Kaniaita: Näin rakennat aidan, joka pitää kanit ulkona ja koiran sisällä
Puutarhamökin hankkiminen on tuonut mukanaan monta enemmän tai vähemmän yllättävää projektia. Itse mökki tarvitsi remonttia ja ulkomaalausta, kukkapenkit tiilireunuksia, ja pari kesää sitten aloitin hiljalleen kunnostamaan myös mökin ikkunoita ja opettelin perinnelasitusta. Sen sijaan en ollut ajatellut lainkaan, että koko tontti pitäisi vielä ympäröidä kaniaidalla.
Citykanit ovat Herttoniemessäkin ongelma, ja vähintään mökkien alustat olisi hyvä verkottaa, etteivät kanit pesiydy sinne. Se ei kuitenkaan estä kaneja syömästä puutarhan kasveja ja vihanneksia, joten monet puutarhurit ovatkin ympäröineet pihansa verkkoaidalla.
Aitaamisesta on toki myös toinen käytännön hyöty: siinä missä se pitää kanit ulkopuolella, se pitää myös puutarhurin koiran aidan sisäpuolella. Kun Laku tuli meille kaksi vuotta sitten, tiesimme heti, että piha olisi nyt viimein aidattava.
Projekti alkoi jo vuosi sitten keväällä. Ostin aitatolpat ja verkot ja siirsin kaksi pihakompostoriamme toiseen paikkaan. Aiemmin ne aukesivat huoltokäytävälle päin, mutta aidan kanssa se olisi enää toiminut. Mutta sitten kesä vierähtikin eteenpäin aivan liian liukkaasti, maa muuttui kuivuuden vuoksi liian kovaksi, enkä enää viitsinyt ryhtyä koko puuhaan.
Tänä keväänä oli liikkellä hieman aiemmin, ja iskin lapion maahan heti toukokuussa.
Sain parissa päivässä kaivettua aitaa maahan ehkä neljäsosan matkalta, ja paria päivää myöhemmin olin jo liki puolessa välissä. Aidan kaivamiseen tuli muutaman viikon tauko, mutta heinäkuun alussa matka jatkui ja seuraavalla viikolla aita oli jo pystyssä. Ei se vielä täysin valmis ollut, mutta sen verran kuitenkin, että pystyimme päästämään koiran ensimmäistä kertaa vapaaksi pihalle.
Kaniverkon silmäkoon on oltava melko pieni. Itse ostin varta vasten kaniaidaksi tarkoitettua verkkoa, jonka silmäkoko on 16 x 16 mm. Puutarhalla on määritelty verkkoaidan maksimikorkeus, ja ostin metrin korkuista aitaa. Laskin Google Mapsin satelliittikuvaa hyväksi käyttäen, että tontin ympärysmitta on vähän vajaat 100 metriä, joten tilasin 4 kpl 25 m:n rullaa aitaverkkoa. Tolpat pystytin n. 1,5 metrin välein, ja ne ovat 122 cm:n korkuisia. Oikeastaan ne oli tarkoitettu 80 cm:n korkuiselle aidalle, mutta tarkoitukseni oli upottaa aitaa maan sisään (tästä lisää alempana). Kulmiin ostin pyöreät 120 cm:n aitatolpat.
Luin netistä erilaisia ohjeita kaniaidan pystyttämiseen, ja aitaverkko suositeltiin paitsi upottamaan maahan, myös kääntämään verkon alareunaa tontista pois päin (eli kanien tulosuuntaan). Idea on siis se, että jos joku näppärä kani päättää yrittää kaivautua aidan kohdatessaan sen ali, se törmääkin samanlaiseen verkkoon maan alla.
Kaivoin maata noin viiden metrin matkan kerrallaan lapion syvyyden ja leveyden verran, upotin kannatintolpat ojan reunaan, ripustin verkon tolppiin ja käänsin verkon alareunaa noin 20 cm ulospäin. Sitten lapioin maa-aineksen verkon päälle ja jatkoin lapioimaan seuraavaa viittä metriä.
Tämä kuulostaa helpolta, mutta painavan metalliverkkorullan käsittely ei ollut koko ajan ihan lempipuuhaani. Verkon reunassa on myös 1,6 cm:n välein terävä rautalangan pää, ja käsivarteni olivat jokaisen päivän jälkeen viiltohaavoilla ja naarmuilla.
Toisen naapurin puoleisella huoltokäytävällä vastaan tuli yllättävä ongelma: huoltokäytävän alle oli upotettu katekangas pitämään rikkaruoho poissa. Kangasta ei tuosta noin vain lapioitukaan pois, joten jouduin jättämään sillä sivulla aidan upottamisen maahan tekemättä. Aitaverkko olisi siten ollut liian korkeaa muihin sivuihin verrattuna, joten päädyin madaltamaan verkkoa käsin leikkaamalla sen alareunasta 20 cm:n pätkän pois sivuleikkureilla, rautalanka rautalangalta.
Aita roikkui tolpissa parin viikon ajan ennen kuin tein viimeiset viimeistelyt: kiinnitin verkon jokaiseen aitatolppaan kolmesta kohtaa rautalangalla. Nyt pysyy varmasti paikoillaan!
Olemme olleet aitaan todella tyytyväisiä, ja varsinkin koiramme elämänlaatua se on parantanut huimasti. Kun se havaitsee, että olemme tulossa mökille, se ei oikein edes malttaisi odottaa, että pääsee perille kirmailemaan pihalla. Laku onkin varmasti tämän projektin suurin voittaja. Se kirmailee ja juoksee pihaa ympäri niin iloissaan, etten ole koskaan nähnyt sen juoksevan yhtä kovaa.
Vain kerran se on karannut pihalta, kun portti oli jäänyt lapsilta auki. Mutta silloinkin Laku palasi takaisin pihalle, kun huusin sitä. Se oli käynyt vain ihmettelemässä parin mökin päässä olevaa toista koiraa aidan läpi.
Toki kaikissa projekteissa pitää olla jokin homma, joka on vielä vähän kesken (vrt. lattialistojen kiinnittäminen kotona), ja tässäkin yksi homma odottaa vielä uutta inspiraatiopurskausta: aidan vierusta olisi kitkettävä siihen jo kasvaneista rikkaruohoista, ja sitten siihen voisi kärrätä hiekkaa. Mutta katsellaan, ehkä sen ehtii tehdä myös ensi kesänä.
Mauri Kunnaksen koirakirjoihin perustuvassa puistossa on kotieläimiä ja ehdoton hitti: poniratsastus ihan oikealla ponilla.
