Onpahan ollut ikimuistoinen kesäloma! Ei minkään erityisen aktiviteetin tai matkan vuoksi vaan koko maata hellineen kolmenkymmenen asteen helteen ansiosta! Kun viime kesä oli niin kylmä, ettei oikein huvittanut tehdä mitään, tänä kesänä on saatu nauttia ulkoilmasta senkin edestä.

Helsingissä ollessamme olen ehtinyt tehdä muutakin kuin puutarhatöitä ja mökin remonttia. Olemme käyneet tytön kanssa uimassa Uimastadionilla ja Kumpulan maauimalassa. Tiistaina kävimme koko perheen kanssa retkellä Suomelinnassa – retkellä, jota on suunniteltu jo… muutaman vuoden. Oli itse asiassa hätkähdyttävää huomata, että emme olleet käyneet tytön kanssa Suokissa kertaakaan aiemmin, joten olihan se jo aikakin.

Kävimme tervehtimässä Suomelinnassa asuvaa Dorit Salustkij’ta, joka sattui saamaan samana päivänä vieraakseen myös Tämän kylän homopoika –Einon.

Dorit ja Eino kävivät lounaalla Suomenlinnan Susisaaren ruokalassa, mutta me olimme jo syöneet lounaamme, joten emme liittyneet seuraan. Paikka näytti kivalta, joten kokeillaan sitä sitten ensi kerralla.

Sen sijaan poika nukahti rattaisiinsa, ja me lähdimme tytön kanssa tutkimaan Susisaaren jännittäviä käytäviä.

Kävelymatka Kustaanmiekalla sijaitsevalle Kuninkaanportille oli yllättävän pitkä, mutta bastionin pimeät käytävät olivat kävelymatkan arvoiset.

En ollut itsekään käynyt koskaan näin syvällä Suomenlinnassa, enkä ollut nähnyt aiemmin edes Kustaanmiekan upeaa kallioista uimarantaa. Harmi vaan, että sinilevätilanteen vuoksi uiminen ei ollut suositeltavaa. Se ei kyllä näyttänyt haittaavan monia uimareita.

Käytävät olivat lapsesta huippujännittävät, varsinkin ne, joissa oli niin pimeää, että taskulampulle oli tarvetta. Muutaman käytävän lattialla oli vettä, mikä lisäsi jännitystä entisestään.

Käytäväretken jälkeen kävimme tutustumassa aiemmin tänä vuonna avattuun Café Siloon ja söimme aivan törkeän herkulliset voisilmäpullat.

Tarjolla oli myös Chjokon suklaajäätelöä, jota emme voineet vastustaa.

Ja koska ilman lämpötila oli kuin Italiassa, tilasimme vielä Aperol Spritzit.

Tässä välissä myös Dorit ja Eino liittyivät seuraamme, ja jatkoimme iltapäivän istumista Silon terassilla.

Lapset saivat katsella kahvilan sisäpuolella Ryhmä Hauta puhelimesta, ja hekin vaikuttivat hyvin tyytyväisiltä.

Olipa kiva, että oli kerrankin aikaa lähteä vaeltelemaan Suomenlinnaan ja katselemaan siellä uusia paikkoja. Oli taas hetken aikaa tunne kuin olisi lomalla jossain vieraammassakin paikassa. Miten kaunista Suomenlinnan saarilla onkaan, aivan kuin aika olisi pysähtynyt siellä aikakauteen, jota muualla Helsingissä ei ole enää nähtävissä.

Kesäloma vetelee jo viimeisiään, mutta kesähän jatkuu edelleen! Puutarhamökin remontille on toki varattava aikaa, mutta eiköhän tässä vielä pienille retkillekin ehditä!