Gastronaatti-kuvien salaisuudet + insta-arvonta

Edellisen Gastronaatti 2:n kuvista kertovan postaukseni kommenteissa minua pyydettiin kertomaan tarkemmin, miten olen ottanut painokelpoisia kuvia ja käsitellyt kuvani. Mielellänihän minä asiasta kerron, vaikken mikään ammattilainen asiassa olekaan.

IMG_0034-2-2.jpg

Mutta ihan ensin on vinkattava arvonnastani!

Mene Instagramiin, ota tilini (@isyyspakkaus) seurantaan, jos se ei jo ole, ja etsi ylläolevan ”hiljaisen porkkanakakun” kuva.

Voit osallistua arvontaan tägäämällä kommentteihin jonkun kaverisi.

Jos arpaonni osuu kohdalle, saatte molemmat postissa Gastronaatti 2 -kirjat JA vielä Balmuirin keittiöliinat! Paketteja on jaossa kaksi. Voit osallistua arvontaan myös useammalla arvalla: tägää kommentteihin niin monta kaveriasi kuin jaksat, jokainen uusi kommentti on uusi arpa! Arvon kirjapaketit perjantaina 1.12.2017 klo 18.

* * *

Mutta sitten näihin kuviin:

Olen ottanut kirjan kuvat Canon EOS 6D:llä, ja kaikki annoskuvat on kuvattu Canonin 50 mm:n linssillä. Käytän aina kameran suurinta resoluutiota 5472 × 3648 pikseliä, jotta ne olisivat mahdollisimman tarkkoja. Kuvat kestävät siis tiukkaakin rajaamista ja näyttävät silti teräviltä.

IMG_0034-2-3.jpg

Tallennan kuvat JPG-muodossa, vaikka tiedänkin ammattilaisten käyttävän RAW-muotoisia kuvia. Olen joskus kokeillut kuvien käsittelyä RAW-kuvista JPG-kuvien sijaan enkä ole huomannut mitään eroa lopputuloksessa. Ja koska RAW-kuvat vievät tilaa moninkertaisesti JPG-kuviin verrattuna, olen päättänyt, että JPG:t riittävän minun tarpeisiini.

* * *

Kaikki kuvat on otettu jalustalla, jolloin olen voinut käyttää pitkiä valotusaikoja. Olen ottanut monet kuvat hyvin pienellä aukolla (f/10 – f/20), jotta olen saanut niihin syväterävyyttä, ja se on vaatinut niin hitaita suljinaikoja, että käsivaralla olisi ollut vaikea saada kuvia tarkoiksi. Syväterävyys on ollut tarpeen erityisesti kuvissa, joissa on juomalaseja, pulloja tai vaikkapa kukkia, sillä halusin niiden olevan tarkkoja ylhäältä alas.

Lisäksi monena kuvauspäivänä ilta yllätti kirjantekijät, ja kuvia on kuvattu hyvin hämärissäkin olosuhteissa. Esimerkiksi alla olevaa kaalikäärelykuvaa on valotettu 10 sekuntia, ja kaalilaatikkoa peräti 20 sekuntia. Mutta niin pitkään kuin valoa ylipäänsä on, kuvia voi ottaa ja hoitaa pienet värivirheet kuvankäsittelyohjelmalla.

Näyttökuva 2017-11-26 kello 0.39.03.png

Käsittelen kuvat Adobe Lightroomissa. Kirjan kuvia on itse asiassa käsitelty hyvin vähän. Lähinnä tarkistan:

  • Valkotasapainon: Temp ja Tint. Keinovalolla kuvat ovat usein liian keltaisia mutta hämärässä kuvattuna kuvat ovat pikemminkin sinertäviä. Jos kuvassa on valkoista/harmaata, käytän usein automaattista valkotasapainon säätötyökalua ja säädän loput käsin
  • Kirkkauden: Exposure, Contrast, Highlights, Shadows, Whites ja Blacks. Yleensä vedän mustia ja highlighteja tummemmiksi ja muita plussalle
  • Perspektiivi: Perspektiviin korjaus on yksi lempityökaluistani Lightroomissa, ja tarpeen vaatiessa oikaisen vaaka- ja pystylinjat suoriksi.

Kirjan kuvat olivat kyllä jo lähtökohtaisesti niin hyviä, että korjattavaa oli vähemmän kuin perus blogikuvissa. Esimerkiksi alla näet yllä olevat porkkanakakku- ja kaalikäärylekuvat käsittelemättöminä ja käsiteltyinä.

Näyttökuva 2017-11-25 kello 23.56.29.pngNäyttökuva 2017-11-25 kello 23.55.33.png

Niin sanottua photoshoppausta eli varsinaisia kuvan muokkauksia en ole käyttänyt kuin muutamissa kuvissa. Olen saattanut esimerkiksi poistaa lusikasta häiritsevän heijastuksen tai häiritsevän roskan annoksesta. Esimerkiksi veriappelsiiniposset-kuvassa oli koristeena käytetyn kuivatun kukan murunen, joka näytti aivan muurahaiselta. Se oli pakko käsitellä pois kuvasta.

Näyttökuva 2017-11-26 kello 19.17.15.png

Kovin dramaattisia eroja ennen ja jälkeen -kuvissa ei ole. Värit ovat käsiteltyinä vaan heleämpiä ja valkoiset valkoisempia. Esimerkiksi tässä nokkoslettukuvassa käsittelemätön kuva näyttää siltä, mitä se varmasti onkin eli pimeässä otettu.

Käytän myös maskityökaluja ja saatan kirkastaa vain jotain aluetta kuvassa, kuten vaikkapa puolukkakulhoa, ja käsitellä muuta osaa kuvasta kevyemmin.

Näyttökuva 2017-11-26 kello 0.01.24.png

Joskus, jos kuvassa ei ole yhtään valkoista, valkotasapainon automaattinen säätö menee pieleen. Niin kävi esimerkiksi tässä munakoiskuvassa, jossa jouduin muokkaamaan värejä runsaasti, jotta sain taustalevyn edes hieman lähelle sen todellista väriä.

Näyttökuva 2017-11-26 kello 0.00.58.png

Mihin kysymykseen en muistanut vastata? Esitä toki lisää kysymyksiä kommenteissa, niin vastaan mihin osaan!

Koti Ruoka ja juoma Kirjat

Näin löysin aikaa liikunnalle

Suuri kysymys kaikkien huulilla on, miten ihmeessä saan pidettyä vartaloni tässä veistoksellisessa kunnossa, vaikka lempiruokaani on kaikki makea, ja olen syönyt Rouvan omenapiirakoitakin syksyn aikana yksin varmaan seitsemän.

IMG_20171109_214727.jpg

Leikki sikseen. Olin nimittäin vielä 15 vuotta sitten hyvällä matkalla kohti hyvin epäterveellisiä elintapoja, ja keskivartaloni alkoi kasvaa uhkaavasti. Koin silloin kuitenkin kuntosaliherätyksen ja aloin nostella rautaa jopa viitenä – kuutena päivänä viikossa. Tahti tasoittui sittemmin järkevämmäksi.

Vaikka en koskaan päässytkään alusvaatemallin mittoihin, sain itseni huomattavasti parempaan kuntoon, ja nyt, lähes nelikymppisenä voin olla tyytyväinen, että olen lähes samoissa mitoissa kuin kaksikymppisenä.

Olen kuitenkin suurin piirtein tämän blogin olemassaolon ajan valitellut sitä, miten arjessa on nykyisin vaikea löytää aikaa liikunnalle. Eikä pelkästään arjessa vaan myös sen ulkopuolella. Toisen lapsen myötä aikaa kaikkeen on vielä entistäkin vähemmän.

Kävin vuosia kuntosalilla aamuisin ennen töitä kolmisen kertaa viikossa, mutta lapsen päiväkodin aloittamisen jälkeen tätä mahdollisuutta ei ole ollut. Ei myöskään töiden jälkeen.

Jos vien lapsen päiväkotiin, töissä menee viiteen, ja sen jälkeen on jo kiire kotiin syömään, ja jos taas haen hänet viiteen mennessä, töissä on oltava kasilta, enkä ole niitä ihmisiä, jotka heräävät puoli kuudelta ehtiäkseen kuntoilemaan. En halua käydä salilla arkisin töiden jälkeen siksikään, että aika lasten kanssa jää muutenkin niin lyhyeksi. (Tarkoitan siis sitä normaalia työarkea, joka alkaa taas huhtikuussa.)

Huomasin kuitenkin, että olisin ollut valmis treenaamaan iltaisin, kun lapsi on jo nukkumassa, mutta silloisella kuntosalillani oli iltatreenien suhteen huonot aukioloajat. 

Kaksi vuotta sitten päätin vaihtaa kuntosalia ja liityin salille, joka on auki aina. Ja se oli loistava päätös. Kärsin kyllä käsivaivoista ja jouduin pitämään niiden ja kyynärpääleikkauksen ja siitä seuranneiden komplikaatioiden vuoksi lähes vuoden tauon saliharjoittelusta, mutta nyt päällä on kuitenkin taas hyvä flow. 

Käyn salilla kaksi ja jos vaan mitenkään ehdin kolme kertaa viikossa. Treeniaika on illalla yhdeksän ja puoli yhdentoista välillä eli en joudu tinkimään ajasta lasten kanssa. Sen sijaan katson nyt vähemmän televisiota ja näpyttelen sen ajan verran vähemmän tietokonetta. 

Kesällä ja syksyllä kuljin pyörällä töihin päivittäin, mistä tuli viikossa n. 100 km pyöräilyä, ja silloin pidin taukoa kuntosalista. Tarkoitukseni on nyt jatkaa salitreeniä kevääseen asti tällä tahdilla ja yrittää pyöräilysäiden tultua päästä rytmiin, jossa kävisin sekä pyörällä töissä että kahdesti viikossa salilla. Tai saas nähdä, miten pyöräilyinnostukselle käy nyt Länsimetron avautumisen myötä 🙂

Joka tapauksessa olen nyt hyvin tyytyväinen, että olen saanut liikunnan taas mahtumaan arkeeni. Olo on parempi ja energisempi, ja housutkin mahtuvat paremmin kiinni.

Jos siis sinullakin on ongelma löytää aikaa liikunnalle aamulla, päivällä tai iltapäivällä, kokeile myöhäisempää iltaa! Minulle se ainakin oli paras mahdollinen ratkaisu.

Ja se toinen vaihtoehto, täydellinen liikkumattomuus, ei ollut edes vaihtoehto. 

* * *

Tämä postaus on kirjoitettu kuntosalilla lauantai-iltana, kun tyttö meni yökylään kavereille ja pääsin salille poikkeuksellisen aikaisin. Ehdin siis katsoa vielä televisiotakin! 

Hyvinvointi Liikunta