Aida kutsui Savonlinnan Oopperajuhlille

Savonlinnan Oopperajuhlat on ollut haaveissamme jo vuosikaudet. Olemme kyllä vierailleet Olavinlinnassa aiemminkin, ja Rouva on joskus ollut tekemässä lehtijuttua Oopperajuhlista, mutta itse festivaalien aikaan Savonlinna ei ole koskaan osunut reiteillemme. Myönnetään, että myös lasten- ja koiran hoidon järjestäminen juhlien ajaksi on tuntunut melko vaivalloiselta, Savonlinnaan kun on pitkä matka sekä Helsingistä että vanhemmiltani Jyväskylästä.

Sain kesäkuun alussa kutsun Oopperajuhlien avajaisiin ja uuden Aida-produktion ensi-iltaan. Olimme juuri sillä viikolla menossa Jyväskylään vanhemmilleni, ja koirallakin oli sillä viikolla hoitaja. Olimme oikeastaan aikeissa palata Helsinkiin jo kyseisenä päivänä, mutta sittenpä ajattelimmekin, että jos emme nyt lähde Oopperajuhlille, milloin sitten? Kysyin koiran hoitajalta, voisiko hän pitää koiraa vielä päivän pidempään, ja lapset voisivat hyvin jäädä mummolaan kahdeksi päiväksi ilman meitä.

Ja niin vain pääsimme Savonlinnaan, ihan kahdestaan! Löysin kivan majapaikan ihan Olavinlinnan tuntumasta. (Siitä lisää toisessa postauksessa.) Päivä oli sama, jolloin aloitin kesälomani. Tein lyhyen työpäivän, Jätimme lapset mummolaan, otimme isäni auton alle ja ajoimme Jyväskylästä Savonlinnaan. (Reitti kannattaa muuten valita Mikkelin, ei Pieksämäen kautta, sillä Pieksämäeltä Juvalle tie on melko kiharaista ja kapeaa.)

Oopperajuhlat ovat olleet koronan vuoksi tauolla kaksi vuotta, mutta tänä vuonna tarjolla on ollut melkoinen hittikimara: Aida, Tosca ja Carmen. Tosca ja Carmen ovat vanhempia produktioita, mutta Aidan ohjaus on aivan uusi. Sen on ohjannut Philipp Himmelmann, ja musiikinjohdosta vastaa Oopperajuhlien taiteellinen johtaja Ville Matvejeff.

Giuseppe Verdin säveltämä Aida kertoo Egyptin ja Etiopian välisestä sodasta ja kolmiodraamasta, jossa ovat mukana Egyptin faraota palveleva Etiopian kuninkaan tytär, Aida, faraon tytär Amneris sekä egyptiläinen sotapäällikkö Radamès. Rooleissa on useampi miehitys, ja ensi-illassa pääosissa olivat Michelle Bradley (Aida), Agnieszka Rehlis (Amneris) ja Gaston Rivero (Radamès). Esiintyjistä erityisestä pääosassa oleva Bradley loisti yli muiden, ja hänen äänensä kantoi yli orkesterin ja kuoron.

Lavastukseltaan ooppera oli pelkistetty, mikä on ymmärrettävää, sillä esiintymislavalla ei ole syvyyttä juuri lainkaan, eikä lavasteita voida ripustaa kattorakenteisiin. Lavalla oli kääntyviä seinäpaneeleita, joihin oli kiinnitetty satoja valaisimia, ja keskellä lavaa koroke, jolla oli sänky. Lisäksi seinille projisoitiin videokuvaa, joka herätti linnan muurit eloon.

Näyttämökuvaltaan ja puvustukseltaan esitys on moderni, eli lavalla ei nähdä faraoiden aikaan sijoittuvaa epookkia. Tämä voi hämmentää oopperan ensikertalaisia, sillä libretto liikkuu tietysti eri vuosituhannella kuin tapahtumat silmien edessä. Ihmettelin itse samaa taannoin Kansallisoopperan Aidassa, jonka näyttämökuva oli yhdistelmä maailmansotien ajan Eurooppaa ja nykyaikaa.

Olavinlinnassa puvustus oli nykyaikaa, mutta pelkistetty lavastus antoi mahdollisuuden sijoittaa tapahtumat mille tahansa vuosisadalle. Halutessaan tapahtumissa voi nähdä yhtymäkohtia myös viime kuukausien tapahtumiin Ukrainassa, mutta se on tekijöiden mukaan tahaton yhteensattuma, produktio kun on suunniteltu jo ennen Ukrainan sodan alkua.

Olavinlinna on esiintymispaikkana upea ja sen akustiikka vertaansa vailla. Tilassa ei ole lainkaan äänentoistoa, vaan kaikki soitto ja laulu kuuluu yleisöön kirkkaasti ja selkeästi täysin akustisesti. Kuulin, että akustiikkaa on kehuttu jopa paremmaksi kuin Milanon La Scalassa.

Oooperajuhlien vieraiden kannattaa varautua esitykseen sään mukaan joko lämpimillä vaatteilla tai viuhkalla ja vesipullolla. Itse olimme esityksessä kuumimpien helteiden aikaan, joten hiki virtasi, ja saamillamme viuhkoilla oli todella käyttöä. Ensi-illan jälkeen Oopperajuhlille annettiin myös maskisuositus.

Kertamme Oopperajuhlilla oli ensimmäinen, mutta se ei varmuudella jää viimeiseksi! Ensi kerralla voisin käydä ns. samalla vaivalla katsomassa parikin esitystä, ja voisimme hyvin katsella kaupunkia ja sen ympäristöä muutenkin enemmän.

Kiitos Savonlinnan Oopperajuhlille kutsusta, oopperalipuista ja ohjelmasta ennen esitystä! Nautimme jokaisesta hetkestä, ja tämä oli loistava alku omalle kesälomalleni!

Liput esitykseen saatu Savonlinnan Oopperajuhlilta

Lisää oopperaa blogissa:

kulttuuri musiikki teatteri

Mitä kuuluu?

Toukokuu vaihtui kesäkuuksi ja yhtäkkiä olikin jo heinäkuun puoliväli, eikä blogi ole päivittynyt aikoihin. Eräs lukijani kyseli jo edellisessä postauksessa, onko kaikki hyvin. Kiitos, kaikki on oikein hyvin! Olen kyllä päivittänyt kuulumisia Instagramiin, mutta blogin puolelle minulla ei ole ollut suoraan sanottuna energiaa kirjoittaa. Ja mitä pidempään on kirjoittamatta, sitä korkeammaksi kynnys julkaista jotain uutta kasvaa.

Tämä blogitauko ei ollut suunniteltu mutta se tuli tarpeeseen. Takana on melko tiukka talvi ja kevät, ja vasta nyt, kun olen toista viikkoa kesälomalla, tuntuu, että jaksan taas istua alas kirjoittamaan pidempääkin tekstiä kuin muutaman kappaleen Instagram-postausta.

Energian puute on ollut yhdistelmä sitä sun tätä. Tein ensinnäkin keväällä todella paljon töitä. Kuten olen kertonut, työskentelen Angry Birds Journey -pelin tuottajana, ja pelimme julkaistiin maailmanlaajuisesti tammikuussa. Teimme kesäkuuksi peliin isoa päivitystä ja pelin sisäistä tapahtumaa, jolla oli iso markkinointibudjetti, tv-mainokset Amerikassa ja tiukka ennalta asetettu julkaisuajankohta.

Tapahtuman kehitys ei luonnollisesti ollut aivan ongelmatonta, ja stressasin tästä päivityksestä jopa enemmän kuin tammikuun globaalista julkaisusta. Päivitys ja pelin tapahtuma saatiin ajallaan liveksi, ja Feathered Frenemies -tapahtuma pyöri pelissä kaksi viikkoa ilman isompia kommelluksia.

Takana on myös henkisesti melko rankka kevät. Ukrainan sodan syttyminen vei yöunet useammaksi viikoksi, ja välillä tuntui vaikealta keskittyä jopa töihin puhumattakaan siitä, että päivittäisi someen kuulumisia, kun lähinnä vain ahdisti ja heräsin lukemaan uutisia myös keskellä yötä. En halunnut tehdä edes kesäksi mitään suunnitelmia, kun kaikki tuntui niin epävarmalta.

Sitten on vielä ajankäyttö. Olen aiemmin kirjoittanut blogia, kun lapset ovat menneet nukkumaan. Se onnistui vielä, kun heidät sai kellistettyä sänkyyn yhdeksän – puoli kymmenen aikoihin. Mutta mitä vanhemmaksi he tulevat, sitä myöhempään he myös valvovat, ja kesälomalla heidänkin nukkumaanmenonsa venähtää helposti niin myöhään, että ei sen jälkeen enää hirveästi jaksa alkaa ideoida sisältöä blogiin, hyvä jos sen Instagram-postauksen saa aikaiseksi.

Mutta nyt tuntuu siltä, että alan vähitellen olla palautunut ja levännyt, ja voisi olla hyvä aika ottaa kiinni ja kertoa, mitä viimeisen parin kuukauden aikana on ehtinyt tapahtua.

Olen mm. järjestänyt yhdet HopLop-synttärit, sairastanut koronan, vieraillut Tukholmassa, Jyväskylässä ja Savonlinnassa, nähnyt Aida-oopperan ja Sunrise Avenuen jäähyväiskeikan, käynyt syömässä ainakin BasBasissa, Wellamossa, Cielossa ja Elmissä, pystyttänyt mökille kaniaidan ja paistanut useamman kerran Ooni-pizzoja. Kesälomalla on tarkoitus käydä vielä anoppilassa, Tampereella ja Linnanmäellä ja yöpyä myös mökillä. Remontit ja sisustushommat eivät ole edenneet, sillä sopivia huonekaluja ei ole edelleenkään tullut vastaan.

Palataan kuitenkin näihin tarinoihin tarkemmin tulevissa postauksissa.

perhe oma-elama ajattelin-tanaan