En malta olla kirjoittamatta vielä toista postausta Taste of Helsingistä, sillä sen merkeissä vietimme viikonloppua. Halusin tehdä tapahtumasta myös oman yhteenvetoni.
Meille tapahtuma on jo niin vakiintunut ohjelmanumero kesäkuussa, että sinne meneminen on itsestään selvää koko perheelle. Tyttäremme, 5-v, oli mukana jo kuudetta kertaa ja vuoden ikäinen poikammekin toista kertaa. Saimme mukaamme myös kavereitamme.
Tänä vuonna poikakin pääsi mukaan maistelemaan, ja ahmi puolitoista annosta Ludun lahna Wallenbergiä ilosta kiljahdellen.
Suomen kesä yllätti jälleen, ja vaikka sateen todennäköisyyden piti olla lähellä nollaa, juuri pääkaupunkiseudun päällä oli suurin piirtein koko Etelä-Suomen ainoa sadealue. Kuuro ei onneksi kestänyt kauaa, ja se ei tunnelmaa pilannut. Pakkauduimme vain tiiviimmin katoksen alle.
Tein tänä vuonna Taste of Helsingin kanssa myös kaupallisen yhteistyön ja pääsin maistelemaan tapahtumaan osallistuneiden ravintoloiden annoksia jo etukäteen.
Aivan kaikki annoksia en silti ehtinyt testata, ja joidenkin ravintoloiden festivaaliversiot erosivat aika lailla siitä, mitä vaikkapa taannoisella ravintolasafarilla tarjottiin. Esimerkiksi Grönin tartar (alla) oli erinomainen safarilla mutta lauantaina saamani annos valitettavasti ei. Aivan kuin siitä olisi puuttunut asioita.
Sen sijaan O Matin tartar (alla) oli omasta mielestäni tapahtuman parhaimmistoa, mikä on paljon sanottu, sillä en lähtökohtaisesti edes pidä tartar-pihvistä.
Mitä olen lukenut eri blogeista ja äänestystuloksista ja jutellut tuttujen kanssa, monet annokset jakoivat aika lailla mielipiteitä. Siinä missä toiset hehkuttivat TuoHi-popupin villiyrttiannoksia, toiset eivät niille lämmenneet ja kaipasivat enemmän makua.
Jonkun mielestä tallinnalaisen Noan kilohaili oli parasta illassa, toisten mielestä ylihintaista ja kuivaa. Joku moitti Passion makkaraperunoiden makkaroita ja palttua kuivahtaneiksi, itse äänestin sitä tapahtuman parhaaksi annokseksi.
Kaksi asiaa, joista haluaisin antaa ravintoloille yleisesti ottaen palautetta, on menun rakentaminen ja annosten nimeäminen. En tiedä, miten ravintolat omat menunsa keksivät ja kuulevatko he muiden ravintoloiden suunnitelmista ennen kuin menut lyödään lukkoon, mutta olin esimerkiksi hyvin yllättynyt, kun kuulin peräti kolmen ravintolan tarjoavan tartar-pihviä. Vähempikin olisi riittänyt.
Toivoisin myös, että ravintoloiden menu olisi jonkinlainen otos siitä, mitä he myös oikeasti tarjoavat. Esimerkiksi Noan kaksi kalaruokaa ja kaksi jälkiruokaa oli niin hämmentävä kokonaisuus, että se ei sellaisenaan houkuttele vierailemaan ravintolassa Tallinnan-matkalla.
Enemmän edukseen oli vaikkapa Pastor, jonka annosten voisin kuvitella tulevan suoraan ravintolan listalta. Alla ravintolan Black Angus -härkää, joka oli todella maukas annos.
Ja sitten annosten nimeäminen. Itse haluan tietää listan lukemalla, mitä saan, eli TuOHi:n ”Kapteeni Grillisydän ja hänen Taikayrttinsä”-tyyppinen nimeäminen saa lähinnä ärsyyntymään. Kyseinen annos jäi myös maistamatta, sillä en tullut ottaneeksi selvää, mitä se sisälsi. Edellinen esimerkki oli kyllä ääritapaus, ja TuOHi:n muut annokset kuten ruista ja jalotofua (alla) olivat selkeämmin nimettyjä. Kuvassa myös Shelterin karitsa-annos.
Omasta mielestäni tapahtuman kolme parasta suolaista annosta olivat Passion Makkaraperunat, O Matin tartar ja Pastorin mustekala. Rouva piti eniten Ludun lahna Wallenbergistä, Savoyn Vorschmakista ja niin ikään Pastorin mustekalasta. Yleisön äänestyksen voitti muuten Ludun tartar, jota emme maistaneet itse lainkaan.
Tyttönen piti eniten O Matin possusta (alla), joka oli myös aikuisten mielestä erittäin onnistunut annos. Hyvin maistuivat makkaraperunatkin.
Jälkiruoista parhaat pisteet taisi viedä Vanhan Porvoon jäätelötehtaan jäätelökärry, sillä lapsi piti kaikkia varsinaisia jälkiruoka-annoksia jotenkin erikoisina ja kirpeinä. Alla Grönin kuusenkerkkäetikalla maustettua jäädykettä ja O Matin omenasorbettia.
Aikuisempaan makuun parhaat jälkiruoat olivat O Matin omenasorbetti (alla), Passion passiopusu ja Savoyn lime-basilikaposset (vielä vähän alempana).
Ja tietysti Kyrö Distilleryn Napue- ja Koskue-drinkit.
Ammattilaisten äänestyksessä parhaan alkuruoan tarjosi Passio (gazpachosorbet, kuva alla), parhaan pääruoan Grön (tattarileipä, perunasalaattia, villiyrttejä, kaksi kuvaa alaspäin), parhaan jälkiruoan Toca (sitruuna, valkosuklaa, kamomilla) ja parhaan nimikkoannoksen Pastor (mustekala).
Omasta mielestäni kokonaisuutena paras ravintola oli mielestäni Passio, jonka jokainen annos oli herkullinen. Alla olevassa kuvassa Passion törkeän hyvä parsakeitto ja iberico-tempura.
Passion jälkiruoka, Passiopusu, oli myös täydellinen lopetus tälle tapahtumalle tänä vuonna.
Kiitos siis Taste of Helsinki vielä kerran, oli jälleen herkullista ja hauskaa. Jännä nähdä, missä tapahtuma pidetään ensi kesänä!
