Herään lauantaiaamuna lastenhuoneesta kantautuvaan pojan itkuun ja katson kelloa. Se on on 7:03, voihan *#%&*…

Poikanen on nukkunut viime viikkoina niin hyvin ja pitkään joka aamu, että on se aika ironista, että juuri ensimmäisenä loma-aamuna herätys tulee näin aikaisin.

Sitten kuulen tytön tiuskaisevan hyvin napakasti veljelleen: ”Nyt hiljaa! Pitää nukkua vielä!” Itku lakkaa eikä ala uudestaan. Oi ihana tyttö, isin kulta, maailman paras isosisko! 

Kaikki jatkavat uniaan, ja molemmat lapset nukkuvat lopulta yli yhdeksään. 

Sain jäädä nukkumaan vielä senkin jälkeen, sillä Rouva nousi lasten kanssa touhuamaan. Ja mitä he touhusivat?

Tyttö oli aivan tohkeissaan, kun nousin, ja hän kuiskutteli äitinsä kanssa jotain toistensa korviin. Ilmassa oli salaisuuksien lisäksi leivän ja jonkin uunissa paahtuvan ruoan tuoksu.

Isi sai ensimmäisen kesäloma-aamun kunniaksi yllätysbrunssin: nyhtöpossusämpylöitä ja kaalisalaattia! Lisukkeina marinoitua punasipulia ja aiolia. Nam! 

Sämpylät oli leivottu juureen ja possu aivan poikkeuksellisen hyvää. (Reseptin löydä täältä.)

Kiitos ihanat! Sekä pitkistä unista että yllätysbrunssista! Tästä tulee hyvä loma!