistä asioista voi aina keskustella myös oman esihenkilön kanssa.

Jos kiinnostuit haasteesta, käy lukemassa lisää osoitteesta isahaaste.fi. Seuraava askel on 30.8. pidettävä kick-off, joka järjestetään Mothership of Work Stargatessa, Helsingin Ruoholahdessa. Mukaan ovat tervetulleet kaikki, ja erityisesti isäystävällisten ja sellaisiksi haluavien työnantajien edustajat!

Lähdetkö juuri sinä mukaan muuttamaan asenteita?

isahaaste.fi

Perhe Vanhemmuus Uutiset ja yhteiskunta