Blogini täytti tällä viikolla viisi vuotta. Juhlapäivää vietettiin kaikessa hiljaisuudessa, sillä unohdin koko asian. Viisi vuotta on kuitenkin pitkä aika blogille, joten juhlapäivä olisi ansainnut tulla vähintään mainituksi. Onneksi vieläkään ei ole myöhäistä.

Tästä se alkoi vuonna 2012

Yllä oleva postaus on tämän blogin ensimmäinen. Tämä postaus on puolestaan numero 1 414. Lukijoita blogilla on ollut Google Analyticsin tietojen mukaan viiden vuoden aikana yli miljoona ja sivulatauksia kuusi miljoonaa. Kuukausitasolla lukijoita on n. 30 000.

Hurjilta tuntuvat nämä luvut, kun ottaa huomioon, että koko blogin pitäminen alkoi vain hetken mielijohteesta ja tarkoitus oli kirjoittaa silloin tällöin, ehkä pari – kolme kertaa viikossa.

Lukijamäärän lisääntyessä kahden postauksen viikkotahtini muuttui kuitenkin tiheämmäksi, ja pian huomasin päivittäväni blogia jopa kuudesti viikossa.

Blogin aihepiirit ovat pysyneet yllättävän muuttumattomina alusta asti. Lapset, perhe, ruoka ja matkat ovat olleet läsnä jo aivan ensimmäisissä postauksissakin, mutta kausivaihtelua tietty on. Blogin nimestä huolimatta suurin osa postauksista koskee aivan muita asioita kuin isyyttä tai lapsia. Lapsi ei muuten aivan alussa esiintynyt blogissa kasvoillaan, mutta myöhemmin luovuin tästä rajauksesta. Lasten nimet olen kuitenkin pitänyt poissa blogiteksteistä. Alussa kirjoitin räväkämmin ja kantaaottavammin, mutta koettuani muutamat paskamyrskyt päätin pitää jatkossa kieleni keskellä suuta ja keskittyä positiivisiin aiheisiin.

Kaupallisuus ja blogilla ansaitseminen eivät olleet koskaan syy perustaa blogia, vaikka ajattelinkin, että olisihan se kivaa, jos harrastuksesta saisi vielä jotain pientä sivutuloa. Lukijamäärien kasvu sai minut kuitenkin ymmärtämään, että blogilla olisi myös kaupallista potentiaalia. Kokopäiväisestä bloggaajan urasta en ole kuitenkaan koskaan haaveillut.

Vuoden 2013 alussa siirryin pyynnöstä Lilyn sopimusbloggaajaksi. Sovimme pienestä kuukausikorvauksesta ja mahdollisuudesta saada lisätuloja kaupallisilla sisältöyhteistöillä. Käytännössä näitä yhteistöitä oli alussa hyvin vähän, minkä luulen johtuvan ainakin osittain siitä, että blogini oli – ja on edelleen – aikamoinen outolintu muuten naisvaltaisessa ja itseäni keskimäärin nuoremmassa skenessä.

Sittemmin sopivia yhteistöitä on löytynyt kivasti, mutta mainosten määrä on pysynyt silti maltillisena. Minun ei ole pakko lähteä mukaan yhteenkään kampanjaan, ja jokaisesta maksetaan erikseen sovittu kertakorvaus. Joissain toisissa blogeissa paljon puhuttanutta ilmaista tavaraa en saa blogin kautta juurikaan, ja kehotan aidoista kaupallisista yhteistöistä kiinnostuneita tahoja olemaan yhteydessä A-lehtiin ja sopimaan kaupalliset ehdot heidän kanssaan. En ole nähnyt tarpeelliseksi perustaa omaa yritystä blogin palkkioiden laskutusta varten vaan teen hommat A-lehdille verokortilla. Blogissa on nykyisin kaupallisia yhteistöitä keskimäärin muutaman kerran kuukaudessa, mutta vaihtelua kuukausien välillä on paljon. 

Täytyy sanoa, että vaikka tulojen saaminen bloggaamisesta ei ollut syy perustaa blogia, jossain vaiheessa siitä tuli syy jatkaa harrastusta. On myönnettävä, että viiteen vuoteen on mahtunut myös niitä hetkiä, kun kirjoittaminen on tuntunut vaikealta ja liikaa aikaa vievältä ja olen harkinnut koko homman lopettamista. Sitten olen kuitenkin ajatellut, miten paljon aikaa ja vaivaa olen jo nähnyt blogin eteen, ja päättänyt, että ei sitä kaikkea kannata vielä heittää hukkaan. Ja sitten jostain on löytynytkin uutta intoa ja uusia aiheita, joista kirjoittaa.

Postausten määrät ovat vaihdelleet kausittain. Kun siirryin sopimusbloggaajaksi, minulla oli alkuun sovittu postausten vähimmäismääräksi 23 postausta kuukaudessa eli 5 – 6 postausta viikossa. Se alkoi tuntua liian raskaalta, joten jossain vaiheessa sovimme, että postausten määrää vähennetään 18:aan eli 4 – 5 postaukseen viikossa. Joskus syksyllä 2015 sekin alkoi tuntua liialliselta, ja pohdin jälleen vakavasti, mitä tekisin blogin kanssa. Olin jopa aikeissa lopettaa, mutta sittenpä saimmekin tietää toisen lapsemme tulosta, ja sain erittäin hyvän syyn jatkaa blogin pitämistä.

Postausten määrä oli kuitenkin suuri kysymysmerkki, sillä sen neljäkin postauksen aikaansaaminen tuntui monesti vaivalloiselta, ja tein sitä usein jopa yöunien piikkiin. Keskustelin aiheesta mm. WTD-Natan kanssa, ja hänellä oli minulle hyvin silmiä avaava neuvo: on parempi tehdä pieniä postauksia useammin kuin isoja postauksia harvoin. Esimerkiksi joltain matkalta ravintolavinkkejä voi postata aivan hyvin matkan jälkeenkin ravintola kerrallaan ja sitten vasta myöhemmin tehdä iso koostepostaus, johon kerää parhaat palat ja lempparit.

Mitä siis tein? Sen sijaan, että olisin vähentänyt kirjoitusten määrää, ratkaisin motivaatio-ongelmani alkamalla kirjoittaa vuonna 2016 joka päivä. Aivan paria poikkeusta lukuunottamatta postasin viime vuonna uuden jutun päivittäin, ja vuoden postausten kokonaismäärä oli 361. Havaitsin, että kun kirjoittaa useammin, tekstiä syntyy helpommin. Ja kun postaa joka päivä, antaa itselleen myös luvan postata aivan jostain pienestäkin asiasta. Jokaisen postauksen ei tarvitse olla spektaakkeli.

Sovimme vuosi sitten myös uudesta palkkiomallista Lilyn kanssa. Sen sijaan, että saisin kiinteää kuukausikorvausta, palkkioni on nyt sivulatausperusteinen, ja voin itse päättää, minkä verran postaan tai olen postaamatta.

Postaaminen joka päivä oli tavallaan helppoa, mutta silti niin aikaa vievää, että tänä vuonna olen päättänyt harventaa tahtia. Olen luvannut itselleni, että en aio enää tehdä postauksia yöunien piikkiin ja jos jonain iltana en ehdi kirjoittaa, seuraavana päivänä ei tule postausta. Enkä tunne siitä minkäänlaista huonoa omaatuntoa.

Blogin pitäminen siis jatkuu edelleen, ja blogin painotuksissa ei ole nähtävissä muutoksia tällä kuudennella tuotantokaudella. Kevään tullen nähdään enenevässä määrin postauksia puutarhamökiltä, ja lähiaikoina paljastan lisää uudesta kirjaprojektistamme, joka tulee näkymään blogissakin runsaasti vuoden mittaan.

Kiitos, että olet mukana!