Voi niitä aikoja, kun pystyi vielä katsomaan tv:tä vaikkapa kokonaisen päivän putkeen.

Nykyisin on vaikea löytää aikaa edes niille sarjoille, joita haluaisi seurata, ja yritykset katsoa jotain sarjaa yhdessä Rouvan kanssa ovat lähes tuhoon tuomittuja. House of Cardsin viidennen kauden kolmentoista jakson katsomiseen käytimme lähes puoli vuotta. Ehdimme siis katsoa uuden jakson keskimäärin joka toinen viikko.

Samaan aikaan suoritin itsekseni Twin Peaks The Returnin, joka eteni hitaasti aivan muista syistä.

Nyt saimme kyllä katsottua Rouvan kanssa yhdessä kahden viikon aikana kaikki kuusi jaksoa Netflixin uudesta minisarjasta Alias Grace.

Kaikkein eniten olen kuitenkin odottanut, että pääsisin katsomaan Netflixin Stranger Thingsin toista kautta. En voinut aloittaa sitä ennen kuin Twin Peaks on katsottu, joten kahlasin sarjan loppuun viime viikolla.

* * *

Instagram Storyjeni seuraajat taisivatkin jo saada selville, mitä pidin Twin Peaksin paluusta.

Tiedättekö, kun on niitä sarjoja, että haluaisi ahmia kaikki jaksot heti, ja seuraava jakso on aloitettava heti edellisen jälkeen? No, Twin Peaks The Return ei ollut sellainen. En edes tunnistanut sitä samaksi sarjaksi, josta pidin 25 vuotta sitten.

Alkuperäinen Twin Peaks oli jännittävä, jopa pelottava, mutta tämä paluu oli vain pitkäveteinen ja hidas. Ja aivan liian surrealistinen ja abstrakti. Joissain jaksoissa oli hyvät hetkensä, mutta loppua kohti meno muuttui taas oudoksi.

Toivoin, että viimeiset jaksot jotenkin solmisivat lankoja yhteen ja selittäisivät kaikki kummalliset tapahtumat, mutta ei. Iso osa oudoista asioista ei tuntunut liittyvän mihinkään, ja ne olivat myös sarjan juonen kannalta lopulta merkityksettömiä. Inhoan sellaista. Tai sitten katsojan olisi pitänyt vain itse osata kuvitella, miten mikäkin liittyi mihinkin, mutta ei minun keskittymiseni riittänyt edes katsomaan jokaista etanan vauhdilla etenevää kohtausta niin tarkasti.

Päällimmäinen tunne on pettymys ja suru siitä, etten saa koskaan niitä 18 :aa tuntia elämässäni takaisin, ja tämä kokemus pilasi myös teini-iän muistoni Twin Peaksista. Rouvallehan sarja aiheutti silloin sellaiset traumat, että pelkän tunnusmusiikin kuuleminen saa hänet edelleen vaatimaan, että ohjelma katkaistaan heti. Yritin sanoa hänelle, että katso tämä kausi, niin ei enää pelota.

Olen lukenut myös niitä arvioita, joissa Twin Peaks The Returnin julistettiin olevan parasta tv-viihdettä suurin piirtein ikinä ja ylistettiin ohjaajan jälleen uudistaneen tapaa tehdä tv:tä. Toivottavasti ei.

Minä ainakin haluan viihteeni valmiiksi pureskellumpana.

* * *

House of Cardsin uusi kausi toimi hyvin. Tosin edellisiin kausiin verrattuna tosielämän tapahtumat alkavat olla absurdimpia kuin mihin Frank Underwood kykenee.

Edellisistä kausista alkaa olla kuitenkin jo sen verran aikaa, että huomaan hieman unohtaneeni, keitä jotkut henkilöistä ovat ja mitä juonenkäänteitä aiemmilla kausilla nähtiin. Sarjaa pitäisi seurata melko intensiivisesti ja mieluummin tiiviimmällä tahdilla, jotta juonessa pysyisi täysin mukana.

Nyt kuitenkin alkaa kiinnostaa, jääkö Underwood vihdoin kiinni kaikista tekosistaan. Kyllä ainakin minä odotan pahan saavan palkkansa. Kauden päätös oli myös hyvin mielenkiintoinen.

On jännittävää nähdä, mitä tapahtuu sarjan kuudennella ja viimeisellä kaudella – jos koko kautta edes tulee Kevin Spaceyn ympärillä käytävän kuohunnan vuoksi. Hänhän sai potkut tuotannosta ja kuvaukset laitetiin jäihin.

* * *

Margaret Atwoodin romaaniin perustuva Alias Grace ilmestyi Netflixiin kuun alussa. Se on 1800-luvun puoliväliin sijoittuva ja tositapahtumiin perustuva kertomus kanadalaisen Thomas Kinnearin ja tämän taloudenhoitaja Nancy Montgomeryn murhista.

Murhista elinkautiseen vankeuteen tuomittu palvelija Grace Marks ei itse muista murhapäivän tapahtumista mitään, ja häntä tutkimaan nimetty tohtori Simon Jordan on vakuuttunut, että Grace ei ole rikollinen.

Mitä siis on tapahtunut ja onko Grace syyllinen? Grace aloittaa kertomuksensa lapsuudestaan ja kertoo elämäntarinansa aina siihen saakka, kun hän päätyi herra Kinnearin palvelukseen ja Nancyn epäsuosioon.

Todella kiehtovaa historiallista draamaa, ja hieno roolisuoritus Gracea esittäneeltä Sarah Gaddonilta. Nancyn roolissa nähdään muuten Anna Paquin, joka on monille tuttu esimerkiksi True Bloodin Sookiena.

Minisarjassa on vain kuusi jaksoa, joten siihen sitoutuminen ei vaadi puolen vuoden katselua. Ja kertomus oli itse asiassa niin jännittävä, että jaksot oli katsottava lähes peräkkäisinä iltoina. Lämpimät suositukset.

* * *

Vaan nyt: Stranger Things. Oletko jo nähnyt, ja onko se yhtä hyvä kuin edellinen kausi?

Mitä muuta suosittelisit?